Itsesäätelytaito kehittyy läpi elämän

Elämä on matkalla oloa, kehittymistä ja kasvua. Impulssien saamista, antamista ja niihin vastaamista.

Matkalla koemme ja teemme valintoja, miten kussakin tilanteessa toimimme – kunkin impulssin äärellä. Usein alitajuisestikin.

Itsesäätelyn kehittämiseksikin tätä oppimatkaa voisi kutsua. Valintojen kautta kehittymistä, tullen koskaan täysin perille, mutta matkalta oppeja reppuun keräten.

Menemmekö kohti vai vetäydymmekö? Ilmaisemmeko itseämme vai nielemmekö kuulumattomiin? Menemmekö impulssien mukaan vai maltammeko hetken vain olla niiden kanssa, toimimatta ihan heti? Hukummeko tunneaaltoihimme vai saammeko pidettyä ankkurimme myrskysäälläkin vakaasti pohjassa – ainakin joskus?

Itsesäätelytaito on ns. kimpputaito, jossa on monta erikseen harjoiteltavaa osaa. Taito tunnistaa itsessä tapahtuvaa, ymmärtää ja arvioida sitä suhteessa tilanteeseen, sietää ja säädellä tunnetilaa riittävällä tavalla, jotta voi toimia rakentavasti itseä ja muita kohtaan.

Näin laajaa taitoa ei opita hetkessä eikä useammassakaan. Se jalostuu meissä arjen pienissä ja suurissa hetkissä, kohtaamisissa itsen ja toisten kanssa. Miten vastaan tuohon? Miten reagoin tähän? Miten tuen omaa hyvinvointiani tässä kohtaa, entä tässä? Otanko suklaata vai vettä? Sanonko kyllä, vaikka sisällä huutaa ei? Huudanko tahtoni läpi vai pysähdynkö nyt kuulemaan tuota toista?

Niin monessa arjen hetkessä, niissä perhosen kevyissäkin, teemme näitä valintoja, jotka itsesäätelytaitoamme kehittävät.

Välillä teemme pontevan jämäkkiä valintoja helposti, toisinaan valintamme ei palvele meitä eikä muita. Siksi itsesäätelytaito ei ole pysyvä olotila tai etappi, joka kerran saavutettuaan on ja pysyy.

Jalostumme, kehitymme, taannumme ja kompuroimme. Sitten nousemme taas jaloillemme, kiskomme itsemme kuopan reunalta pystyyn ja jatkamme kulkuamme. Taas yhden kokemuksen jalostuneempana.

Minkä sinä huomaat vaikuttavan omaan itsesäätelyvarmuuteesi heikentävästi tai vahvistavasti?