Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Kun nuori vetäytyy omiin oloihinsa, rakentaa maailmaansa ja ystäväpiiriään, on vanhempana mielessä usein monenlaisia pohdintoja nuoren elämästä ja kuulumisista. Miten nuori jaksaa? Onko hänellä pelkoja tai huolia? Kokeeko hän yksinäisyyttä? Mihin suuntaan hän on menossa?
Yhteyden rakentaminen voi tuntua hankalalta. Vastaukseksi saa mutinaa, tiuskintaa tai ei mitään. Ehkä keskustelun aloittamiseen ei oikein edes päästä, kun välissä tuntuu olevan kireyttä, puhumattomuutta tai draamaa.
Se, miksi perinteisten keittiönpöytäkeskustelujen sijaan kannattaa yhteyden rakentamiseksi panostaa mieluummin yhteiseen puuhasteluun ja sen äärellä keskusteluun, perustuu aivojen ja hermoston toimintaan.
☮️ 1 Vastakkain pöydän äärellä istuessa olemme jo lähtökohtaisesti vastakkaisilla puolilla. Yhdessä puuhastelu taas tuo kokemuksen, että toimimme samalla puolella, yhteisen päämäärän hyväksi. Silloin suojakuorta voi alkaa laskea.
☮️ 2 Aikuisen suora, odottava katsekontakti koetaan helposti tiukassa tilanteessa lisäuhaksi. Uhka lamaannuttaa tai laittaa hanakammin puolustautumaan. Nuori ehkä hiljenee, tiuskii tai turvautuu valehtelun suojaan. Yhdessä puuhastellessa katse voi luontevammin vaeltaa, missä itse haluaa.
☮️ 3 Tekemisen liike itsessään rauhoittaa hermostoa. Yhteinen ruoanlaitto, mopon rassailu tai meikkihetki kertovat kehon keinoin aivoille, ettei ole mitään hätää. Leppoisa puuhastelu purkaa kehon jännitystä fyysisen tekemisen kautta. Tunteet kun kaipaavat liikettä ja pelkästään sillä voi ilmapiiriä keventää. Paikallaan istuminen usein jähmettää niin tunteet kuin ilmaisunkin.
☮️ 4 Kireä ilmapiiri voi laueta myös huomion suuntaamisella johonkin keveään. Hivuttautuminen saman TV-ohjelman äärelle ja sille yhdessä nauraminen voi sulattaa jääkerroksen ja avata tilaa muullekin keskustelulle. Kun jaamme saman huomion asetumme jälleen enemmän samaan suuntaan, samalle puolelle.
Puuhastelussa kireydestä saadaan taukoa ja ehkä keskustelunkin pää auki. Jaksetaan taas paremmin niin huolen ja ärtymyksenkin hetkiä kuin tilan ottamistakin.
Mikä teillä on auttanut rakentamaan yhteyttä?