Kohti inhimillistä ja tasaveroista kohtaamista

Moni on kokenut lapsuudessaan, ettei omille tarpeille ole tilaa eikä oikeutusta. Ehkä aikuinen on tuhahtanut, katsonut muualle, tiuskaissut, rangaissut, nauranut tai muuten osoittanut, ettei kokemuksillasi tai toiveillasi ole merkitystä eikä oikeutusta.

Aikuisiällä koemmekin siksi arkuutta ilmaista itseämme ihmissuhteissa. Mitä jos tämäkin ihminen halveksuu tai tuomitsee? Mitä jos taaskaan en siltikään tule kuulluksi?

Kuvat: IngImage

Tämän ajan aikuiset sukupolvet ovat rikkomassa syvään juurtunutta asenneilmapiiriä, jossa aitoja tunteita ja tarpeita ei ole haluttu eikä osattu ottaa vakavasti. Lapsen inhimillisten tunteiden kuuleminen on koettu omasta auktoriteetista luopumisena, lapsen hemmotteluna tai muuten kasvatuksessa tarpeettomana. Lapsen osalta tarpeiden ilmaisemisen on ajateltu olevan itsekästä, vanhempaa kunnioittamatonta, kuritonta ja huonoa käytöstä tai ehkä nujerrettavaa uhmaa ja tottelemattomuutta.

Tärkeämpää on ollut käyttäytyä hyvin, totella ehdoitta ja huomioida oma oleminen melkein pelkästään toisten kannalta. Myös vaikka se olisi tapahtunut toistuvasti oman itsen ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Tukahduttamisesta kohtaamiseen

Aikuistunut sukupolvi etsii kadotettua itseään käytössääntöjen, vääristyneen auktoriteettien kunnioittamisen ja aidon itsen tukahduttamisen alta, joihin ovat omassa lapsuudessaan eksyneet.

Tällä sukupolvella on mahdollisuus muuntaa vahvat ehdollistumat oman itsensä kautta ja vapauttaa nuoret sukupolvet taakkasiirtymiltä.  Siten meitä nuorempien ei tarvitse enää luopua omasta minuudestaan, tunteistaan ja tarpeistaan, ja muokkautua meille aikuisille sopiviksi ja turvallisiksi.

Näin voi tapahtua, kun rohkenemme kohdata heidät mahdollisimman omina erillisinä itsenään, ilman, että heidän aito minuutensa olisi uhka kellekään. Ymmärryksellä, että he ovat vasta opettelemassa tätä maailmaa ja välillä hölmöltäkin vaikuttavan pintakäytöksen alla on aina kyse syvemmistä tarpeista, jotka pyrkivät näkyviin ja kuuluville.

Jotta aidosti pystymme kohdata lasten tunteita ja tarpeita, meidän on tiedostettava ja kohdattava itsessämme ne vaille jäämiset ja ohitetuksi tulemiset, joiden läpi olemme itse kasvaneet.

Sisäinen Lapsi on inhimillisin osasi

Aikuisen tavat kohdata sinua ja puhua sinulle lapsuudessasi ovat tallentuneet kehoosi ja ilmenevät aikuisena omana sisäisenä puheenasi. Armollisena tai armottomana. Tästä sisäistyneestä kokemusmaailmasta kuin myös inhimillisimmästä osastamme puhutaan Sisäisen Lapsen käsitteenä. Terapeutti ja skeematerapien kouluttaja Kimmo Takanen on avannut käsitettä laajemmin tunnetussa kirjassaan Avaa tunnelukkosi – vapaudu tunteiden vallasta (WSOY 2011) sekä myöhemmin julkaistuissa muissa tunnelukkoja käsittelevissä teoksissaan.

Sisäinen Lapsemme näkee ja kokee itsensä sellaisena kuin meidät on nähty, kohdattu, kuultu, hyväksytty ja huomioitu lapsena.

Hän kantaa itsessään kaikkia niitä tunnemuistoja, joita olemme ikinä kokeneet. Ja Sisäistetty Aikuisesi kohtelee tätä lasta nyt aikuisena niin kuin sinua on kohdeltu.

Tätä oppiasi siirrät tiedostamatta myös ulkopuolellasi olevien lasten kohtaamiseen. Siksi tietoisuus Sisäisen Lapsesi ja Sisäisen Aikuisesi tämän hetkisestä tilasta on valtavan tärkeää. Se on avain aitoon, tasaveroiseen vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen.

