Kun yhteistä kieltä ei ole – traumataustaisen lapsen ryhmään tulo voi herättää ammattilaisessakin epävarmuutta

Opettajana sota-alueelta tulevan lapsen kohtaaminen ja ryhmään mukaan ottaminen voi herättää epävarmuutta, jännitystä ja keinottomuuttakin. Miten osata toimia turvaa tuovasti silloin, kun pieni ihminen on kokenut sellaista, mitä kenenkään meistä ei soisi kokevan?

Maahanmuuttajalapsen tukeminen on monelle uusi työtehtävä. Miten toimia, kun yhteistä kieltä ei ole? Miten auttaa muita lapsia kohtaamaan uusi jäsen?

Kun lapsen tai nuoren keho on kaikesta kokemastaan vielä kireä ja jännittynyt, ja hermosto käy herkästi hätätilan puolella, on ensimmäinen asia kasvattaa turvaa liittyä ryhmään. Osoittaa, että ollaan tässä samanlaisia kaikki ja olet tervetullut mukaan sellaisena kuin olet.

Eleemme ja ilmeemme sekä äänensävymme merkitykset korostuvat. Ne, jotka muutenkin vuorovaikutuksessamme eniten meistä välittävät.

Traumataustainen lapsi oireilee traumataustaisen lapsen tavoin

Trauman kokeneelle lapselle ja nuorelle muutokset ovat usein vaikeita ja olo voi olla levoton.

– Lapsi on joutunut ennakoimattomien ja ylivoimaisten muutosten pyörteeseen, joista on seurannut elämän järkkymistä tavalla tai toisella, kuvailee lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kehittäjä, nepsyvalmentaja ja taideterapiaohjaaja Anne-Mari Jääskinen.

Kaikki pysyvyys on siksi kullanarvoista ja tukee lapsen hermostoa rauhoittumaan.

– Jos mahdollista, esimerkiksi ryhmätilan soisi pysyvän yhtenä ja samana, toimintatavoissa olisi hyvä säilyttää sama rytmi ja loogisuus, siirtymiä ja lopettamisia kannattaa ennakoida hyvissä ajoin, Jääskinen kuvailee.

Kaoottisuus, joka traumassa on lapsen sisälle syntynyt, näkyy usein myös lapsen käyttäytymisessä. Lapsi voi näyttäytyä ennakoimattomana, herkästi yli- tai alivireyteen humpsahtavana, omiin oloihin vaipuvana tai aggressiivisesti reagoivana. Maahanmuuttajalapsen tukeminen voi olla ammattilaiselle juuri ennakoimattomuuden takia välillä haastavaa.

Trauman näkymisen tapa on yksilöllistä ja riippuu niin aiemmista kuin nykyisistäkin olosuhteista ja lapsen saamasta tuesta. Jokainen aikuinen voi olla tärkeä tukilenkki lapsen eheytymisessä ja kotoutumisessa.

Tunteet näkyvät ja kuuluvat elleivät piiloudu kokonaan

Traumataustaisen lapsen perusolotila voi olla turvattomuus ja valppaus – hermosto voi hälyttää taustalla passiivisen tulehduksen tavoin. Voi kestää kauan, ennenkuin lapsi kokee riittävää turvaa omien tunteidensa osittaisellekin näyttämiselle.

– Lapsi esimerkiksi voi kokea, että on tärkeää näyttää olevansa kiitollinen ja iloinen ja jättää kipeät tunteensa sisälleen, jottei tule uudelleen hylätyksi, Jääskinen kuvailee.

Myös kulttuurierot näkyvät tunteiden ilmaisuissa.

– Monessa kulttuurissa opettaja on suuri auktoriteetti ja Suomen kaltainen opettajuus, johon mahtuu myös inhimillistä kohtaamista voi olla hämmentävääkin aluksi, sanoo Jääskinen.

Tunteiden vastaanottaminen ja niille tilan mahdollistaminen onkin yksi tärkeimmistä jokaisen aikuisen tehtävistä kohtaamishetkissä.

S2-opettajana toimivan, lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajan Tiina Santoksen mukaan osa lapsista saattaa tarvita työskentelyä terapiassa, mutta turvallinen koulun arki, jossa on läsnäolevia aikuisia, on jo vakauttava tekijä itsessään.

– Lapsessa on kaikki se, mitä hän on kokenut, Santos muistuttaa. Koetut ja käsittelemättömät, ylivoimaiset kokemukset voivat konkreettisesti olla uuden oppimisen tiellä, vaikka lapsi kuinka haluaisi itsekin oppia kieltä.

