”Älä anna lapsesi periä käsittelemättömiä tunnehaavojasi” – terapiaohjaaja antaa elämän tärkeimmän ohjeen vanhemmille, Helsingin Uutiset 2.7.2017

Helsingin Uutiset verkkojulkaisu 2.7.2017

Teksti: Toni Vähämaa
Kuva: Helsingin Uutisten arkisto/Päivi Tuovinen

Etenkin lapsi aistii tehokkaasti kaiken ympäristössään tapahtuvan. Rintamaidon lisäksi se imee itseensä vanhempiensa tapoja, eleitä, ilmeitä ja tunteita. Matkaan voi tarttua myös kätketyt tunteet – vanhempien tunnehaavat, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet käsittelemättä.

Järvenpääläisen tunnekouluttajan ja terapiaohjaajan Anne-Mari Jääskisen mukaan vanhempien käsittelemättömät tunnehaavat, kuten suomalaisille tyypilliset häpeä ja viha, kaatuvat suoraan lapsen kannettavaksi. Pitkään piilossa muhineen vihan seuraukset voivat olla hyvinkin vakavat ja kauaskantoiset.

– Jos aikuinen pitää vihan sisällään, lapsi aistii kireyden, mutta ei saa sille ymmärrystä. Se aiheuttaa turvattomuutta ja hämmennystä. Jos vanhemmalta ei saa tarvittavaa peiliä, lapsi ei opi tunnistamaan mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta, eikä saa tukea myönteiseen toimintaan. Pahimmassa tapauksessa lapsi erkaantuu omasta itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan, Jääskinen sanoo.

– Varttuneemmalla iällä lapsi – tai kuka tahansa meistä – täyttää sisäistä tyhjyyttään esimerkiksi syömällä, juomalla, pelaamalla tai yltiöpäisellä suorittamisella.

Isoin haaste on tunnistaa piiloutuneet tunnehaavat. Pahimmillaan vanhempi saattaa olla täysin tiedoton omista tunteistaan. Nähdään, että vika on aina muissa.

On pysähdyttävä.

– Vanhempien on hyvä pohtia aika ajoin, millainen ilmapiiri perheessä on. Onko ilmassa kireyttä, jota emme käsittele? Miksi minussa tapahtuu aina näin? Miksi toimin näin?

– Ihmisillä on joskus todella vahvoja kokemuksia ja uskomuksia, jotka vaativat sinnikästä työskentelyä. Minun täytyi itsekin kulkea äärirajalle asti ennen kuin tunnistin oireet. Syy pahaan olooni löytyikin padotuista tunteistani, keskivaikean masennuksen aikanaan läpikäynyt Jääskinen kertoo.

Jotta äärirajoille johtaneilta tilanteilta vältyttäisiin, kannustaa Jääskinen vanhempia puhumaan avoimemmin tunteista perheen lisäksi ulkopuoliselle ihmiselle.

Ystäväkin voi auttaa. Antakaa itkun tulla.

– Kaikkien on mielestäni hyvä puhua jossain vaiheessa elämää tunteistaan ulkopuoliselle. Sen ei tarvitse olla aina ammattilainen, jos kokee että ystäväkin voi auttaa. Antakaa itkun tulla.

Viimeiset kahdeksan vuotta tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana toimineella Jääskisellä on runsaasti hyviä kokemuksia vanhemmista, jotka ovat esimerkiksi kehollisen ja luovan tunnetyöskentelyn kautta saaneet helpotusta tunteiden käsittelemiseen. Jääskistä auttoivat masennuksen yli muun muassa terapia, maalaaminen ja luonto.

– Käsitellyn tunteensa kautta vanhempi voi ymmärtää ja oppii ohjaamaan lastaan. Ärsyyntyneen lapsen tunne ei enää tunnukaan pois saatavalta, vaan sitä voi rauhallisesti kanssasäädellä oman olemuksen ja sanoittamisen avulla. Usein jo pienetkin muutokset arjessa ohjaavat lasta kohti positiivisempaa lopputulosta.