Enemmän yhteistä aikaa kasvokkain, Keski-Uusimaa 22.3.2018

JÄRVENPÄÄ | Keski-Uusimaa 22.3.2018

Teksti: Anne Kanerva
Kuva: Anton Soinne

Yhä useampi lapsi joutuu taistelemaan vanhempiensa huomiosta älylaitteiden kanssa.

Järvenpääläisen tunnekouluttaja Anne-Mari Jääskisen mukaan asetelma vaikuttaa lapsen tunne-elämään.

– Osa lapsista hakee huomiota kaikin keinoin. Osa taas luovuttaa ja vaipuu alakuloon. Kun lapsen tunnekehoyhteys ei vahvistu, eivät sosiaaliset taidotkaan kehity, hän sanoo.

Sosiaalinen media koukuttaa aikuisia ja lapsia. Kiireisen arjen ainoat tyhjät hetket vietetään puhelin kädessä.

Jääskinen pahoittelee, että älylaitteet menevät monessa kodissa perheenjäsenten edelle.

Vanhempien tulisi näyttää lapsille ja nuorille mallia, että puhelimen voi laittaa sivuun.

– Suosittelen viettämään yhteistä aikaa myös kasvokkain puuhastellen. Leppoisa ja rento ajanviete ilman laitteita edistää tunteiden säätelyn kehittymistä ja henkistä hyvinvointia, hän huomauttaa.

Elämän pirstaleisuus on yksi suurimmista pahan olon aiheuttajista sekä aikuisille että lapsille.

– Huomiostamme taistelevat monet asiat ja informaatiolähteet, jotka ovat koko ajan käden ulottuvilla. Ikään kuin joku koko ajan huutaisi korvassa: hei katso tämä, huomioithan minutkin!

Älylaitteiden käyttö saattaa lyhentää yöunien määrää, mikä lisää ärtymystä.

– Moni vanhempi on väsynyt eikä jaksa toimia rakentavasti. On hyvä pohtia, mihin omaa väsymystään tai ärtymystään voi purkaa niin, ettei se kaadu lapsen päälle, 12- ja 14-vuotiaiden lasten äiti kertoo.

Jääskisen viimeinen kirja käsittelee lasten ja nuorten tunnetaitojen tukemista.

– Myös vanhempien on hyvä pohtia sitä, mikä merkitys omalla toiminnalla on tilanteiden kärjistymiseen riidaksi asti. Nuori voi kysyä kiukkuiselta äidiltä ihan syystä, ”mitä sä rageet”. Aikuisen tulee osata pysähtyä lapsen tunnekokemuksen äärelle huutamatta.

Tunnekouluttaja näkee jatkuvalla ärtymyksellä seurauksia lapsen hyvinvointiin.

– Sosiaalisen liittymisen hermosto aktivoituu lapsella, kun hän saa aikuiselta turvan merkkejä, kuten rauhoittavaa kosketusta, lempeää katsetta, ehkä hyräilyä ja tyynnyttävää syliä. Vasta lapsen kehollisen jännitystilan rauhoituttua hän kykenee ottamaan vastaan sanoja ja pohtimaan tilannetta.

Tunnetaitojen perusta rakentuu turvallisesti kotona. Kun lapsen hermostumisen tai jumittamisen jaksaa ajatella tunteiden säätelyn oppimistilanteena, on aikuisen helpompi suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.

– Aina kun lapsi menettää tunteiden säätelykyvyn, on aikuisen tehtävä astua lähelle tunteiden kanssasäätelijäksi. Hän voi omalla olemuksellaan ja lempeällä rauhoittamisella edistää sitä, että tunteita säätelevä etuotsalohko aktivoituu ja kehittyy myönteisesti.

Jokaisella rangaistuksella ja aikuisen maltin menetyksellä näissä tilanteissa lapsen mahdollisuudet oppia omaa säätelytaitoaan heikkenevät ja riski sille, että lapsi ei jatkossakaan osaa toimia rakentavasti kasvaa.

Myös monilla aikuisilla on heikko yhteys omiin tunteisiin, mikä ilmenee tunteiden panttaamisena tai ylireagointina, jolloin tunteet säätelemättöminä kaadetaan toisten päälle.

– Onneksi tunnetaitoja voi aina opetella, kouluttaja sanoo.

Tunnekoulutus lisää empatiaa ja itsetuntoa

Järvenpäässä pitkään asunut Anne-Mari Jääskinen kiertää tunnetaitokouluttajana kouluissa, päiväkodeissa ja opistoissa ympäri Suomea.

Työ liittyy uuteen opetussuunnitelmaan, jossa nostetaan esille tunnetaitojen merkitystä.

Tunnetaitojen opettelussa tärkeää on tunteiden salliminen ja niiden myötätuntoinen kohtaaminen.

– Ikäviä tunteita ei ole tarkoitus taikoa pois, vaan itsensä voi hyväksyä niidenkin kanssa. Arvostus alkaa siirtyä pian muitakin kohtaan, hän huomauttaa.

Tunnetaitokoulutuksesta on saatu hyviä tuloksia. Lasten itsetunto on kasvanut sekä empaattisuus ja sosiaaliset taidot lisääntyneet.

– Hyvä käytös syntyy lapsesta sisältä käsin, eikä päälle liimattuna vaatimuksena, Jääskinen huomauttaa.

Jutun nettilinkki tässä.

Luuri menee nukkumaan yhdeksältä

Jo älylaitteen oleminen saatavilla vähentää keskittymiskykyä.

• Perheissä voisi pohtia, mikä meillä on älylaitteiden lepopaikka?
• Mihin aikaan kaikki perheenjäsenet laittavat laitteet yöpuulle?
• Miettikää, millainen yhdessäolo tuntuu hyvältä?
• Mitä saisimme perheenä lisää, jos toinen viikonlopun päivistä olisi laitteeton?
• Mitä olemme kaivanneet, mihin ei ole jäänyt aikaa?
• Miten voisimme itse aktivoitua lastemme kanssa yhteiseen puuhasteluun?

Tunnetaitokouluttajan ajatuksia