Tietoiseksi tulemisen kautta voit katkaista vanhoja autoritäärisiä malleja niin, että eri sukupolvissa voimme olla toisillemme inhimillisiä ihmisiä ilman tarvetta turhaan vallankäyttöön ja yläpuolelle asettumiseen.

Tiedätkö mitä sinun Sisäinen Lapsesi kantaa sisällään? Millaista kokemusmaailmaa, tukahdutettuja tunteita ja ilmaisemattomia tarpeita?


Sari Saario

Artikkelin kirjoittaja Sari Saario toimii tunnekehoterapeuttina ja kouluttajana.

Saarion ohjaama Sisäisen Lapsen päivä kasvattajalle järjestetään 26.5. Järvenpäässä.

Tule ohjatusti tutkimaan millainen Sisäinen Lapsi ja Sisäinen Aikuinen Sinussa on tällä hetkellä vaikuttamassa. Löydät uusia näkökulmia itseesi ja toimintatapoihisi, sekä ymmärrystä mahdollisiin haastekohtiisi.

Työskentely syventää myös yhteyttä Sisäiseen Lapseesi ja Aikuiseesi sekä aidoimpiin tunteisiin ja tarpeisiisi.

Varaa paikkasi 14.5. mennessä!

Erityisherkän lapsen ja nuoren ymmärtäminen ja tukeminen Osa 2

Kuvat: Pixabay

Erityisherkät lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen tukea ja apua ymmärtääkseen voimakkaita tunteitaan, herkästi ylivirittyvää kehoaan, oppiakseen tuntemaan omat erityistarpeensa ja elämään niiden kanssa.

Avainasemassa on aikuisen ymmärrys siitä, että erityisherkkään todellakin vaikuttavat voimakkaasti sellaiset asiat, joita vähemmän herkät eivät välttämättä edes huomaa. Keho muuttuu ikään kuin sähköisen tuntuiseksi tai sisäisesti ”lepattavaksi” milloin mistäkin syystä ja tämä aiheuttaa levotonta paikoillaan pysymätöntä oloa ja hermostuneisuutta, tyytymättömyyttä tai jopa agressiivisuutta.

Aikuisen tuki on tärkeää

Pystyäkseen säilyttämään tasapainon, erityisherkkä tarvitsee melko poikkeamatonta säännöllisyyttä elintavoissa – ruoka-ajoissa, nukkumaan meno ajoissa, ja poikkeamien jälkeen aina kompensaatiota. Lisäaineiden ja liian sokerin välttäminen on myös todella tärkeää, sillä nämä vetävät hermostoa hetkessä ylikierroksille. Liiallinen sähkölaitteiden äärellä olo voi tehdä olon, jossa iho on kuin täynnä muurahaisia ja liiallisten aisti ärsykkeiden saanti pistää mielen ylikierroksille.

Tärkeää on sanoittaa lapselle syitä ja seurauksia – huomaatko mitä seuraa kun teet näin. Aikuisen tehtävä on rajoittaa ja rajata sitä, mikä aiheuttaa hankaluutta. Lapsen on todella tärkeää oppia aikuisen avustamana ottamaan vakavasti kehonsa viestejä ja kunnioittamaan niitä, sekä toimia niiden mukaan. Myös asenne, jossa kehon herkkää reagointia pidetään viisautena eikä heikkoutena, haittana tai yliherkkyytenä, auttaa lasta arvostamaan ja kunnioittamaan ominaislaatuaan sekä pitämään siitä huolta.

Jos on liikaa melua ja tapahtumia, aikuinen huolehtii siitä, että lapsi saa vastapainoksi tarpeeksi hiljaisuutta, lepoa ja virikkeettömyyttä. Välillä elämässä toki tuleekin poikkeustilanteita ja olosuhteita ei vaan pysty säilyttämään ihanteellisina, silloin aikuinen huolehtii, että lapsi tai nuori saa mahdollisuuden purkaa, yhdessä pohdiskella ja kertoa oloistaan ja havainnoistaan sekä palautua rauhassa. Pienetkin lapset osaavat kertoa mitä tarvitsevat ja mikä voisi auttaa olon helpottamiseen, kunhan aikuinen vaan on aidosti kiinnostunut.

