Erityisherkän lapsen ja nuoren ymmärtäminen ja tukeminen Osa 2

Kuvat: Pixabay

Erityisherkät lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen tukea ja apua ymmärtääkseen voimakkaita tunteitaan, herkästi ylivirittyvää kehoaan, oppiakseen tuntemaan omat erityistarpeensa ja elämään niiden kanssa.

Avainasemassa on aikuisen ymmärrys siitä, että erityisherkkään todellakin vaikuttavat voimakkaasti sellaiset asiat, joita vähemmän herkät eivät välttämättä edes huomaa.

Keho muuttuu ikään kuin sähköisen tuntuiseksi tai sisäisesti ”lepattavaksi” milloin mistäkin syystä ja tämä aiheuttaa levotonta paikoillaan pysymätöntä oloa ja hermostuneisuutta, tyytymättömyyttä tai jopa agressiivisuutta.

Aikuisen tuki on tärkeää

Pystyäkseen säilyttämään tasapainon, erityisherkkä tarvitsee melko poikkeamatonta säännöllisyyttä elintavoissa – ruoka-ajoissa, nukkumaan meno ajoissa, ja poikkeamien jälkeen aina kompensaatiota.

Lisäaineiden ja liian sokerin välttäminen on myös tärkeää, sillä nämä vetävät hermostoa hetkessä ylikierroksille. Liiallinen sähkölaitteiden äärellä olo voi tehdä olon, jossa iho on kuin täynnä muurahaisia ja liiallisten aisti ärsykkeiden saanti pistää mielen ylikierroksille.

Tärkeää on sanoittaa lapselle syitä ja seurauksia – huomaatko mitä seuraa kun teet näin. Aikuisen tehtävä on rajoittaa ja rajata sitä, mikä aiheuttaa hankaluutta. Lapsen on todella tärkeää oppia aikuisen avustamana ottamaan vakavasti kehonsa viestejä ja kunnioittamaan niitä, sekä toimia niiden mukaan.

Myös asenne, jossa kehon herkkää reagointia pidetään viisautena eikä heikkoutena, haittana tai yliherkkyytenä, auttaa lasta arvostamaan ja kunnioittamaan ominaislaatuaan sekä pitämään siitä huolta.

Välillä elämässä toki tuleekin poikkeustilanteita ja olosuhteita ei vaan pysty säilyttämään ihanteellisina, silloin aikuinen huolehtii, että lapsi tai nuori saa mahdollisuuden purkaa, yhdessä pohdiskella ja kertoa oloistaan ja havainnoistaan sekä palautua rauhassa. Pienetkin lapset osaavat kertoa mitä tarvitsevat ja mikä voisi auttaa olon helpottamiseen, kunhan aikuinen vaan on aidosti kiinnostunut.

Kehon viestien ohittamisen seurauksena lapsen keho yhteys saattaa katketa, eikä hän ajan kuluessa pysty enää tunnistamaan siinä tapahtuvia asioita eikä tuntemaan oman kehonsa elävyyttä. Toisaalta joutuessaan selviämään yksin kehonsa hankaluuksista, lapsi saattaa paeta kehon tuntemuksia ajatteluun ja analysointiin tai suorittamiseen, kadottaen näin yhteyden tunteisiinsa ja tarpeisiinsa.

Erityisherkkien kohdalla on hyvin yleistä, että käytöshäiriöiksi nimetty oirehdinta onkin pelkästään sitä, ettei lapsen kehon herkkää ylivirittymistaipumusta ole osattu ottaa huomioon ja tukea sillä vakavuudella kuin olisi tarpeellista ja lapsi tai nuori viestittää käytöksellään vain tätä hankaluutta.

Rajojen vahvistaminen sekä sanoittamalla että kehollisesti auttaa lasta tunnistamaan ja eriyttämään itseään terveellä tavalla maailmasta. Kehon hierominen, tassuttelu ja silittely, kylvyt, vedessä oleminen konkretisoivat kehon fyysisiä rajoja ja rauhoittavat kehoa. Luonnossa oleskelu, paljain varpain liikkuminen ja esim jalkakylvyt maadoittavat ja tasapainottavat kehoa auttaen lasta pudottautumaan pohdiskelevasta mielestä tuntevaan kehoonsa.

