Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Et ole yhtä kuin tunteesi tai mielesi – ja on ok, ettei niin jaksa aina nähdä
On helpottavaa tietää, että olemme enemmän kuin tunteemme ja mielemme. Olemme näitä tunteita tai näitä ajatuksia kokeva itsemme. Siis paljon enemmän. Olemme myös se itse, joka voi useimmiten vaikuttaa omaan mieleensä, ajatuksiinsa ja kokemiinsa tunteisiin. Useimmiten.
Joskus tunne tai itseään ruokkiva ajatuskehä on kuitenkin niin voimakas, ettei tahtomme mahdu väliin katkaisemaan kehää.
Silloin itseä voi helpottaa jo se, että sallii itselleen kaiken sen, mitä siinä hetkessä kokee. ”Nyt on näin. Näin koen ja ajattelen nyt.” ”Näin tunnen, vaikka kuinka toivoisin tuntevani nyt toisin.” ”Onpa tämä rankkaa.” ”Tiedän kuitenkin, että tästäkin selviän.”
Itseään myötätunnolla katsominen voimaannuttaa. On kuin katsoisit tuskasta kärsivää ystävääsi. Lämmöllä, ymmärtäen ja empaattisesti suhtautuen. ”Ei ihme, että koet noin – niin kuormittavaa elämä nyt on.” ”On tosi ok nyt vain hengitellä tähän kaikkeen yrittämättä muuttaa mitään mihinkään suuntaan, edes itsessäsi.”
Kun vastustamisen sijaan antaa omille kokemuksilleen, tunteilleen ja tarpeilleen tilaa olla, ikäänkuin hengitys hengitykseltä niille enemmän tilaa ja aikaa antaen, ne usein alkavat kuin itsestään luovuttaa kireydestään ja jännityksestään ja tilalle astuu enemmän vapautta olla ja kokea niinkuin kokee. Juuri siinä piilee usein helpottamisen taika.
Saada olla ja kokea niinkuin kokee.
Yksinkertaista ja yksinkertaisuudessaan usein niin kovin vaikeaa. Millainen ajatus tai toiminta sinua tukee hellittämään ja suostumaan sille, mitä nyt on? Sille hankaluudelle, mitä nyt koet ja tunnet?