Tilaa syntyy, kun hermosto rauhoittuu ja turva kasvaa. Opettajan on hyvä ymmärtää, että maahanmuuttajalapsen tukeminen onkin pitkäjänteistä työtä, johon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin koulu tai päiväkoti.

Opettajat haluavat auttaa ja tukea, mutta resurssit ovat rajalliset

Opettajan ammatti perustuu lasten ja nuorten tukemiseen, heidän tulevaisuutensa vankistamiseen opettamisen kautta. On luonnollista kokea riittämättömyyttä, kun oman toiminnan arvopohjaa ei tällaisessa tilanteessa pysty kaikilta osin toteuttamaan.

Jokaista ammattilaista surettaa tunnistaa, että lapsi tai nuori tarvitsisi paljon enemmän, kuin mitä pystyy nyt itse antamaan. Luonnollisesti sodan haavat ovat yhdelle opettamisen tai varhaiskasvatuksen ammattilaiselle liian isoja yksin hoidettavaksi, muistuttaa Jääskinen.

– Opettajan ja muidenkin ammattilaisten on hyvä muistaa oman jaksamisensa takia myös rajallinen oma vaikuttamiskenttänsä. Pienetkin, toistuvat ja lämpimät kohtaamisen hetket voivat olla lasta tai nuorta pitkälle kannattelevia.

Jo sekin on arvokasta ja turvaa kasvattavaa.

Riittävä turva mahdollistaa oppimisen ja joukkoon liittymisen

Kun turva kasvaa, oppiminenkin usein saa uutta potkua. Siksi pedagogisestikin turvan kasvattaminen tulisi olla ensisijainen tavoite ennen kielen opettelua. Vasta sitten on sanojen, toimintojen ja oppisisältöjen vuoro. Myöhemmässä vaiheessa nekin toki luovat rytmeillään ja toistoillaan turvaa.

Sitä ennen sillä, miten opettaja lapsen tai nuoren kohtaa, on suuri merkitys. Kun pystymme ymmärtämään trauman vaikutusta lapsen reaktioihin, pystymme helpommin välittämään myötätuntoa haastavissakin tilanteissa. Myötätuntoinen, hyväksyvä läsnäolo on yksi varmimmista keinoista auttaa hätää kokevaa hermostoa rauhoittumaan.

– Aikuisen rauhallinen hermosto auttaa lapsen hermostoa kiinnittymään samaan rauhaan asteittain, korostaa Anne-Mari Jääskinen.

Kopioiminen on tärkeä keino sopeutua

Kysy sopeutua uusiin olosuhteisiin pohjautuu pitkälti mallintamisen voimaan. Katsomme muita, toistamme ja opimme. Näin täällä toimitaan, näin olen osa porukkaa! Oman ryhmän lapsille on hyvä kertoa tästä tärkeästä väylästä päästä joukkoon mukaan.

Miettikää, mitä kaikkea olette itse oppineet matkimalla? Entä millaisia malleja voisitte nyt olla?

On hienoa voida toimia toiselle opettajana ja kivikkoisemman polun siloittajana. Kun minä osaan, pystyn olla avuksi. Toisen hyvinvointiin myötävaikuttaminen on meissä ihmisissä vahva tarve ja tässä pääsemme ruokkimaan juuri sitä.

Rakennetaan yhteyttä peilaamalla

Yhdessä tekemisen merkitys korostuu, kun lapsen tai nuoren juuret kotimaahan ja ehkä perheeseenkin on ennakoimatta irronneet. Silloin joukkoon liittymisen merkitys – johonkin omaan ryhmään kuuluminen on suuri ja samaan aikaan se ymmärrettävästi voi pelottaa, muistuttaa Jääskinen. Maahanmuuttajalapsen tukeminen onkin hyvä nähdä yksilöllisenä kunkin taustoista riippuen.

Koko uusi kulttuuri, kieli, tavat ja säät – siinä on pitkäksi aikaa jäsenneltävää – ja mallinnettavaa.

– Mallintamista ja kopiointia voimme hyödyntää yhteyttä rakentavissa sanattomissa leikeissä ja luovissa harjoitteissa ryhmäyttämisen tukena, Jääskinen kuvaa. Toistemme toimintaa peilaavissa leikeissä pääsemme sanattakin kontaktiin. Seuraa johtajaa kaikille tuttuna esimerkkinä.

