Metsä on vastapainoa ruutumaailman infotulvalle – aivot lepäävät kuin itsestään

Kuvat: Anne-Mari Jääskinen

Työmme on muuttunut kehityksen kiihtyessä yhä enemmän informaation käsittelyksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Aivojemme käsiteltäväksi tulee työpäivän aikana enemmän informaatiota kuin koskaan ihmishistoriassa aiemmin. Metsä tarjoaa ylikuumentuneille aivoille luonnollista vastapainoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Jo ihan vain sinne astumalla.

Aivot eivät ole ehtymätön, aina jaksava koneisto, vaan palautumiselle on annettava niidenkin osalta tietoisesti lepoaikaa. Aikaa, jolloin aivot eivät aktiivisesti työskentele ulkoa tulevan informaation kimpussa, vaan kirjaimellisesti lepäävät. Ovat jouten.

Arjen tietoiset valinnat mahdollistavat joutenolon

Nykymaailmassa aivojen joutenolon mahdollistaminen vaatii tietoisia valintoja. Vapaa-aikammekin täyttyy helposti ruutujen suoltamalla informaatiolla. Somella, digitaalisilla peleillä, sovelluksilla, videoilla.

Yhteistä ruutumaailmasta tulevalle informaatiolle on nopeasti vaihtuvat ärsykkeet ja loputon jatkuvuus. Ruutumaailma on rakennettu dopamiiniherkille aivoillemme janoamaan aina vain lisää. Loppua ei tule ennenkuin itse päätämme laittaa laitteen pois.

Kuinka houkuttelevaa olisikaan katsoa vielä tuo yksi mielenkiintoinen päivitys tai ruutuun jo seuraavaksi välähtävä video. Ja moni meistä katsoo. Ja väsyy.

Informaation loputon tulva haastaa meidät entistä vahvempiin sisäisten rajojen kasvattamiseen ja niistä tietoisena olemiseen. Mikä on minulle hyväksi? Mikä on riittävää, mikä menee jo yli? Mistä tunnistan sen, että aivoni tarvitsevat nyt lepoa? Millaisia ensimerkkejä kehoni minulle viestittää rajojeni vastaantulemisesta ja miten se sen tekee?

Mistä tunnistan, että jos vielä jatkan, uuvun? Mikä auttaa minua kuuntelemaan sitä?

Metsä tarjoilee läsnäoloa joka aistille

Parasta palautumista aivotyöskentelylle on aktivoida primäärisin, sensorinen tasomme. Käyttää aisteja tietoisen analysoinnin ja järjen sijaan. Heittäytyä ruutujen sijaan nahkaisella ihmisolemuksellamme kokemaan ja olemaan läsnä. Omilla käsillämme, omilla jaloillamme, silmillämme, korvillamme.

Tiedetään, että jo kymmenen minuutin metsässä oleminen aktivoi hermostomme rauhoittumisjärjestelmää. Sykkeemme, hengitystiheytemme ja verenpaineemme laskee, ja stressihormonipitoisuus verenkierrossamme vähenee.

Alamme laskeutua tietämisen ja ratkaisemisen maailmasta aistimisen ja läsnäolemisen maailmaan.

Alamme vetää syvempään henkeä, tuntea tuoksut nenässämme, kuulla äänet korvissamme, nähdä luonnon tasapainottavan vihreyden ympärillämme. Annamme ravintoa oikealla aivopuoliskolle pelkän vasemman sijaan. Tasapaino alkaa löytymään.

Voimme myös tehdä ruokaa, kutoa, korjata autoa, laittaa puutarhaa, koota palapeliä, tanssia, kirjoittaa, maalata, silittää lemmikkiä, lasta tai puolisoa. Olla aistivana ja tässä hetkessä itsemme, toisen tai luonnon kanssa. Tehdä sitä, mitä teemmekään kaikin aistein.

Metsä on luonnollinen alusta tunnetaitoihin ja yhteyteen itsen kanssa

Metsä kutsuu aistejamme tähän hetkeen. Se tarjoaa ääniä, tuoksuja, värejä, muotoja, lämpötiloja. Vuodenaikojen vaihtelevuus ja luonnon ikuinen muuttumisen rytmi on aina puhutellut ihmistä monissa elämänhaasteissa. Pimeän ja kylmän talven jälkeen tulee jokaikinen vuosi kevät ja aurinko sulattaa routaisimmankin jään.

Luonto tuo näin lohtua ja toivoa pimeimpiinkin hetkiimme.

Olet varmasti kokenut itsekin sen, että kun olet astunut metsään, olet askel askeleelta huomannut kääntyväsi enemmän sisäänpäin. Itseesi. Olemisen kokemus on vahvistunut. Ellet ole ollut niin ylikierroksilla, että aivot ovat metsässäkin työstäneet menossa tai tulossa olevaa projektia. Sekin on ehkä tuttua.

Silloin aivoille voi tietoisesti antaa palauttavaa ravintoa, keskittymistä tähän hetkeen ratkaisujen miettimisen sijaan. Ottaa kuusenneulasista kiinni ja aistia niitä sormenpäissä. Tuoksuttaa kuusenkerkkää ja vetää syvään henkeä. ”Nyt olen tässä, nyt aistin tätä kaikkea.” ”Mikään ei kaadu, vaikka nyt vain olen tässä. Vain olen.”

Metsä kutsuu yhteyteen sen itsensä myötä myös oman sisimpämme kanssa. Siellä ei ole nopeasti vaihtuvia ärsykkeitä. Aivot kiittävät.

Lapsetkin rauhoittuvat metsässä luonnostaan. Se tarjoaa liikkumisen ja kokemisen vapautta, kiipeilyä, katsottavaa ja monenlaisia aistikokemuksia lempeässä tahdissa.

Metsällä on uskomaton taika saada meidät kuin itsestään läsnäolon tilaan, tietoisia läsnäoloharjoituksia tekemättä. Metsä myös alkaa ja loppuu. Sinne astutaan ja sieltä astutaan pois.

Meillä on ainutlaatuinen palautussovellus ihan jokapäiväisessä käytössämme. Astutaan sinne ja annetaan metsän vaikuttaa.

Aiheesta lisää:

Arvonen Sirpa. Metsämieli – luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. (2014)

Williams Florence. Metsän parantava voima. (2017)

Kaikkonen Hannu, Virkkunen Veikko, Kajala Liisa, Erkkonen Joel, Aarnio Martti, Korpelainen Raija. Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistoista – Tutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista. Metsähallitus. (2014)

Luonnon terveysvaikutusten tutkimus laajenee. Metsäntutkimuslaitos Metla. (2007)