Miten tunnetaitoja opitaan?

Tunnetaitoja opitaan kokeilemalla, tutkimalla ja toistamalla

Aivojen tunnesäätelykeskus eli etuosalohko kehittyy 25-30 -vuotiaaksi asti. Aikuisen tehtävä on siis auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Esimerkiksi rauhoittuakseen lapsi tarvitsee aikuisen rauhoittavaa hengitystä, kosketusta ja olemusta, jotta kykenee säätelemään omaa virittyneisyyttään.

Hermoyhteydet vahvistuvat aivoissa vain niiden käyttämisen myötä. Mitä enemmän opeteltavaa asiaa toistetaan, sitä vankempi hermoyhteys sen ympärille rakentuu. Sitä varmemmin taito on otettavissa käyttöön arjen tilanteissa. Jos harjoite jää vain yhteen tai muutamaan kertaan, ei vahvistumista pääse tapahtumaan. Silloin taito ei ole voimakkaan tunteen herätessä käytettävissä. Mitä haastavampi tunne, sen enemmän se vaatii harjoittelua.

Lapsi oppii tunnetaitoja kokemalla, elämällä ja mallintamalla aikuisia sekä ikätovereitaan. Tätä tapahtuu väistämättä niin hyvässä kuin pahassa, halusimme sitä tai emme.

Tarkoituksellisessa tunnetaitojen opettamisessa on kyse erityisten taitojen omakohtainen kokeminen oppimistilanteessa ohjatusti. Juuri kokemuksellisuus ja toisto ovat tunnetaitojen kohdalla ensiarvoisen tärkeitä taitojen juurruttamiseksi.

Tunnetaitojen tukemisen tavat

  • Malli
    – Aikuisen suhde itseensä – miten aikuinen kohtaa ja ilmaisee omat tunteensa
    – Aikuisen suhde lapseen – miten aikuinen kohtaa lapsen ja lapsen tunteet
    – Aikuisen suhde läheisiin ihmisiin, kuten parisuhde – miten aikuinen kohtaa toiset ja heidän tunteensa, etenkin ristiriitatilanteissa
    – Aikuisen suhde ympärillä oleviin ihmisiin – miten aikuinen toimii ihmissuhteissaan yleensä
  • Kanssasäätely
  • Autenttisissa tilanteissa tukeminen
  • Ohjatut harjoitukset yksin tai ryhmässä

Tunteen kohtaamiseen tarvitaan turvaa

Tunnetaitojen tukemisessa olennaista on opettaa lasta kohtaamaan ja hyväksymään tunne sellaisenaan. Se otetaan vastaan kaikessa raadollisuudessaan yrittämättä tehdä siitä kauniimpaa kuin se on tai pyrkimättä miellyttävään olotilaan nopeasti. Tunteet meissä eivät lakkaa olemasta kieltämällä, vaan ne haihtuvat luonollisesti rehellisen kohtaamisen kautta. Se tarkoittaa, että keholliset tuntemukset ja kaikki tuomitsevatkin ajatukset otetaan vastaan.

Jos myönteiseen lopputulokseen pyritään liian nopeasti, tunne ei tule vastaanotetuksi. Silloin sen tärkeät viestit tarpeista voi jäädä kuulematta. Tunteen kohtaamisen tärkeimmät vaiheet ovat tunteen tunnistaminen ja sen sietäminen sellaisenaan, kiirehtimättä. Tunteen luonnollinen kesto on alle kymmenen minuuttia.

Tuntemaan uskaltautuminen vaatii turvallista syliä, jossa tuntea. Turvallisen sylin ja tunteiden vastaanottamisen kautta lapsi voi alkaa uskaltautua tunteilleen. Turvallisten kokemusten kautta lapsi huomaa, että tunteet vaihtuvat eikä mikään kuoppaan tippuminen ole pysyvää. Saa luottamusta siitä, miten oma asenne vaikuttaa. Itsetuntemuksen kautta lapsi alkaa myös nähdä arvoa itsessään. Kun lapsi arvostaa itseään, hänen ei tarvitse hakea hyväksyntää muilta miellyttämällä, vastustamalla tai esittämällä kovempaa tai hauskempaa kuin oikeastaan on. Hän saa olla juuri mitä on, oma itsensä.

Lisää tunnetaidoista ja lasten ja nuorten tunnetaitojen tukemisesta voit lukea Anne-Mari Jääskisen kirjasta Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen.