Koulussa myös tunnetaan ja puretaan kokemuksia

Kun sosiaalisesta yhteisöstä on oltu erossa pitkään, on yhteenliittyminen aina vähän jännittävää. Tuttu oleminen sekä on että ei ole läsnä. Poikkeustilassa väistämättä jotain aiempaan on muuttunut.

Ihan samanlaiseen ei ole paluuta, kun perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa siirrytään lähiopetukseen 14.5. alkaen.

On huolehdittava niin käsihygieniasta, etäisyyksistä, riskiryhmiin kuuluvista kuin porrastetuista ruokailuistakin.

Sen lisäksi, vähän näkymättömissäkin ovat ne monet tunteet ja emotionaalinen turvattomuus, jota äkillisessä poikkeustilanteessa väistämättä koetaan. Tunnekokemuksia ei voida ohittaa väliaikaisen normaalin alkaessa.

”Jos oppilasta painaa jokin huoli, oppimisen edellytykset ovat heikot”, kuvailee opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen Helsingin Sanomien haastattelussa 8.5.

Siksi soisi, että jokaisessa päiväkoti- ja kouluryhmässä tunteita käsitellään yhteen palatessa yhteisesti. Että siihen tietoisesti panostetaan.

Nostetaan keskusteluun ja tutkitaan rauhassa sitä kaikkea, mitä nyt ollaan kukin tahoillamme tunnettu ja paraikaakin tunnetaan.

Käytetään tähän ja yhteenliittymiseen rauhassa aikaa. Päivän, kaksi, useammankin.

Piirrellään, jutustellaan, vietetään rentoutumishetkiä. Hengitellään. Leikitään.

Poikkeustilan tunteiden kirjo

Hämmennystä, huolta, epävarmuutta, turhautumista, yksinäisyyttä, pelkoa, joukkoon kuulumattomuutta, irrallisuutta ja toki myös iloa ja helpotustakin. Monenlaisia tunteita monenlaisista tarpeista lähtien.

Lapsilla ja nuorilla tämä tunteiden kirjo näkyy myös käyttäytymisessä.

Levottomuutena, korostuneena fyysisen kontaktin ottamisena, aggressiivisuutena, passiivisuutena, omiin oloihin jäämisenä, vastustamisena tai vaikkapa vetäytymisenä. Muun muassa.

Kun asioista saa puhua ja kaikki tunteet ja pohdinnat saavat tilaa, olo helpottuu usein vähän jo sillä.

Kun tämä vielä tehdään tutussa porukassa ja näkyville tulee koko tunteiden kirjo kaikkineen, vapautuu tilaa myös ehkä jonkin oppimisellekin. Sitten kun sen aika on.

“Oli helpottavaa huomata, että muillakin on samanlaista”, toteavat lapset ja nuoret usein tunnetaitohetkissä kouluissa ja päiväkotiryhmissä. Ihan jo tavallisen arjen keskellä.

Nyt elämme poikkeusaikaa ja tunteiden kirjo on vieläkin voimallisempi. Niin lapsissa ja nuorissa, kuin meissä aikuisissakin.

Tarve tunteiden käsittelemiselle on suuri. Ammattilaisia myöten.

Olemme tässä yhdessä

Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro kuvaa kirjoituksessaan 7.5., että jos opettajat eivät voi hyvin, oppilaatkaan eivät voi hyvin. Siksi nyt on tärkeää, että myös opettajien jaksamisesta pidetään huolta.

Tunteiden osalta ei olekaan väliä minkä ikäisiä olemme tai mikä on roolimme – olemme kaikki samanlaisia tuntevia ihmisiä, koemme samanlaisia tunteita.

Juuri siksi tunteita voidaan yhdessä tasaveroisina tutkia ja ihmetellä.

Tätä kaikkea me jokainen olemme kannatelleet itsessämme. Onpa ollut melkoista!

Yhteiset läsnäoloharjoitukset, mielikuvamatkat, piirusteluhetket ja leppoisat jutustelut voivat toimia myös ohjaavalle ammattilaiselle yhteyden ja läsnäolon palauttavina hetkinä, kun niistä jättää suorittamisen pois.

Voidaan olla vaan ja ihmetellä. Olla yhdessä tämän kaiken äärellä. Ja ymmärtää, ettei ole tarkoituskaan heti alkaa opiskelemaan tai suorittamaan.

Epävarmuus elämässämme jatkuu edelleen ja myös sen käsittelyyn nostaminen on merkityksellistä.

Tunnekokemuksien jakaminen maalaamalla, piirtämällä tai vaikka vain omiin vihkoihin alkuun kirjoittelemalla luo ensiaskeleita turvaan, mistä käsin voi sitten kurottautua vastaanottamaan oppiakin.

Vaikkapa kokeilemalla, miten omalla hengityksellä voi auttaa itseä hankalissa oloissa.

Selviämme tästäkin yhdessä. Kiireetön askel kerrallaan.


Voit hankkia ilmaiset tunne- ja tarvesanalistat keskustelun tueksi Tunne & Taidan verkkokaupasta.