Miksi tuntea koko kehollasi – kuin silloin ennen?

Kirjoittaja: Riitta Saarikko

Kuvat: Pixabay

 
Muistatko lapsuudestasi onnellisia leikkejä? Niitä, jotka imaisivat sinut kokonaan mukaansa! Keinuit vartalo kaarella, hiukset villisti hulmuten. Yksin tai yhdessä keksit uusia kujeita ja leikki sai uuden suunnan.
 
Ehkä joku oli sinua neuvokkaampi, ketterämpi, isompi tai voimakkaampi. Saatoit tuntea kateutta, mutta kyse ei kuitenkaan ollut kilpailusta. Hetken tunnelma oli tärkein, ei hikinen lopputuloksen tavoittelu. Tunsit iloa ja elossa olon tuntua koko kehollasi!
 
 

Jotakin kummaa tapahtuu varttuessamme aikuisiksi. Alamme viettää suurimman osan ajasta ”pään sisällä”. Ajattelemme enemmän kuin huomioimme kehollisia aistimuksia ja tunteita, joita lähinnä pyrimme sivuuttamaan! Pähkäilemme asioita, emmekä pysähdy kuulostelemaan, mitä keho eri asioista kertoisi tässä ja nyt.

Myös aistit turtuvat: on vaikea havaita tuttuja asioita tuoreesti, sillä ”tiedämme valmiiksi”, mitä ne ovat. Samalla koko kehon leikkivä liike on unohtunut. Alamme liikkua toistellen automaattisia liikeratoja ja kaavoja.

Sisäisessä todellisuudessamme irrotamme kehon, mielen, tunteet ja henkisyyden eri lokeroihin.

Haluan inspiroida sinua vahvistamaan suhdetta omaan kehoosi ja innostaa kehittämään tunnetaitojasi kehosi avulla! Olen pahoillani, että näin et tule saamaan valmista kaavaa onnellisuudesta, et oikeaa ruokavaliota etkä edes kunto-ohjelmaa! Mutta näin vahvistat yhteyttä sisäiseen viisauteesi, kehität yhteyttä omaan aitoon itseesi ja lisäät rohkeutta ilmaista itseäsi luovasti – kuin kerran lapsena, mutta tiedostavana aikuisena. Voit tehdä elämässäsi valintoja, jotka kumpuavat syvemmästä kohdasta itseäsi.

 

Yhteyden kasvattaminen tuntevaan kehoon vaatii opettelua, enkä ainakaan minä usko nopeisiin pikakursseihin enkä päälle liimattuihin kaavamaisiin toimintatapoihin. Meillä on mitä parhain harjoittelukenttä: oma arjen elämä, jossa voi harjoitella joka päivä! Tarvitset ehkä kuitenkin apua, miten voisit harjoitella. Siihen voit tarvita turvallista ja inspiroivaa ryhmää, ohjaajaa tai terapeuttia.

Ensimmäinen askel on itsemyötätunto ja hyväksyntä: et arvota, mitä tunnet kehossasi ja olet valmis tuntemaan, mitä tunnet!

Pidätetyt ja sivuutetut tunteet aiheuttavat paljon fyysistä ja psyykkistä tuskaa.

Sisälläsi voi siis olla paljon tunteita, joista et ole tottunut olemaan lainkaan tietoinen: huomaat vain esimerkiksi jännitystä, epämukavuutta ja kireyttä lihaksissasi. Jotta jumiutuneet tunteet voisivat alkaa virrata, tarvitsemme ihmistä, joka auttaa meitä antamaan turvallisesti huomiota sille, mitä sisällämme tapahtuu tässä hetkessä. Näin lisäämme kykyämme käsitellä tunteita, joita aiemmin olemme tottuneet sivuuttamaan.

Seuraavaksi on hyvä tutustua kehon kieleen tarkemmin: miltä eri tunteet tuntuvat kehossa? Missä ne aktivoituvat ensimmäisinä? Kun huomaat kehotuntemuksen, voit niiden avulla alkaa tunnistaa tunteita aiempaa nopeammin ja löytää keinoja vapauttaa tunteen sitoma energia sosiaalisesti turvallisesti. Olemme jo lapsina oppineet, mitä tehdä, kun keho kertoo pissahädästä. Samalla tavalla voimme oppia, mitä tehdä, kun keho kertoo vaikkapa pelosta, surusta ja vihasta. Emmehän jätä pissahädänkään tuntemusta häviämään itsestään!

