Tunnetyöskentely – miksi tunteiden kanssa pitäisi vielä jaksaa työskennellä? Onko pakko jos ei tahdo?

Ei, mutta kannattaa.

Työskentelyn voi ajatella tutkimisena ja sen kautta tapahtuvana oivallusten ja oppimisen, kasvunkin riemuna. Mitä havaitsen itsessäni ja mitä haluan ja voin tehdä sille, mitä havaitsen? Mikä olisi pienin liike kohti muutosta?

Toinen työskentelyn taso on toki työläämpi, kun mikään muutos ei ihan kovin itsestään tapahdu. Tarvitaan tuuppaus liikkeelle. Sille liikkeelle, joka ei toista vanhaa, vaan jossa on jotain uutta. Mikään aiemman toistaminen kun ei tuota uutta, vaan sitä samaa vanhaa.

Toki, jos aiemmassa on kaikki hyvin, ei muutostakaan tietenkään tarvita. Harvoin silloin tosin tunnetyöskentelyäkään kaipaa. Käsiteltävää tai purettavaa voi sisällä silti olla moniakin kerroksia.

Tunnetyöskentelyssä vaikein taso on oivalletun asian käyttöönotto. Se, että muutostyön todella tekee. Ja muuta hetkeä muutostyön realisoinnille ei ole, kuin arjen vuorovaikutus- ja kohtaamishetket.

Usein ne ovat juuri niitä tilanteita, joissa aiemmin on tunnetasolla tullut toimineeksi itseään tai toisia kohtaan satuttaen, kapeuttaen tai ohittaen. Uh, miten käytännössä kiusallisen, joskus tuskallisenkin vaikeaa ja pelottavaa. Joskus tosin oivalluksen voima kantaa arkeen asti vahvana ja siten itse toiminnan muuttaminen sujuu ehkä itsellekin yllätykseksi mutkattomasti.

Tunnetyöskentelyn pisin vaihe on uusien tapojen ja keinojen ylläpito. Se, että ei vain yhden kerran, vaan toistuvasti muistaa, uskaltaa ja valitsee toimia itseään paremmin palvelevasti. Vain siten tulos voi muuttua pysyväksi olemisen ja elämisen tavaksi. Sellaiseksi, mikä tuottaa hyvää oloa. Ainakin parempaa kuin aiempi.

Tunnetyöskentelyn tarkoitus siis on vapauttaa sinut olemaan, toimimaan ja tuntemaan enemmän koko potentiaalisi voimalla. Purkaa sisään jäänyttä ja vapauttaa energiaa tunteiden alas painamiselta elämiseen.

Elämän ilon lisääntymiseen sen sijaan, että elämä tuntuu raskaalta ja painavalta. Uskallukseen pelkäämisen sijaan. Ja terveen jämäkkyyden käyttöön itsen ja elämän hyvinvoinnin suojelemiseksi.

Ei siis ole pakko, mutta kannattaa!