Kehoon talletettu puhe kulkee mukanamme aikuisuuteen saakka. Eritoten stressaavissa tilanteissa, tunnepiikeissä ja kuormittuneina puhumme itsellemme niillä sanoilla ja äänensävyillä, joilla meille on puhuttu. Soluihin tallennettu menee kuormituksessa kognitiivisen älymme yli.

Vaikka tietäisimme, ehkä jopa opettaisimme itsemyötätunnon merkityksestä, tieto usein häviää, kun kriisi avaa suurväylän alitajuntaan tallentuneeseen. Kriisissä vain välttämätön merkitsee. Ylimmät aivokerrokset tietoineen eivät ole mutkitta käytettävissä, mutta kehoväylä on vahva. Se, minne sanatonkin tapa suhtautua itseen pettymysten, sattumusten, haavereiden tai väsymyksen keskellä on tarttunut.

Hädän hetkellä ihminen tarvitsee lohdutusta, tukea ja läsnäoloa. Tulla kokemuksessaan kuulluksi. Nähdä toivoa ja mahdollisuuksia, mutta vasta sitten, kun hätä on saanut rauhaksiin laantua ja laskeutua korkeimmasta kohdastaan.

On hätä sitten pieni tai iso, tunne tai kriisi, mekanismi on sama. Hätä ei hätiköiden häviä vaan kasvaa. Ei reipastumaan kehottamalla, ei nousemaan käskemällä, ei rauhoittumaan ohjaamalla.

Niin silti useimmille meistä on pieninä puhuttu tai sanattomasti viestitetty. Ehkä olemme sanoneet ymmärtämättömyyttämme niin itsekin. Reipastuhan nyt! Ei tuollaisesta voi pettyä/suuttua/loukkaantua/kuormittua, ylös vaan ja eteenpäin! Niin ne muutkin nousee. Ei sattunut!

Hädässä olemme hengästyneitä, kiihtyneitä ja lamaantuneita. Yhtäaikaa kaasu ja jarru päällä. Silloin lisäliikkeeseen liian nopeasti puskeminen hengästyttää vain lisää. Sen sijaan symbolinen syvä huokaus antaa jo tilaa. Näyttää suunnan sallimiselle, olemiselle. Ja toisaalta kapeutuneesta tilasta avautuu huokauksella tila elävämmälle hengityksenkin rytmille.

Voidaan olla vaan. Ihan rauhaksiin. Olla. Kas näin. Tulla kontaktiin turvassa. Tulla maailmaan takaisin yhdessä.

Hätä helpottuu, kun se otetaan vastaan ja tosissaan. Kun se saa kuulevan, turvallisen sylin. Toiselta ihmiseltä tai vähintään itse itselleen antaen.

Onko sua ohjattu reipastumaan haaverin, pettymyksen tai hädän hetkellä?

Entä mitä sä haluaisit hädän hetkellä kuulla, kokea, saada?