Myös musiikin tahdissa voidaan parin liikkeitä ensin paikallaan ja sitten tilassa liikkuen peilata – saammeko liikkeen säilymään? Samalla saamme arvokasta ymmärrystä ja kehotuntumaa toiseen.

Alun ujouden jälkeen harjoite usein tuo iloa ja hauskuuttakin – pysymmekö toistemme perässä, pystymmekö seuraamaan toisen liikkeen vaihdoksia ja kaaria?

– Vastaavaa voidaan tehdä myös peilauspiirroksilla. Paperit vastakkain teipattuina aloitetaan ensin käden tanssi paperilla niin, että pari seuraa omilla käsillään omalla paperillaan liikettä, musiikin tahdissa. Vaihdetaan johtajaa ja otetaan sitten liidut mukaan. Kumpikin omilla väreillään.

Olen tässä oman värisenä kanssasi, mutta liikun kuten sinä – piirrämme samanlaista kuvaa omalla laillamme, omilla tyyleillämme, Jääskinen kuvailee peilausleikkien vuorovaikutuksellista näkökulmaa.

– Ihmetelkää mitä syntyy ja lisätkää halutessanne paperiin myös maalia samalla peilaustekniikalla, Jääskinen kannustaa. Tunnustelkaa, mitä lähtee syntymään, kun yhteinen kieli onkin kuvallinen, missä sanoja ei tarvita. Mitä kaikkea se mahdollistaa?

Lapset ja nuoret voivat myös kertoa itsestään turvallisten aiheiden kautta lehtileikekollaasilla. Mikä on lempivärini? Entä lempieläimeni? Minkä taidon osaan? Minkä taidon haluaisin oppia? Mikä on vahvuuteni?

– Oman työn esille laittaminen muiden joukkoon on myös merkittävä liittymisen kokemus. Olen osa joukkoa. Samanarvoinen kuin muut. Tuo tuossa joukon keskellä olen minä, Jääskinen kuvaa.

Kuvat ylittävät kielimuurin

Kuvatuet ovat monella opettajalla jo ennestään päivittäisessä käytössä ja kurkottaessa kielimuurin yli niiden arvo korostuu.

– Netistä löytyy paljon erilaisia kuvatukia ja mm. selkoviestintäsivusto Papunetissä voi rakentaa kuvasarjan valmiista, ilmaisista kuvista tai liittää sarjaan omia kuvia kuvatyökalun avulla.

Kuvien kautta myös toiminnassa tarvittavia sanoja voidaan opetella ja laittaa esille muistiin ja käytettäväksi.

Kaiken kaikkiaan tärkeintä on ammattilaisena löytää itsestään uteliaan myötätuntoinen asenne ja käyttää luovasti erilaisia keinoja yhteyden ja turvan rakentumiseen, summaa Jääskinen lopuksi.

– Turvan kyllä aistii kehossaan molemminsuuntaisesti, kun se alkaa pikkuhiljaa rakentumaan.

Tutustu aiheeseen – maahanmuuttajalapsen tukeminen:

Kun luokkaasi tai ryhmääsi tulee lapsi tai nuori sota-alueelta, kohtaa hänet reilusti ja avoimesti. Tutustu trauma-aiheeseen ja auta ryhmäsi lapsia ottamaan uusi oppilas vastaan. Pyydä tukea, jos sitä kaipaat. Älä jätä itseäsi ammattilaisena yksin.

Lisätietoa pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemiseksi:

Trauma ja oppiminen – Helsingin Diakonissalaitoksen sivu ammattilaisille

Maahanmuuttotaustaiset oppijat – Opetushallituksen sivusto

Kotoutuminen.fi – Työ- ja elinkeinoministeriön sivusto

Lapsen tai nuoren auttaminen kriisitilanteessa – SPR:n sivusto

Maahanmuuttajanuoret – Yle Areenan dokumentti 28min

Helpompaa olla omien kanssa? – Elina Turjanmaan haastattelututkimus, Siirtolaisinstituutti

Osallisuuden polku maahanmuuttajanuorille – Helsingin Diakonissalaitoksen käsikirjan nuorten kanssa työskenteleville

Meille tulee maahanmuuttajalapsi – vinkkejä päivähoidon arjen sujumiseen

Lähteenä hyödynnetty: Taide turvapaikkana. Kokemuksia taideterapeuttisesta työskentelystä turvapaikanhakijoiden kanssa. Luento ja työpaja, Roiha Instituutti 11.3.2022 Anne Siirtola, KuM, ryhmätaideterapeutti ja Mirka Weimer, TeM, tanssi-liiketerapeutti.