Läsnäolo ja kohtaaminen tasapainon perustana

Myös aikuisen kyky päivittäiseen kiireettömään läsnäoloon, jossa lapsi tulee oikeasti kohdatuksi kunnioittavasti omana erillisenä itsenään on tärkeää.

Lapset saattavat reagoida siihen voimakkaastikin käytöksellään, jos ne ovat ristiriidassa aikuisen näkyvän käytöksen kanssa.

Lapsi voi kokea aistimastaan ristiriidasta avuttomuutta, turvattomuutta, turhautumista tai hämmennystä ja reagoi siihen itselleen tyypillisellä tavalla – toiset vetäytymällä ja lamaantumalla, toiset kunnioittamattomuudella, haastamisella tai agressiolla.

Erityisherkät eivät pysty sopeutumaan toistuvaan aidon kohtaamisen ja läsnäolon vajeeseen ilman reagointia ja käytöksessä näkyviä ongelmia.

Erityisherkkyyden lahja maailmalle

Erityisherkät lapset ja nuoret haastavat meitä aikuisia hyvin totuudelliseen ja rehelliseen vuorovaikutukseen. Heille ei pääse läpi mikään, mikä ei ole totta. Lapsi ei välttämättä pysty sanoittamaan tätä mitenkään, mutta voimme lukea sitä hänen käytöksestään.

Voisi sanoa, että erityisherkkien reagoidessa tai oireillessa on lähiaikuisen aina syytä katsoa peiliin – mitä lapsi yrittää viestittää käytöksellään, mitä tuoda näkyväksi, mitä vastaan kapinoida, mihin tuoda tasapainoa, missä nyt on ristiriitaa, mikä ei ole totuudellista ja aitoa tai itseäni kunnioittavaa.

Erityisherkät lapset ja nuoret on suorastaan ohjelmoitu reagoimaan kaikkeen, joka on aikansa elänyttä ja kaipaa muutosta kohti todellisempaa ja aidompaa ihmisyyttä.

Erityisherkät eivät pysty sopeutumaan elintapoihin ja olemisen tapoihin, jotka eivät ole kokonaisvaltaista hyvinvointia ja harmoniaa tukevia sekä inhimillistä ihmisyyttä kunnioittavia ilman oirehdintaa.

Heidän viisas herkkyytensä ”pakottaa” meidät hienolla tavalla todellisempaan yhteyteen itsemme kanssa, ottamaan huomioon sekä palaamaan pehmeämpiin ja ihmisläheisempiin arvoihin, jotka tekevät tästä maailmasta jälleen helpomman meille kaikille.

Ottakaamme siis vakavasti nämä erityisherkkyyden myötä nousevat haasteet ja mahdollisuudet tukemalla lapsiamme ja nuoriamme säilyttämään ja suojelemaan ainutlaatuisuuttaan tukahduttamatta tai yrittämättä sopeuttaa heitä lääkitsemällä.

Erityisherkissä lapsissa ja nuorissa on toisenlaisen maailman tulevaisuus. Meidän ja käsityksiemme on aika muuttua ja syventyä, ei näiden lasten ja nuorten.

Lue myös kirjoituksen Osa 1 Erityisherkät lapset ja nuoret.

Kirjoittajana itsekin erityisherkkä, erityisherkkien lasten äiti ja erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennellyt Sari Saario.

Katso myös alla oleva Tunne & Taida -videohaastattelu, jossa kirjoituksen kirjoittaja, tunnekehoterapeutti Sari Saario kertoo ajatuksiaan erityisherkkien kanssa 20 vuotta mm. kehon ja tunnetason kautta työskennelleenä sekä itsekin erityisherkkänä ja erityisherkkien lasten äitinä.