Äiti räyhää ja isä piilottaa pelkonsa – monien vanhempien tunnetaidot ovat hukassa ja malli periytyy lapsille, YLE Uutiset 29.4.2018

Lasten tunnekasvatus voi olla vaikeaa jos omatkin tunnetaidot ovat puutteelliset. Asiantuntija sanoo, että aikuisten on aika ottaa vastuu omista tunteistaan ja kertoo, miten se tehdään.

Hanna Terävä, YLE Uutiset
29.4.2018

Aikuinen tulee väsyneenä töistä kotiin. On ollut kiireinen päivä, töissä tuli huonoja uutisia ja liikennekin takkusi. Kotona odottavat kiukuttelevat lapset. Aikuisen pinna kiristyy ja paha olo purkautuu huutamisena.

Toinen vaihtoehto on hengittää syvään, rauhoittua ja tunnistaa, että nyt harmittaa. Sitten voi päättää, että väsymyksestä huolimatta ei kaada omia ikäviä tunteitaan toisten niskaan ja miettiä, miten oman väsymyksen voisi tuoda toisille esille huutamatta.

Osa kuitenkin toimii ensimmäisen vaihtoehdon mukaan, tiedostamattaan, lapsena opittujen mallien mukaan. Silloin olisi jälkikäteen hyvä käsitellä ja sanoittaa tilanne lasten kanssa, jotta lapsi ymmärtää, mistä oli kyse.

– Lapsi ei osaa kääntää tilannetta niin, että äiti tai isä on väsynyt. Lapsi kokee, että hän on itse huono, kun hänelle huudetaan ja häntä kohdellaan huonosti, sanoo tunnetaitojen ohjaaja ja kouluttaja Anne-Mari Jääskinen.

Huonot tunnetaidot voivat pilata terveyden ja ihmissuhteet

Tunnetaidoilla tarkoitetaan sitä, miten ihminen toimii tunteidensa kanssa. Tunnetaitoihin kuuluu muun muassa omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen, erilaisten tunteiden sietäminen, sääteleminen ja ilmaiseminen sekä niiden käsitteleminen ja purkaminen.

Kaksi kirjaa tunnetaidoista kirjoittaneen Jääskisen mukaan suomalaisten tunnetaidoissa olisi parantamisen varaa. Toiset tukahduttavat tunteensa ja toiset taas kaatavat kaikki tunteensa toisten ihmisten päälle.

Tunnetaidot vaikuttavat Jääskisen mukaan moneen asiaan.

Tukahduttamalla tunteensa ja unohtamalla itselle tärkeät asiat, voi päätyä elämään ihan toisenlaista elämää, kuin todellisuudessa haluaisi. Tunteiden tukahduttaminen vaikuttaa terveyteen ja voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta.

Se, miten toimii omien tunteidensa kanssa, vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Tunnetaidoilla on lisäksi iso merkitys yhteiskunnan tasolla. Vihapuhe on yksi esimerkki huonoista tunnetaidoista, kun omaa epävarmuutta tai pelkoa peitetään vihalla ja paha olo kaadetaan sosiaalisessa mediassa kanssaihmisten niskaan.

Menneitä sukupolvia ei voi enää syyttää

Tunteiden tukahduttamisella saattaa olla perheissä pitkät perinteet. Aiemmat sukupolvet ovat eläneet vaikeita aikoja, jolloin ei ole ollut tilaa tunteille.

Sota on yksi esimerkki. Jääskisen mukaan silloin ei ole ollut mitään keinoja eikä mahdollisuutta keskittyä tunteisiin.

– Tilaa ei ollut kuin hengissä selviämiselle ja sitten se on jäänyt vallitsevaksi olotilaksi. Me maksamme sukupolvien hintaa tässä ajassa tosi paljon.

Menneisiin aikoihin ei kuitenkaan voi enää vedota. Tämän päivän lapset eivät suostu sitä nielemään.

– On aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu eli jokaiselle itselleen, Jääskinen sanoo.

Jokainen on itse vastuussa siitä, mitä tunnetta ruokkii missäkin tilanteessa omilla ajatuksillaan ja asenteillaan. Jokainen on vastuussa niistä tarpeista, joita tunteiden takana on.

Ei voi jäädä enää odottamaan, että elämä tai muut ihmiset jollain tavalla huomioisivat ja ymmärtäisivät omat tarpeet ilman, että itse ilmaisee niitä.

Tunnetaitojen työkaluja aikuiselle

Hyvät tunnetaidot eivät tarkoita sitä, että osaa olla hillitysti. Olemme inhimillisiä olentoja ja räjähtäminen silloin tällöin kuuluu tunteisiin, Jääskinen sanoo. Tärkeää on olla tietoinen omista tunteistaan ja sallia itselleen erilaisia tunteita.

Tunteiden ilmaisuun vaikuttavat luonne, temperamentti ja vireystaso. Suurin rooli on kuitenkin lapsena aikuiselta opitulla mallilla. Osa on oppinut esimerkiksi tukahduttamaan tunteensa, sillä aikuinen on saattanut suuttua lapselle, jos tämä on ollut vaikka vihainen.

Jokainen aikuinen voi silti kehittää omia tunnetaitojaan, Jääskinen lohduttaa.

