Ammattitaito, osaaminen tai halu hoitaa tehtävänsä eivät vähene siitä, että ihminen välillä on myös väsynyt, neuvoton tai peloissaan. Niin asiantuntijana kuin esimiehenäkään.

Kun työyhteisössä kokee turvaa olla oma itsensä, piilottelematta tai anteeksipyytelemättä, ihminen saa myös hankalille ja vaikeille oloilleen tilaa. Silloin niistä on mahdollista myös selvitä helpommin ja nopeamminkin, kun peittelyyn ja paljastumisen pelkoon ei mene energiaa.

Kuulluksi tuleminen – niin myötätuntoisesti kuin myötäintoisestikin – on oman minuuden vahvistumisen kannalta olennaista. Tällainen olen, näetkö? Entä miten suhtaudut minuun nyt, kun näet tämän kaiken? Pysytkö vielä puolellani, tukenani?

Emotionaalisesti turvallisessa yhteisössä – olipa kyse sitten työyhteisöstä, päiväkotiryhmästä, luokasta tai perheestä – on luottamuksellinen tunne, että tulee hyväksytyksi, vaikka joskus mokaisikin tai ei yltäisi parhaimpaansa. Että on muille tärkeä. Että on lupa tuntea ja näyttää se. Että saa myös tukea silloin, kun omat paukut eivät riitä. Ettei olon kanssa jätetä yksin.

Jokainen, mutta etenkin yhteisöä johtavat, rakentavat yhteisöstään omalla esimerkillään emotionaalisesti turvallista. Kun lauman johtaja näyttää myös omia tunteitaan, tarvitsevuuttaan tai neuvottomuuttaan, sallimisen olotila pääsee paremmin syntymään.

Jokaisen sallivan ja toista tukevan eleen, katseen ja kuulemisen kautta emotionaalinen turva vahvistuu.

Voi jopa olla, että yhteisöstä tulee korjaava kokemus aiemmille kokemuksille siitä, mitä tapahtuu, kun epävarmuutensa, neuvottomuutensa tai muun hankalan olonsa kanssa tuleekin näkyville. Sanoo, että nyt en vain jaksa.

Mitä sulle on emotionaalisesti turvallinen yhteisö?