Kirjoittaja Vieraskynäkirjoitus: Sanna Pälli
Tukea ja turvaa koulun palavereihin – miten ymmärtää taustalla vaikuttavia tunnekokemuksia?
Koulumaailmassa vietetään syksyisin intensiivisiä ja tunteikkaita viikkoja pedagogisten asiakirjojen kanssa. Tehostetun tuen suunnitelmat ja hojks:t tulee päivittää. Pidetään paljon palavereja, missä otetaan myös haastavia asioita esille – monenlaisia tunteita on läsnä. Miten nähdä kaikkien osapuolten näkökulmaa, ymmärtää ja validoida kunkin tunnekokemuksia?
Lue, mitä erityisopettaja, neuropsykiatrinen valmentaja ja lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja Sanna Pälli kirjoitti aiheesta vieraskynäkirjoituksessaan.
Koulumaailmassa pidetään syksyn aikana paljon palavereita. Millaisin ajatuksin lähdet yhteiseen palaveriin, jossa kaikki pohjimmiltaan toivovat lapsen parasta, mutta jokainen osapuoli kaipaa kipeästi tulla kuulluksi sekä nähdyksi?
Jokainen kaipaa ymmärrystä
Lapsi kaipaa käytökselleen ymmärrystä – hän ei ole ilkeä tai hankala tahallaan, vaan toimii omista voimavaroistaan ja kyvyistään käsin.
Yksikin luottoaikuinen, joka ymmärtää, voi riittää.
Vanhempi kaipaa ymmärrystä vanhemmuuteen ja vaativaan kasvatustehtäväänsä. Kotona voi olla kuormittavia asioita ja perhe on monesti käynyt läpi isoja asioita ennen tätä palaveria.
Aikaisemmat kokemukset voivat kummitella niin lapsen kuin vanhemman mielessä. Ne kaipaavat armollisuutta ja sallivaa hyväksyntää. Vanhempi kaipaa tunnetta siitä, että nyt ei käy samalla tavalla kuin ennen.
Opettaja kaipaa ymmärrystä. Hänellä voi olla iso ryhmä, paljon tuen tarvitsijoita ja hän voi kipuilla oman riittämättömyyden ja neuvottomuuden kanssa. Hän kaipaa apua, tukea ja resurssia – leveämpiä hartioita kannattelemaan juuri tätä lasta.
Niin opettaja kuin vanhempi toimivat kasvatustehtävässä niillä tiedoilla ja taidoilla kuin hänellä on juuri sillä hetkellä.
Luottamus rakentaa siltoja
Lapsi ja perhe kaipaavat, että heidät kohdataan. Aidosta kohtaamisesta syntyy luottamus. Vanhemmat kaipaavat tietoa, kuinka koulussa menee ja mitä koulussa tapahtuu.
Vanhemmat kaipaavat, että he voivat luottaa kouluun ja siihen, että asioita tehdään lapsen parhaaksi. He kaipaavat, että koulu ottaa yhteyttä huolen ilmaantuessa ettei ongelma pääse kasvamaan liian suureksi. Vanhemmat toivovat luottaa siihen, että koulussa toteutetaan yhdessä sovittuja tukitoimia lapsen parhaaksi.
Opettaja kaipaa luottamusta siihen, että vanhemmat luottavat hänen ammattitaitoon. Hän kaipaa, että vanhemmat luottavat opettajan arvioon siitä, kuinka lapsi toimii ryhmässä.
Kukaan ei ole kenenkään vihollinen – pohjimmiltaan vanhempien ja koulun tavoite on toimia yhdessä lapsen parhaaksi.
Miten paljon turvaa tarvitsemmekaan!
Lapsi kaipaa turvaa siitä, että hän saa olla koulussa – hän saa olla tarvitseva ja saa myös apua. Lapsi tarvitsee turvaa tunteilleen, epävarmuudelleen ja omille tarpeilleen.
Vanhempi kaipaa tunteen siitä, että lapsi on turvassa koulussa. Vanhempi kaipaa turvaa siitä, että lapsi saa olla koulussa ja hänelle pystytään rakentamaan tarvittavat tukitoimet. Vanhempi kaipaa ymmärretyksi tulemista omien lapsuus- tai koulukokemusten myötä ja hän kaipaa turvaa siitä, että omalle lapselle ei tapahdu samoja asioita. Vanhempi kaipaa turvan juurruttamiseksi myös tietoa siitä, kun koulussa menee kaikki hyvin.
Opettaja kaipaa turvaa oman jaksamisen ja oman luokan vuoksi.
Opettaja kaipaa turvaa siihen, että on tukea ja resurssia auttaa tätä ja monta muuta tuen tarvitsijaa.
Opettaja kaipaa turvaa siitä, että lapsi saa tarvitsemansa avun. Hän kaipaa turvaa moniammatillisista hartioista, jotka yhdessä miettivät lapsen parhaaksi asioita ja kantava yhdessä huolta lapsesta.
Opettaja kaipaa turvaa myös esihenkilöltä, jotta hän tulee kuulluksi ja nähdyksi oman luokan haasteiden kanssa ja myös oman jaksamisen kanssa. Opettaja tarvitsee turvallisia ihmisiä lähelle, joilta pyytää apua.
Hyväksyntä avaa väylää myös toisen kuuntelulle
Lapsi kaipaa hyväksyntää siitä, että hän saa olla juuri sellainen kuin on. Hän kaipaa nähdyksi tulemista, vahvuuksien vaalimista ja sitä, että hänen ihana persoona nähdään välillä niin haastavan käytöksen takaa. Lapsi kaipaa tunteen siitä, että hän ei ole tahallaan hankala tai haastava.
Vanhempi kaipaa armollisia sanoja ja katseita.
Vanhempi kaipaa hyväksyntää omalle vanhemmuudelle ja sille, että he ovat yrittäneet parhaansa.
Hän kaipaa hyväksyntää kaikille tunteilleen; vihalle, surulle, epätoivolle, vaativuudelle ja armollisuudelle. Hän kaipaa myös hyväksyntää omalle prosessille liittyen lapsen avun tarpeeseen.
Opettaja kaipaa hyväksyntää omalle epävarmuudelleen ja tilanteille, joissa kokee neuvottomuutta ja epätoivoa. Hän toivoo hyväksyntää avun pyytämiselle ja sille, että toivoisi saavansa selityksen mikä voi olla haastavan käytöksen takana. Opettaja toivoo hyväksyntää omalle työlle ja omalle prosessille. Joskus voi viedä aikaa, että on valmis ottamaan apua luokkaan.
Kun tuntuu, että mikään ei onnistu voi yhteinen luottamus tulevaan kannatella
Lapsi, vanhempi kuin opettajakin kaipaavat hienotunteisuutta kipeiden asioiden äärellä. Jokainen kaipaa nähdyksi tulemista, kunnioitusta ja arvostusta.
Jokainen kaipaa kannattelua ja rohkaisevia sanoja silloin kun tuntuu, että mikään ei onnistu.
Sitä valon sytyttäjää, joka näkee tilanteessa mahdollisuudet. Kannattelijaa, joka kannattelee kun tuntuu, että omat voimat ei riitä.
Jokainen kaipaa luottamusta ja tasapainoa tulevaan. Tunnetta siitä, että uskallan huokaista – kyllä tästä selvitään!