Aito tunne on kuin sade: se alkaa, kestää ja päättyy. Toisinaan se on pientä tihkua, joskus rankkasade aikaansaa maata huuhtovan tulvan. Kun annamme tunteiden luonnollisen dynamiikan tuntua itsessämme ja käsittelemme tuoreeltaan tunteen tuoman informaation, emme jää jumiin elämän nousuihin ja laskuihin. Uskon, että monet ihmiset masentuvat ja syövät mielialalääkkeitä, rauhoittavia tai unilääkkeitä siksi, että kyky käsitellä tunteita on syystä tai toisesta heikko. Tunneongelmat voivat olla myös monen fyysisen sairauden taustalla.

On hyvä muistaa, että tarvitsemme myös taitoa, miten ilmaista tunteita sosiaalisesti turvallisesti sekä kykyä kuunnella aidosti toisia ihmisiä. Kun me aikuiset haluamme aktiivisesti kehittää omia tunnetaitoja ja näytämme mallia kotona omassa kehossa olemisesta, on se iso lahja ympärillämme oleville lapsille ja nuorille. Esimerkiksi opettajalla tai satunnaisella tutullakin voi olla iso merkitys kasvavalle nuorelle, joka kipeästi kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista tunteidensa kanssa.

Muista kuitenkin: paraskaan tieto ja ymmärrys eivät riitä – ei varsinkaan tunteista ja keho-mieli -yhteydestä puhuttaessa! Harjoittelu, kokemukselle antautuminen ja tiedostaminen ovat avaimia.

Keho kertoo joka päivä itsestämme, suhteestamme ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin.

Asioita, joita voimme tutkia lempeän uteliaasti, hyväksyvästi ja rakkaudella. Joka päivä on mahdollisuus kokea elämän kauneus uutena, avata aisteja elämän nautinnollisille väreille, tunnoille ja tuoksuille!

 


Kirjoittaja Riitta Saarikko

 
”Vuodesta 2001 alkaen olen tukenut päätyökseni ihmisten sisäistä kasvua, tietoisuus- ja tunnetaitoja sekä kehoyhteyden vahvistamista. Ohjaan ryhmiä, järjestän seminaareja ja koulutuksia sekä pidän yksityisvastaanottoa Kirkkonummella ja Salossa.
 
Koen, että aito ja arvostava kohtaaminen – kuulluksi ja nähdyksi tuleminen – on ihmiselle ensiarvoisen tärkeää. Uskon, että elämässä ei ole tarkoitus vain selvitä ja suorittaa. Maailma tarvitsee meissä olevaa intohimoa tehdä asioita, jotka tuntuvat sydämessä merkityksellisiltä. Lisäksi lapset tarvitsevat tunnetaitoisia, turvallisia, kotona kehossaan olevia aikuisia.

Koulutukseltani olen mm. Maat. Metsät. tri, Työnohjaaja (STOry), Rosen-terapeutti ja Essential motion -ohjaaja.”

 www.viisaskeho.fi


Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajakoulutus on vuoden kestävä ammattilaisille tarkoitettu koulutus, jossa pääsee myös vahvistamaan omaa tunnekehoyhteyttä ja tulemaan tutuksi tunteista omassa kehossa.

Lue myös nämä

Arjessa pantatut tunteet ovat sitkeitä – ne odottavat lomaasi

Artikkelit

Arjessa pantatut tunteet ovat sitkeitä – ne odottavat lomaasi

Vaikeiden tunteiden hyväksyminen nopeuttaa olosi kohenemista

Artikkelit

Vaikeiden tunteiden hyväksyminen nopeuttaa olosi kohenemista

Emotionaalinen turvattomuus astuu paikalle kun lapsen kokemus mitätöidään

Artikkelit

Emotionaalinen turvattomuus astuu paikalle kun lapsen kokemus mitätöidään