Joulu on ehkä tunteellisin juhlistamme. Siihen liittyy usein alitajuisiakin odotuksia ja perinteitä, joista jotkut tuovat lohtua ja pysyvyyttä ja jotkut voivat tuntua enemmän rasittavilta velvollisuuksilta.

Jouluun tiivistyy ihmissuhteidemme kirjo monella tapaa. Niiden menneisyys ja nykyhetki. Keitä jouluuni kuuluu tänä jouluna vai olenko jouluni kanssa kahden?

Joulussa on aineksia sekä taikaan että ahdistukseen, elämäntilanteestamme ja voimavaroistamme riippuen. On myös tietenkin totta, että asenteellamme ja näkökulmallamme on iso vaikutus olotilaamme. Joskus kuitenkin senkin tietoinen valitseminen voi tuntua hankalalta.

Joulu on ehkä sinussakin elänyt monia käänteitä ja elämänvaiheita. Lapsuusajan jännitykset ja nuoruuden turhautumiset perhejouluina kauniina ja hauskoina muistoina mielessä. Tai ehkä joulumuistot pitävät sisällään kipeitäkin kokemuksia lapsuusperheen ristiriitojen ja haasteiden keskeltä. Pienten lasten vanhempana tai isovanhempana saa iloa lasten vilpittömästä innosta ja ilosta, eronneena vanhempana sumplitaan aikatauluja kahden perheen kesken ja koetaan ehkä ensimmäinen joulu ilman lapsia. Lasten muuttaessa kotoa joulu näyttää taas uudenlaiset kasvonsa.

Entä millainen on joulu, jos sen saa tai joutuu viettämään yksin? Miten silloin teen itselleni joulusta joulun?

Onko joulun ajassa jokin sulle ahdistusta herättävää? Entä mikä joulussa tuo sulle iloa?

Miten ja millaisilla valinnoilla voisit tänä jouluna tukea itseäsi, jos tunnistat haastavia hetkiä olevan tulossa?

Joskus lohtua voi hankalissa elämänvaiheissa tuoda ajatus, että joulu saa olla ihan vain sellainen, miksi se tänä jouluna on muodostuakseen. Pinnistelemättä, vastustelematta. Uteliaan sallivasti voi todeta: olkoon tämä joulu tällainen.