Kehon viestien ohittamisen seurauksena lapsen keho yhteys saattaa katketa, eikä hän ajan kuluessa pysty enää tunnistamaan siinä tapahtuvia asioita eikä tuntemaan oman kehonsa elävyyttä. Toisaalta joutuessaan selviämään yksin kehonsa hankaluuksista, lapsi saattaa paeta kehon tuntemuksia ajatteluun ja analysointiin tai suorittamiseen, kadottaen näin yhteyden tunteisiinsa ja tarpeisiinsa.

Erityisherkkien kohdalla on hyvin yleistä, että käytöshäiriöiksi nimetty oirehdinta onkin pelkästään sitä, ettei lapsen kehon herkkää ylivirittymistaipumusta ole osattu ottaa huomioon ja tukea sillä vakavuudella kuin olisi tarpeellista ja lapsi tai nuori viestittää käytöksellään vain tätä hankaluutta.

Rajojen vahvistaminen sekä sanoittamalla että kehollisesti auttaa lasta tunnistamaan ja eriyttämään itseään terveellä tavalla maailmasta. Kehon hierominen, tassuttelu ja silittely, kylvyt, vedessä oleminen konkretisoivat kehon fyysisiä rajoja ja rauhoittavat kehoa. Luonnossa oleskelu, paljain varpain liikkuminen ja esim jalkakylvyt maadoittavat ja tasapainottavat kehoa auttaen lasta pudottautumaan pohdiskelevasta mielestä tuntevaan kehoonsa.

Läsnäolo ja kohtaaminen tasapainon perustana

Myös aikuisen kyky päivittäiseen kiireettömään läsnäoloon, jossa lapsi tulee oikeasti kohdatuksi kunnioittavasti omana erillisenä itsenään on tärkeää. Erityisherkät aistivat hetkessä aikuisen todellisen tunnetilan ja asenteen, ja saattavat reagoida siihen voimakkaastikin käytöksellään, jos ne ovat ristiriidassa aikuisen näkyvän käytöksen kanssa.

Lapsi voi kokea aistimastaan ristiriidasta avuttomuutta, turvattomuutta, turhautumista tai hämmennystä ja reagoi siihen itselleen tyypillisellä tavalla – toiset vetäytymällä ja lamaantumalla, toiset kunnioittamattomuudella, haastamisella tai agressiolla. Erityisherkät eivät pysty sopeutumaan toistuvaan aidon kohtaamisen ja läsnäolon vajeeseen ilman reagointia ja käytöksessä näkyviä ongelmia.

Erityisherkkyyden lahja maailmalle

Erityisherkät lapset ja nuoret haastavat meitä aikuisia hyvin totuudelliseen ja rehelliseen vuorovaikutukseen. Heille ei pääse läpi mikään, mikä ei ole totta. Lapsi ei välttämättä pysty sanoittamaan tätä mitenkään, mutta voimme lukea sitä hänen käytöksestään. Voisi sanoa, että erityisherkkien reagoidessa tai oireillessa on lähiaikuisen aina syytä katsoa peiliin – mitä lapsi yrittää viestittää käytöksellään, mitä tuoda näkyväksi, mitä vastaan kapinoida, mihin tuoda tasapainoa, missä nyt on ristiriitaa, mikä ei ole totuudellista ja aitoa tai itseäni kunnioittavaa. Erityisherkät lapset ja nuoret on suorastaan ohjelmoitu reagoimaan kaikkeen, joka on aikansa elänyttä ja kaipaa muutosta kohti todellisempaa ja aidompaa ihmisyyttä.

Erityisherkät eivät pysty sopeutumaan elintapoihin ja olemisen tapoihin, jotka eivät ole kokonaisvaltaista hyvinvointia ja harmoniaa tukevia sekä inhimillistä ihmisyyttä kunnioittavia ilman oirehdintaa. Heidän viisas herkkyytensä ”pakottaa” meidät hienolla tavalla todellisempaan yhteyteen itsemme kanssa, ottamaan huomioon sekä palaamaan pehmeämpiin ja ihmisläheisempiin arvoihin, jotka tekevät tästä maailmasta jälleen helpomman meille kaikille.

Ottakaamme siis vakavasti nämä erityisherkkyyden myötä nousevat haasteet ja mahdollisuudet tukemalla lapsiamme ja nuoriamme säilyttämään ja suojelemaan ainutlaatuisuuttaan tukahduttamatta tai yrittämättä sopeuttaa heitä lääkitsemällä. Erityisherkissä lapsissa ja nuorissa on toisenlaisen maailman tulevaisuus. Meidän ja käsityksiemme on aika muuttua ja syventyä, ei näiden lasten ja nuorten.


