Hahmottaa, ymmärtää, hoksata ja tunnistaa. Sitä se on. Tunteiden tunnistamisen taito on tarkkuutta ja herkkyyttä, sensitiivistä kuulostelua tunnehavaintojemme suhteen.

Sisäistä herkkyyttä virittämällä voimme tutkia omien tunnekokemusten viriämistä, oivaltaa niiden sävyjä ja intensiteettiä sekä sitä, mistä mikäkin kehon tunneaistimus kertoo ja missä aistimukset ylipäätään meissä elävät ja liikkuvat.

Pysähtymistä ja tarkkuutta taas tarvitsemme huomataksemme eri tunteiden meissä herättämiä ajatuksia ja impulsseja, niiden kiihtymistä, yltymistä ja vaimenemista.

Tutkimisen, kokemiselle suostumisen (pelkän tunteen ajattelemisen sijaan) ja avoimen sekä uteliaan ihmettelyn myötä opimme koko ajan enemmän itsestämme, omista rajoistamme, meitä kiihdyttävistä ja rauhoittavista asioista.

Rakennamme ikäänkuin havainnekarttaa, jotta osaamme itsessämme ja itsemme kanssa riittävällä tavalla suunnistaa elämän risteyksissä, kivikoissa ja umpipuskissa.

Ajan myötä opimme myös tunnistamaan tunnejanojen starttia ja loppua. Sitä, millaisista asioista kiihdymme, millaisista leppoistumme. Mikä tuo levollisuutta, mikä vie sitä? Sen ymmärtäminen auttaa meitä jatkossakin valitsemaan kartaltamme itseä tukevia suuntia useammin kuin liikaa kiihdyttäviä tai lamaavia. Valitsemaan niitä teitä, joiden kautta turva kehossa ja mielessä lisääntyy.

Kun kiihdymme, hermostumme tai menemme tolaltamme, meitä myös auttaa, jos osaamme ilmaista tarkemmin sitä, mitä tunnemme ja mitä tarvitsisimme. Jo ilmaisu aktivoi etuotsalohkoamme, tunteiden säätelykoneistoamme ja helpottaa oloamme.

Ihmissuhteissa riittävän avoin tunneilmaisu auttaa toiseen kiinnittymisen, välittämisen ja luottamuksen synnyssä. Myös työpaikalla. Voit itse paremmin ja annat samalla toiselle mahdollisuuden ymmärtää ja tukea sinua paremmin.

Siksi omien tunteiden äärellä oleminen ja niiden avoin ihmettely on merkityksellistä.

Oman kartaston voi piirtää vain jokainen itse. Sillä tiedolla, mitä itsestään on kerännyt ja tulee keräämään. Ihmisinä kun olemme alati muuttuvia, kehittyviä ja ajoittain jopa taantuvia. Samanlaisina meistä ei pysy kukaan. Ei varsinkaan tunteiden tasolla!