Olla valppaana ja varuillaan. Valmistautua suojautumaan pettymyksiltä, yksin jäämiseltä tai naurunalaiseksi joutumiselta. Varustautua olemaan oikein.

Jotta kuuluisi ja liitettäisiin osaksi. Jottei jäisi yksin ja ulkopuolelle.

Olemme oppineet jo varhain kommunikoimaan ja toimimaan niin, että hoivaajat ottavat meidät huomaansa, pitävät lähellä. Niin laumassa toimitaan. Varmistetaan hengissä säilyminen – turva.

Opitaan seuraamalla muita ja kokeilemalla. Jos joku toiminta ei tuota tuloksia tai siitä seuraa kipua, sitä ei kannata toistaa. Kannattaa pysyä siinä mikä toimii.

Pienenä ihmistaimena imemme ympäristömme palautetta ja kokemuksia itseemme kuin sienet. Tuo sattui, tästä tuli riittävän turvallinen olo.

Näin rakennamme sisäistä koodistoa elämämme varrelle. Salaista, näkymätöntä kapsäkkiä. Täynnä inhimillisiä, soluihimme rakentuneita varmistamiskeinoja.

Usein ne ovat huomaamattoman eleettömiä. Sekunnin sadasosassa ohi menevä, mutta sitäkin merkityksellisempi vilkaisu. Varmistus. Lähes tiedottomasti tapahtuva ilmapiirin ja toisten tunteiden aistiminen. Paheksunnan tai hyväksynnän ilmaisujen kartoitus ja nopea johtopäätös.

Aistein kerättävä informaatio on välitöntä ja alitajuista – emme tarvitse siihen hidasta kognitiivista päättelykykyä. Nopeus varmistaa aikaa oikeanlaisen toiminnan valitsemiselle. Siksi tulkinnoista ja toiminnoista tuleekin suurelta osin automaattisia, tiedostamattomia.

Hermostomme aistii, tarkkailee ja valpastelee. Kerää välitöntä informaatiota johtopäätösten ja tulkintojen tekemisen pohjaksi.

Hermosto pitää valpastelun myös yllä, jos on siihen oppinut eikä ole riittävää kokemusta levollisesta olemisesta. Luottamuksesta, että voi olla niinkuin on. Jopa ilmaista itseään vapaasti ja silti pysyä lauman jäsenenä, hyväksyttynä tässä ihmissuhteessa. Turvassa.

Onneksi sisäistä turvan kokemusta voi kuitenkin askel askeleelta lisätä! Harjoitella ja kokeilla itsen näyttämistä ja ilmaisua turvallisessa ihmis- tai terapiasuhteessa, ryhmässäkin. Kokeilla välillä olla myös epätäydellinen ja tarvitseva. Avautua korjaavien kokemusten mahdollisuudelle. Vahvistaa kehollista turvan kokemista.

Silloin valpastelun voi jättää vähemmälle ja alkaa nauttia ihmissuhteista peittämättä, varomatta, suurentelematta tai pienentelemättä.

Ihmissuhteisiin tulee enemmän rentoutta ja välittömyyttä. Energiaa vapautuu valpastelusta läsnäolemiseen ja yhteyteen.

Millaiset kokemukset ja kanssakulkijat on sulla kasvattanut levollisuutta olla ihmissuhteissa enemmän just sä?