Elämänhalu niin suuri, että se täyttää koko pienen kehon. Tarve yhteyteen niin sisäänrakennettu, että kurottaminen ja imeminen käynnistyvät heti. Mistään oppimatta, kenenkään neuvomatta.

Sellaisia me ihmislapset olemme. Heti syntymästämme. Täytämme keuhkomme ilmalla ja otamme maailmaa itseemme heti ensihenkäyksestä alkaen. Tulemme osaksi kokonaisuutta.

Alamme kokea elämää aistiemme kautta.

Elämänhalu meissä haluaa varmistaa turvan ja huolehtia, että uhaksi kokemamme poistetaan. Ettei vaara jää, vaan voimme palata turvan kokemukseen ja yhteyteen.

Tätä kaikkea punnitsemme ja aistimme kehomme kautta, sillä sanat eivät meitä vielä tavoita. Aistimme katseet, äänensävyt, tuoksut, maut, kosketukset ja niiden laadut.

Nämä uhan ja turvan aistittavat kokemukset synnyttävät meissä toimintaimpulsseja, tunteita.

Vastasyntyneinä ensimmäisiä keinoja ilmentää itseämme ovat tunteiden herättämät kehon jännitykset ja rentoudet. Ilmeet ja äännähtelyt. Itkut ja tyytyväiset tuhinat. Nyt on sopivasti. Nyt ei! Nyt pelottaa. Nyt on turvallista.

Lapsen syvä, elämää turvaava kysymys alusta alkaen on pidäthän minut laumassasi ja turvassa? Tämän kysymyksen ja tunnustelun kanssa kuljemme ihmissuhteista ja laumoista toisiin. Kysymme kysymystä puolisoilta, joukkueilta, esihenkilöiltä ja kollegoilta, yhteiskunnalta. Olenko turvassa kanssasi, olemmeko samalla puolella?

Pidäthän minusta huolta? Pidäthän minusta?

Elämä meissä kurottaa kohti tätä yhteyttä. Sillä se on elämän perusta. Yhteys. Turvallisessa yhteydessä tapahtuu kaikki kaunis ja kannatteleva. Elämää meissä ravitseva.

Selvitettäväksi jää, ihmissuhde kerrallaan, miten toimimalla tuon yhteyden varmistamme? Miten juuri tässä laumassa, tämän ihmisen kanssa se tulisi tehdä?

Lopulta kaikki kiteytyy tunteisiin. Millaisia tunteita kannattaa ilmaista, tarvitseeko joitain niistä peitellä, jotta tulemme joukkoon liitetyiksi?

Tunteiden kautta koemme yhteyttä, olemme yhteydessä ja arvioimme sen laatua. Onko tässä hyvä olla? Mitä tunnen nyt?

Mistä tulen tietoiseksi tämän tunteen kautta? Onko tämä alunperin minun vai tuon toisen tunnetta?

Seikkailua ja tutkimista. Oppimista. Koko tunteva elämämme!