Ohjaajakoulutus laannutti iltatähden raivarit

Sosiaali- ja kasvatusalalla työskentelevä kuopiolainen Hanne Hautamäki ja ylivieskalainen alakoulun opettaja Sanna Pälli vetävät työpaikoillaan päiväkodissa ja alakoulussa lasten tunnetaitoryhmää. Muutokset kantautuvat kotiin asti: kärsivällisyys on kasvanut, kiusaaminen vähentynyt ja sisaruksillekin opetetaan, että omista tunteistaan saa puhua. Myös Hannen ja Sannan omien lasten kanssa huudetaan vähemmän ja keskustellaan enemmän.

Hanne:

“Ennen tunnetaito-ohjaajan koulutusta minulla oli oman, lujatahtoisen nelivuotiaani kanssa pulmia. Tilanteet yltyivät kaoottisiksi, kun iltatähteni reagoi asioihin rajusti huutamalla. Minä onneton menin mukaan vaikka miten tiesin, ettei pitäisi huutaa. Annoin oman stressini vyöryä tilanteiden ylle. Koulutuksen myötä ymmärsin, että aikuisen huutaminen lisää lapsen huutamista eikä kumpikaan tule kuulluksi.”

“Aloin toimia toisin. Hiljensin itseni kokonaan vaikka aluksi tuntui teatraaliselta omassa tunnemyrskyssä puhua rauhallisesti. Aloin sanoittaa lapselle: ”Nyt minä kuulen, että sinua raivostuttaa. Puhutaan lisää, kun sinusta tuntuu paremmalta.” Isommat tunteenpurkaukset loppuivat kuin seinään. Nyt lapseni saattaa sanoa, että mua raivostuttaa niin, että haluan huutaa – eikä hän sitten huudakaan.”

“Painotan lasten vanhemmille pysähtymistä ja fyysisesti lapsen tasolle menemistä. Silloin lapsi ymmärtää, että häntä kuunnellaan. Lapsi kitisee niin kauan, kunnes saa aikuisen huomion. Olen kannustanut vanhempia kuuntelemaan, mikä tarve lapsella on narinansa alla. Kitinä ei lopu kieltämisellä, eikä lapsi komentamalla tule kuulluksi.”

Sanna:

“Tunneryhmän kautta lapset ovat saaneet uudenlaisia eväitä ja malleja omien tunteiden tunnistamiseen. Monet vanhemmat ovat kertoneet minulle, ettei heille ole koskaan opetettu tunteiden käsittelyn taitoja. He kaipaisivat itsekin lisää vinkkejä. Olen pitänyt vanhemmille ja lapsille yhteisiä tunnetaitoiltoja. On aivan valtavan hieno askel vanhemmalta myöntää oma keskeneräisyytensä.”

Vanhempainillassa toteutettu “perhe puina”-maalaus.

“Aikuinen voi kertoa lapselle, että minunkin pitää harjoitella, etten sano ikävästi toiselle silloin kun harmittaa. Kurjia tilanteita voi selvittää ja pyytää jälkikäteen anteeksi. Aiemmin koettiin, että vanhemmuus oli huonoa, jos ei tiedetty jotakin asiaa. Vanhemman olisi pitänyt osata ja hallita kaikki.”

Kiukkusäännöt ja lupa sanoa ei

Tunteen alla on aina tarve. Lapsi oppii suhtautumaan tarpeisiinsa aikuisen mallin kautta. Se, miten aikuinen omia tunteitaan käsittelee viestii lapselle kuinka omiin tarpeisiin tulisi suhtautua; ovatko ne tervetulleita vai kiellettyjä. Tunneryhmässä tunteita opetellaan tunnistamaan ja käsittelemään esimerkiksi mielikuvaharjoitusten, kehon kuulostelemisen ja käsillä tekemisen kautta.

Hanne: 

“Olen huomannut päiväkotiryhmässäni, että lapsille on luontaista ilmaista tunteitaan luovin keinoin, esimerkiksi maalaamalla ja savitöillä. Nekin lapset, jotka eivät puhu kovin paljon alkavat sanoittaa tunteitaan tekemisen myötä. Monet tunneryhmään osallistuneet lapset ovat pyytäneet, että kotiinkin hankittaisiin maalaustarvikkeita.”

Sanna: 

“Kun aloin pitää tunnetaitoryhmää luokassani, poimin käsiteltävät asiat erityisesti oman ryhmäni tarpeista. Tutkimme, millaisia tarpeita käyttäytymisen alla oli. Joukossa on esimerkiksi tosi pedantteja lapsia, jotka vaativat itseltään paljon. Kuulosteltiin, miltä tuntui, kun joku toinen onnistui jossakin asiassa hyvin. Pohjimmiltaan käsiteltiin itsetuntoa.”

“Niin kuin aikuisilla, monilla lapsillakin on haastetta asettaa rajoja ja sanoa ei. Lapset ovat puhuneet siitä, miten ahdistavaa on kun joku kaveri käy jatkuvasti soittamassa ovikelloa tai lähettää WhatsApp -viestejä. Lapset eivät kehtaa tai uskalla pyytää toista lopettamaan. Alla on pelko siitä, että menettää kaverit ja tulee hylätyksi.”

“Olemme käyneet läpi hylätyksi tulemisen pelkoa kuulostelemalla, tuleeko lapselle parempi olo omien rajojen asettamisesta vai siitä, että sopu säilyy oman hyvinvoinnin kustannuksella. Lapsi löytää vahvuutensa oppiessaan huolehtimaan hyvinvoinnistaan olematta tyly tai epäkohtelias.”

“On ollut hienoa käsitellä lasten kanssa vihan tunnetta. Omassa lapsuudessani vihaisuus piti kätkeä. Opin piilottamaan omia tarpeitani ja suorittamaan hyvinvointini kustannuksella. Ehdotin ryhmäni vanhemmille, että kotona voisi laatia kiukkusäännöt: miten meillä saa purkaa vihaisuutta. Joissakin kodeissa se voi olla tyynyjen hakkaamista, toisissa ovien paiskomista.”

Tunnetaitojen oppiminen näkyy kotona, ja ryhmissä olleet lapset opettavat taitoja sisaruksilleen ja vanhemmilleen.

Hanne:

“Ryhmäläisteni vanhemmat, joista osa nimitti tunneryhmää aluksi ”askartelukerhoksi”, ovat olleet todella innolla mukana ja toivoneet, että perheen muutkin lapset pääsisivät osallistumaan. Ryhmässä olleet opettavatkin tunnetaitoja kotona sisaruksilleen. Kiukkutilanteessa saatetaan sanoa, että mene kertomaan isälle tai äidille, miltä sinusta tuntuu.”

“Eräs ryhmäni 6-vuotias tyttö oli piirtänyt kotona post-it -lapuille eri tunteisiin liittyviä ilmeitä, ja liimasi ne varmuuden vuoksi vielä askarteluliimalla jääkaapin oveen. Tyttö ohjeisti vanhempiaan: ”näistä sitten näytetään, mikä tunne tuntuu milloinkin”.”