Hehku herättelee meitä elämään – hellivänä, kuplivana, väreilevänä!

Hehku

Säteillä, loistaa, liekehtiä, hehkua. Kun ihminen kokee syvää ja vilpitöntä iloa, on inspiroitunut tai täyttynyt itselleen merkityksellisistä asioista, hän hehkuu.

Hehku näkyy olemuksestamme, kasvoiltamme ja säteilee meistä läheisiinkin. Hehku loistaa rintakehässä ja laittaa suun väkisinkin hymyyn. Hehkuvan lähellä alkaa usein itsekin kokea lämpöä ja innostusta, iloa toisen puolesta.

Toisinaan hehku voi tuntua vain sisäisenä väreilynä, lämpönä ja hyvänolon tunteena itselle. Se helmeilee meissä sisältä käsin. Aah, juuri tätä on elämä!

Hehku herättelee meitä elämään. Se syntyy, kun tuli – oma sisäinen liekkimme on saanut tilaa palaa ja tulla vastaanotetuksi. Hehku on kuin jälkilämpöä siitä, mitä ihanaa olemme kokeneet tai minkä ihanan äärelle olemme itsemme valinnoillamme kuljettaneet.

Hehku voi syntyä itsensä ylityksestä siinä, että on uskaltanut tulla esille ja näkyville vaikkapa oman mielipiteensä tai tunteidensa kanssa. Se voi syntyä rohkeudesta laittaa raja ja vetäytyä omaan tilaansa elpymään ja palautumaan, rohkeudesta toimia omien tarpeiden mukaan.

Hehku syntyy, kun kuljet juuri sinun polullasi, sinun askeleillasi.

Hehku voi syntyä myös siitä, että tuet toista hehkumaan, kannustat ja rohkaiset. Näet, miten tukesi kannattelee ja rohkaisee kasvamaan, uskomaan itseensä. Toisen tukemisen tarve kun on meillä ihmisillä myötäsyntyistä. Usein toisen kanssa hehkuminen lisää omaakin hehkua.

Milloin sinä hehkut?
Millaiset valinnat tukevat sinua hehkumaan? Mistä, mitä tai ketä voisit hehkuttaa? Milloin sinun sydämesi laulaa?

Hehkuvaa helmikuuta!