Erityisherkät lapset ja nuoret Osa 1

Kuvat: Pixabay

Erityisherkkyydestä puhutaan nykyään jo paljon, mutta mitä se oikeastaan lasten ja nuorten kohdalla tarkoittaa?

Faktaa

Erityisherkkyys on synnynnäinen hermojärjestelmän ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (Highly Sensitive Person, HSP) hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista perusteellisemmin ja syvällisemmin, ja reagoi tavanomaista voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin.

Erityisherkkiä on jopa noin viidesosa väestöstä. Herkän ihmisen aistit ovat keskimääräistä virittyneempiä esimerkiksi äänille, valoille, tuoksuille, kivulle, oman kehon tuntemuksille ylipäänsä, sekä muiden ihmisten tunnetiloille.

Vahvuuksia

Erityisherkät havainnoivat hyvinkin pikkutarkasti itseään ja ympäristöään pystyen nopeasti hahmottamaan asioita, ihmisiä ja olosuhteita hyvin kokonaisvaltaisesti ja todenmukaisesti ymmärtäen laajoja kokonaisuuksia. He näkevät ja aistivat yksityiskohtia ja vivahteita, myös ilmapiirin muutoksia, vaikka vähemmän herkät ei huomaisi mitään erityistä.

Vuorovaikutustilanteissa erityisherkät huomioivat hetkessä ilmeistä ja eleistä vastapuolen todellista tilaa ohi pintakäytöksen ja sanojen. He tarvitsevat uusissa tilanteissa aikaa kokonaisuuden kartoittamiseen ja ikään kuin uusien ihmisten pariin laskeutumiseen. Tämä hitaasti lämpeneminen saatetaan turhaan tulkita ujoudeksi sen sijaan, että lapsen annettaisiin ottaa tarvitsemansa tila ja aika.

Vahva intuitiivisuus on myös voimakas piirre. Sisäisen tietämisen kunnioittaminen ja arvostaminen todellisena ilmiönä auttaa lasta luottamaan ja kuuntelemaan sisäistä tietoaan, sekä käyttämään sitä tietoisesti elämässään. Intuitio on sydämellä tietämistä ja paljon viisaampaa ja kokonaisuuden ymmärtävämpää kuin älyn tieto. Aistiessaan vähättelyä tai ymmärtämättömyyttä asiaa kohtaan lapsi saattaa hylätä tämän arvokkaan ominaisuuden itsessään tai vähintään piilottaa sen toisilta, vaikka muutkin voisivat hyötyä intuitiivisuuden lahjasta.

Eettisyys, empaattisuus, vahva oikeudenmukaisuuden taju ja rehellisyys ovat korostuneita. Lisäksi näyttäytyy syvällinen moraalinen herkkyys ja omantunnon herkkyys, sekä elämän kunnioittamisen taju sisäsyntyisinä ominaisuuksina.

Haasteita

Erityisherkät reagoivat kaikenlaiseen ylikuormitukseen, (mm. melu, kiire, kipu, ihmispaljous, lisäaineet, elintapojen epäsäännöllisyys, aistiärsykkeiden paljous, voimakkaat tunnekokemukset, ristiriidat) epätasapainoon ja epäharmoniaan vähemmän herkkiä voimakkaammin, eivätkä tästä syystä pysty olemaan epätasapainoa tai ylikuormitusta aiheuttavissa tilanteissa kauaa kokematta oloaan jopa sietämättömäksi ja oireilemalla jo lyhyellä aikavälillä joko mielen tai kehon kautta.

Hermoston ylivirittyessä liikaa erityisherkkä voi kokea olonsa todella hankalaksi, levottomaksi, jännittyneeksi, kaoottiseksi, jopa ahdistuneeksi tai agressiiviseksikin, jollei pääse välillä omaan oloon rauhoittumaan ja tasapainottumaan, sekä rauhassa jäsentelemään kaikkea kokemaansa, havainnoimaansa ja aistimaansa tai aikuinen ei luo lapsen kasvulle riittävän tasapainoisia olosuhteita.

Toiset taas kokevat voimakkaammin tunnetasolla ja kärsivät maailman epäinhimillisyydestä, ristiriitaisuuksista, toisten hankalista oloista ja omista voimakkaista tunteista, mutta keho on vakaampi. Toisilla molemmat piirteet ovat lähes yhtä vahvoja.

Tunteet ja tunteminen voivat olla niin voimakkaita, että lapsen on mahdotonta selvitä tunteistaan ilman aikuisen ymmärtävää, lempeää ja hyväksyvää tukea. Erityisen tärkeää on, että aikuisen tuki on ohjaavaa ja esimerkin antavaa ilman tarvetta rankaista ylilyönneistä. Tunteiden tunnistaminen, salliminen, sanoittaminen, vastaanottaminen ja purkaminen tasapainoisesti on meille aikuisillekin koko elämän mittainen harjoittelu kohta.

Lapsen on tärkeää saada nähdä ja kokea, että voimakkaatkin tunteet ovat sallittuja ja niiden kanssa voi oppia elämään parhaansa mukaan, virheetkin on sallittuja ja niistä voi aina ottaa opiksi seuraavaan kertaan. Aikuisen tehtävä on tarjota rakentavampia tunteen ilmaisu tapoja ja keinoja itsesäätelyyn.

Vetäytyvät ja alivirittymisellä reagoivat erityisherkät saattavat tarvita enemmän tukea itsensä puolustamiseen ja siihen liittyvien tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisuun, sekä oman voiman ja tahdon ilmentämiseen, kun taas ylivirittymisellä ja voimalla reagoivat tarvitsevat ohjausta rauhoittumiseen, tunteiden rakentavampaan kanavointiin ja mahdollisesti itsehillintään voimakkaan tahtonsa kanssa.

Erityisesti vihan ja pettymyksen tunteet saattavat ryöpytä ulos niin voimakkaina, että on vaarana vahingoittaa niillä itseään tai muita. Tämä on yleistä erityisesti silloin, kun lapsi on joutunut kohtaamaan paljon ymmärtämättömyyttä ja vääriä tulkintoja itsestään, jolloin turhautuminen ja avuttomuus on alkanut kerääntyä sisimpään. Erityisherkät lapset eivät halua tai oikeastaan edes pysty kunnioittamaan aikuisia, jotka eivät kohtaa ja kohtele heitä kunnioittavasti tasaveroisina ihmisinä, vaan vallan kautta auktoriteetteina.

Kokemus omista rajoista on usein myös hauras. Lapsi kokee ympäristöä niin voimakkaasti, että joskus on vaikea erottaa mikä on omaa tunnetta ja mikä ympäristöstä tulevaa, mihin minä päätyn ja toiset alkavat.

Kirjoituksen Osa 2 Erityisherkän lapsen ja nuoren ymmärtäminen ja tukeminen on nyt luettavissa!

Kirjoittajana itsekin erityisherkkä, erityisherkkien lasten äiti ja erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennellyt Sari Saario.

Katso myös alla oleva Tunne & Taida -videohaastattelu, jossa kirjoituksen kirjoittaja, tunnekehoterapeutti Sari Saario kertoo ajatuksiaan erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennelleenä sekä itsekin erityisherkkänä ja erityisherkkien lasten äitinä.