Ensimmäiseksi pitää tulla tietoiseksi omista tunteistaan ja siitä, mitä pitäisi muuttaa. Arjen touhuissa voi pohtia mitä minussa tapahtui äsken ja miten ilmaisin sen. Voi pohtia mikä on minun perusvireeni, olenko esimerkiksi usein ärtynyt ja näenkö kaikessa aina jotain negatiivista. On hyvä myös tarkkailla, miten muut ihmiset reagoivat minun tunteideni ilmaisuun.

Toiseksi voi tarkkailla kehollisia aistimuksia. Mistä tunnistin, että olin esimerkiksi ahdistunut? Tunsinko painon tunnetta rinnassa? Mitä enemmän vahvistaa tunteiden ja kehon yhteyttä, sitä aiemmin omiin tunteisiin voi tarttua.

Omien tunteiden kanssa toimimiseen voi Jääskisen mukaan käyttää kahta työkalua: myötätuntoa ja jämäkkyyttä. Olen myötätuntoinen itselleni ja tunteilleni. Sallin, että itseäni jokin tilanne pelottaa. Mutta samaan aikaan olen myös jämäkkä: siitä huolimatta, että tämä asia pelottaa ja jännittää, kokeilen ja yritän tehdä sen silti.

Päättäväisyys on myös hyvä apuväline haastavissa tilanteissa. Vaikka koen nyt näin voimakkaita tunteita, en lähde heti reagoimaan, vaan esimerkiksi vain hengitän rauhallisesti. Hengittäminen auttaa pitkittämään esille nousseen tunteen ja reagoimisen väliä ja laskemaan myös sydämen sykettä.

Suomalaisten tunnesanasto on liian suppea

Omia tunnetaitoja on hyvä kehittää myös siksi, että pystyy antamaan omille lapsilleen paremman mallin tunteiden ilmaisemiseen ja käsittelemiseen. Lapsuudessa saadut mallit vaikuttavat siihen, miten itse toimii vanhempana.

Jääskisen mukaan tunnekasvatus ei ole mitään erityistä ja ihmeellistä vaan arjen auki sanoittamista ja esimerkin antamista. Omia tunnekokemuksiaan voi alkaa jakaa aktiivisesti. Kun esimerkiksi tulee töistä kotiin, voi kertoa, että olipa rankka päivä ja nyt on helpottunut olo, kun pääsi kotiin.

Tunnesanastoa olisi hyvä myös laajentaa. Jääskinen neuvoo laittamaan tunnesanaston keittiön seinälle ja pohtimaan yhdessä lapsien kanssa erilaisia tunteita. Milloin voi tulla tuollainen tunne, miltä se tuntuu ja mitä sen kanssa tehdään?

– Me käytämme hirveän suppeasti tunnesanastoa. Suomen kielessä on kuitenkin yli 300 tunnesanaa.

Lapsi ei kerro tunteistaan, jos aikuinen ei ole läsnä

Jääskisen mukaan usein kuulee, että tunnekasvatus olisi lasten tahdon mukaan hyppimistä. Siitä ei ole kyse.

Lapsen tunteille pitää antaa tilaa: ”Ymmärrän, että sinua harmittaa, kun olisit halunnut vielä jatkaa kivaa leikkiä.” Lapsen pitää voida kokea tunteensa ja aikuisen on hyvä olla lapsen kokemuksessa mukana hetki ilman omia mielipiteitä ja neuvoja.

Myötäelämisen jälkeen on kuitenkin oltava jämäkkä ja asetettava rajat: ”Nyt on kuitenkin päiväkotiin lähdön aika ja selviämme tästäkin.”

Jääskinen muistuttaa, ettei lapsen biologisen kehityksen yli voi hypätä, tietyt kehitysvaiheet kuuluvat asiaan. Tunteita ei opi kuin tuntemalla. Tärkeää on sallia lapselle pettymykset ja opettaa, että ikävistäkin tunteista selviää. Jos pettymyksen tunteet kielletään, lapsi oppii, ettei hän saa olla pettynyt ja ikävät tunteet pitää tukahduttaa.

Lapsen kanssa on hyvä olla läsnä ja viettää leppoisia puuhasteluhetkiä yhdessä. Pienen lapsen kanssa voi tehdä metsäretkiä ja teinin kanssa lähteä vaikka shoppailemaan. Yhdessä puuhastelun lomassa syntyy luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa tuoda esiin ikävätkin tunteet.

– Lapsi harvoin tuo kipeitä asioita esille ihan tuosta vain. Lapsi ei avaudu, jos hän tietää, että aikuisella on vain 15 minuuttia aikaa.

Hyväksyvällä kosketuksella voi lisäksi vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsetuntemusta.

Lapsen jokaisessa tunnetilassa ei kuitenkaan voi olla läsnä.

– Aikuinen aiheuttaa lapselle tunnetasolla väistämättä vaille jäämisiä ja sekin on osa sitä, miten lapsi oppii toimimaan ja selviämään maailmassa.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry järjestää 5.–13.5. ensimmäisen valtakunnallisenLempeän kasvatuksen viikon, jonka teemana on tunnekasvatus ja tunnetaidot.

Linkki YLE Uutisten juttuun tässä.