Lue myös kirjoituksen Osa 1 Erityisherkät lapset ja nuoret.


Kirjoittajana itsekin erityisherkkä, erityisherkkien lasten äiti ja erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennellyt Sari Saario.

Sari toimii Tunne&Taidassa ohjaajakouluttajana.


Su 29.10. järjestämme Tasapainoa erityisherkkyyteen päivän. Tämä kokemuksellinen päivä antaa Sinulle eväitä ja työkaluja tasapainottaa itse itseäsi arjessasi herkkyytesi erityistarpeita huomioiden. Saat myös välineitä erityisherkän lapsen tai nuoren vanhemmuuteen sekä työhösi, jossa kohtaat erityisherkkiä.


Katso myös alla oleva Tunne&Taida -videohaastattelu, jossa kirjoituksen kirjoittaja, tunnekehoterapeutti Sari Saario kertoo ajatuksiaan erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennelleenä sekä itsekin erityisherkkänä ja erityisherkkien lasten äitinä.

Erityisherkät lapset ja nuoret Osa 1

Kuvat: Pixabay

Erityisherkkyydestä puhutaan nykyään jo paljon, mutta mitä se oikeastaan lasten ja nuorten kohdalla tarkoittaa?

Faktaa

Erityisherkkyys on synnynnäinen hermojärjestelmän ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (Highly Sensitive Person, HSP) hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista perusteellisemmin ja syvällisemmin, ja reagoi tavanomaista voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin.

Erityisherkkiä on jopa noin viidesosa väestöstä. Herkän ihmisen aistit ovat keskimääräistä virittyneempiä esimerkiksi äänille, valoille, tuoksuille, kivulle, oman kehon tuntemuksille ylipäänsä, sekä muiden ihmisten tunnetiloille. He myös työstävät saamiaan virikkeitä perusteellisemmin kuin muut.

Vahvuuksia

Erityisherkät havainnoivat hyvinkin pikkutarkasti itseään ja ympäristöään pystyen nopeasti hahmottamaan asioita, ihmisiä ja olosuhteita hyvin kokonaisvaltaisesti ja todenmukaisesti ymmärtäen laajoja kokonaisuuksia. He näkevät ja aistivat yksityiskohtia ja vivahteita, myös ilmapiirin muutoksia, vaikka vähemmän herkät ei huomaisi mitään erityistä.

Vuorovaikutustilanteissa erityisherkät huomioivat hetkessä ilmeistä ja eleistä vastapuolen todellista tilaa ohi pintakäytöksen ja sanojen. He tarvitsevat uusissa tilanteissa aikaa kokonaisuuden kartoittamiseen ja ikään kuin uusien ihmisten pariin laskeutumiseen. Tämä hitaasti lämpeneminen saatetaan turhaan tulkita ujoudeksi sen sijaan, että lapsen annettaisiin ottaa tarvitsemansa tila ja aika.

Vahva intuitiivisuus on myös voimakas piirre. Sisäisen tietämisen kunnioittaminen ja arvostaminen todellisena ilmiönä auttaa lasta luottamaan ja kuuntelemaan sisäistä tietoaan, sekä käyttämään sitä tietoisesti elämässään. Intuitio on sydämellä tietämistä ja paljon viisaampaa ja kokonaisuuden ymmärtävämpää kuin älyn tieto. Aistiessaan vähättelyä tai ymmärtämättömyyttä asiaa kohtaan lapsi saattaa hylätä tämän arvokkaan ominaisuuden itsessään tai vähintään piilottaa sen toisilta, vaikka muutkin voisivat hyötyä intuitiivisuuden lahjasta.

Eettisyys, empaattisuus, vahva oikeudenmukaisuuden taju ja rehellisyys ovat korostuneita. Lisäksi näyttäytyy syvällinen moraalinen herkkyys ja omantunnon herkkyys, sekä elämän kunnioittamisen taju sisäsyntyisinä ominaisuuksina.

Haasteita

Erityisherkät reagoivat kaikenlaiseen ylikuormitukseen, (mm. melu, kiire, kipu, ihmispaljous, lisäaineet, elintapojen epäsäännöllisyys, aistiärsykkeiden paljous, voimakkaat tunnekokemukset, ristiriidat) epätasapainoon ja epäharmoniaan vähemmän herkkiä voimakkaammin, eivätkä tästä syystä pysty olemaan epätasapainoa tai ylikuormitusta aiheuttavissa tilanteissa kauaa kokematta oloaan jopa sietämättömäksi ja oireilemalla jo lyhyellä aikavälillä joko mielen tai kehon kautta.

