Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
”Ei se ole sitä puheeksi ottanut” – Aikuisen tehtävä on luoda tilaa puhua vaikeistakin asioista
Lapsi tai nuori harvoin tuo itse esiin vaikeita, kiusallisia tai noloja asioita tai kokemuksiaan. Hän ei vielä osaa jäsentää kokemaansa niinkuin aikuinen tai tiedä, mitä epämääräisestä olosta edes voisi sanoilla kertoa. Ehkä lasta nolottaa omakin toiminta ja valinnat.
Vaikeneminen voi olla suojaa tai hämmennystä lapsen kohtaamaa asiaa kohtaan. Tai ehkä minulla aikuisena meni lapsen kanssa hermot ja käytin aikuisen itseoikeuttamaani valtaa tiuskia tai huutaa. Ehkäpä lapsi on siitä syystäkin vihainen, hämillään ja yksin.
Joskus näissä tilanteissa aikuisina menemme siihen harhaan, että lapsella tai nuorella on kaikki hyvin, kun ”ei se ole sitä asiaa puheeksi ottanut – se on varmaan sen unohtanutkin”.
On aina aikuisen tehtävä luoda sellaisia tilanteita ja leppoisia hetkiä, joissa voidaan jutella turvallisesti ja avoimesti.
Lähdetään saunaan, tehdään yhdessä ruokaa tai höpötellään harrastukseen kuskausmatkalla. Myös koulun ja päiväkodin arjessa keskustelun aloittaminen on tietenkin aikuisen vastuulla.
Rakenna aikuisena määrätietoisesti hetkiä, joihin voi rakentua välittömyyttä, luottamusta, kannattelevuutta ehkä lempeää huumoriakin niin, että lapsi tai nuori voi turvallisesti liittyä, jakaa ja tulla kuulluksi kanssasi.
Uskalla olla kiinnostunut vaikeistakin asioista tuomitsematta. Avoimesti yhdessä tutkien ja kokemuksia jakaen. Uskalla olla aikuinen.