Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Onnellisuus on tunnetaito
Kuplintaa, sydämen kujerrusta, sisäistä poreilua. Ilossa on ihana viipyillä ja levätä. Sen ruokkiminen on myös arvokas tunnetaito.
Hetkeen heittäytyminen on ilon raaka-ainetta. Lapset osaavat sen luonnostaan – heiltä me aikuiset voisimmekin ottaa mallia. Mikään ei ole niin hauskaa lapselle kuin hetken hassutteluun ja iloon heittäytyvä aikuinen. Mikä mahtava hetki meillä onkaan – juuri nyt, tässä!
Kesällä ja lomalla on aikaa nähdä pienet onnen hetket, hengittää niissä tietoisesti ja tallentaa ne itseensä. Aistia nurmen pehmeyttä ihoa vasten, kuunnella laineiden liplatusta ja ihastella loputtomia auringonlaskuja.
Kiireetön aika kasvattaa levollisuutta, mikä edesauttaa ilon ilmapiiriä perheen ja ystävien kanssa.
Kevyt huoleton olo lisää kevyttä ja huoletonta oloa, elämäniloa!
Kesällä on hyvä myös pohtia, mitä tästä olosta voi ottaa mukaan arkeen ja miten sen voi toteuttaa oman asennoitumisensa ja tietoisuutensa kautta.
Miten tallettaa tätä lapsenomaista ihmettelyä, ilon syvempää kokemista ja jalostaa sitä arjen taidoksi?
Onnellisuuden ja ilon ruokkiminen itsessä on tärkeä tunnetaito, se kannattelee usein myös hankalissa elämäntilanteissa.
Minkä onnen ja ilon hetken – aistikimarassa viipymisen – sä aiot tallettaa sun aarrearkkuun tästä kesästä?