Hermoston ylivirittyessä liikaa erityisherkkä voi kokea olonsa todella hankalaksi, levottomaksi, jännittyneeksi, kaoottiseksi, jopa ahdistuneeksi tai agressiiviseksikin, jollei pääse välillä omaan oloon rauhoittumaan ja tasapainottumaan, sekä rauhassa jäsentelemään kaikkea kokemaansa, havainnoimaansa ja aistimaansa tai aikuinen ei luo lapsen kasvulle riittävän tasapainoisia olosuhteita.

Toiset taas kokevat voimakkaammin tunnetasolla ja kärsivät maailman epäinhimillisyydestä, ristiriitaisuuksista, toisten hankalista oloista ja omista voimakkaista tunteista, mutta keho on vakaampi. Toisilla molemmat piirteet ovat lähes yhtä vahvoja.

Tunteet ja tunteminen voivat olla niin voimakkaita, että lapsen on mahdotonta selvitä tunteistaan ilman aikuisen ymmärtävää, lempeää ja hyväksyvää tukea. Erityisen tärkeää on, että aikuisen tuki on ohjaavaa ja esimerkin antavaa ilman tarvetta rankaista ylilyönneistä. Tunteiden tunnistaminen, salliminen, sanoittaminen, vastaanottaminen ja purkaminen tasapainoisesti on meille aikuisillekin koko elämän mittainen harjoittelu kohta.

Lapsen on tärkeää saada nähdä ja kokea, että voimakkaatkin tunteet ovat sallittuja ja niiden kanssa voi oppia elämään parhaansa mukaan, virheetkin on sallittuja ja niistä voi aina ottaa opiksi seuraavaan kertaan. Aikuisen tehtävä on tarjota rakentavampia tunteen ilmaisu tapoja ja keinoja itsesäätelyyn.

Vetäytyvät ja alivirittymisellä reagoivat erityisherkät saattavat tarvita enemmän tukea itsensä puolustamiseen ja siihen liittyvien tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisuun, sekä oman voiman ja tahdon ilmentämiseen, kun taas ylivirittymisellä ja voimalla reagoivat tarvitsevat ohjausta rauhoittumiseen, tunteiden rakentavampaan kanavointiin ja mahdollisesti itsehillintään voimakkaan tahtonsa kanssa.

Erityisesti vihan ja pettymyksen tunteet saattavat ryöpytä ulos niin voimakkaina, että on vaarana vahingoittaa niillä itseään tai muita. Tämä on yleistä erityisesti silloin, kun lapsi on joutunut kohtaamaan paljon ymmärtämättömyyttä ja vääriä tulkintoja itsestään, jolloin turhautuminen ja avuttomuus on alkanut kerääntyä sisimpään. Erityisherkät lapset eivät halua tai oikeastaan edes pysty kunnioittamaan aikuisia, jotka eivät kohtaa ja kohtele heitä kunnioittavasti tasaveroisina ihmisinä, vaan vallan kautta auktoriteetteina.

Kokemus omista rajoista on usein myös hauras. Lapsi kokee ympäristöä niin voimakkaasti, että joskus on vaikea erottaa mikä on omaa tunnetta ja mikä ympäristöstä tulevaa, mihin minä päätyn ja toiset alkavat.

Kirjoituksen Osa 2 Erityisherkän lapsen ja nuoren ymmärtäminen ja tukeminen julkaistaan pian – ole kuulolla!

 


Kirjoittajana itsekin erityisherkkä, erityisherkkien lasten äiti ja erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennellyt Sari Saario.

Sari toimii Tunne&Taidassa ohjaajakouluttajana.


Su 29.10. järjestämme Tasapainoa erityisherkkyyteen päivän. Tämä kokemuksellinen päivä antaa Sinulle eväitä ja työkaluja tasapainottaa itse itseäsi arjessasi herkkyytesi erityistarpeita huomioiden. Saat myös välineitä erityisherkän lapsen tai nuoren vanhemmuuteen sekä työhösi, jossa kohtaat erityisherkkiä.


Katso myös alla oleva Tunne&Taida -videohaastattelu, jossa kirjoituksen kirjoittaja, tunnekehoterapeutti Sari Saario kertoo ajatuksiaan erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennelleenä sekä itsekin erityisherkkänä ja erityisherkkien lasten äitinä.