Tunnetaito-ohjaajaksi kasvetaan oman herkkyyden kautta

Kätketyt prinsessat ja avautuvat sydämet

Salin lattialle on levitetty kankaita ja kruununmuotoisia tuikkukippoja. Piiriin istuu 14 eri ikäistä naista, vuoden mittaisesta koulutuksesta juuri valmistuvia Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajia.

Marja-Leena Paananen on kerännyt kurssilaiset piiriin ja kertoo sadun kätketyistä prinsessoista; siitä, kuinka alakouluikäiset tytöt löytävät voimansa ja rajansa. Niin on käynyt Marja-Leenan koulutuksen aikana ohjaaman ryhmän lapsille. Yksi ujo tyttö on uskaltautunut sanomaan opettajalle vastaan, toinen on puolustanut paikkaansa luokassa ja kieltäytynyt kiusatuksi tulemisesta.

Lopputyöesitys liikuttaa muita valmistuvia: tunne siitä, että koulutuksen aikana syntyy itsekin uudelleen ja löytää voimansa syvemmin kuin koskaan, on tuttu.

”Tajusin jossakin vaiheessa, että tämä koulutus ja tunneryhmän vetäminen onkin matka omaan herkkyyteeni”, Maru kertoo ryhmälle. ”Oivalsin, kuinka toisten ihmisten – tai ryhmän lasten – odottaa reagoivan samalla tavalla ilossaan tai raivossaan, kuin itse reagoi. Toisilta ei pidä odottaa mitään tiettyä. Koko koulutus ja tunnetaitoryhmän vetäminen on avautumista epävarmuuden ja odottamattoman sietämiselle. Ja kun sille avautuu, avautuu sydänten kohtaamiselle. ”

”Luotan siihen, että vaikka ryhmätapaamiskertoja oli vain kymmenen, ne tulevat kantamaan näitä tyttöjä pitkään. He alkoivat ilmaista ja tulla näkyviksi omana itsenään. Se kertoo oman arvon tunteen löytämisestä.”

Kokemuksellisuutta ja kuulluksi tulemista

Ryhmässä on käytetty tapaamisten aikana erilaisia harjoitteita: luovaa ja kehollista tunnetyöskentelyä, liikettä ja tanssia, satuhierontaa ja tunnepantomiimia.

Koulutuksen luonut tunne- ja taideterapiaohjaaja sekä vuorovaikutuskouluttaja Anne-Mari Jääskinen korostaa, ettei tunnetaitoryhmän taika ole harjoitteissa itsessään vaan siinä, että aikuinen kohtaa lapsen avoimesti, herkkänä ja itsekin kysymysten tilassa, ei niinkään etukäteen määritellyn kaavan mukaan tai roolin kautta.

”Tunnetaidot eivät ole sitä, että lapsi pelkästään hallitsee tunteitaan ja käyttäytyy hyvin. Pointti on, että kaikki saavat olla mitä ovat ja tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Siitä alkavat hyvinvointi ja voimaantuminen ja sitä kautta myös se asiallisesti muitakin kohtaan toimiminen.”

Ohjaajana on uskaltauduttava antautumaan

Yksi valmistuvista, Tiina Aulanko-Jokirinne, kertoo haastavasta tunnetaito-ryhmästään, jossa lapsilla on ylivilkkautta, aggressiivisuutta ja erilaisia pulmia.

”Aluksi tunnetaitoryhmää pitämään meni jännittynyt ja kontrolloiva aikuinen. Sitten auki oleva, ennakko-odotuksistaan irti päästänyt tyyppi. Jossakin vaiheessa olin tosi epätoivoinen: voinko ikinä saada toimimaan ryhmän, jossa kosketus herätti lapsissa kipukokemusta ja jossa osa epäili, että aion varmasti myrkyttää heidät. Kahdeksannella kerralla olin itse antautunut ryhmälle sellaisena kuin se oli.”

”Koin, että avauduin kaoottisuudelle itsessäni, enkä yrittänyt hallita mitään. Menin lasten luokse asenteella: onpa tosi kiinnostavaa, mitä tänään tapahtuu. Se oli ensimmäinen kerta, kun koko ryhmä teki asiat yhdessä. Lopulta satuhieronnasta tuli niin iso hitti, että ylivilkkaat pojat pyysivät, että tekisin oikein pitkän hieronnan, mahdollisimman hitaasti.”

Vaikka lopputyöesitystään pitävän Tiinan kokemuksesta kuulee, että ryhmä on ollut haastava, välittyy myös voimakas kokemus työn syvästä merkityksellisyydestä.

”Lasten kanssa toimiminen todella kysyi omille tunteilleni ja epävarmuuteeni suostumista. Niin kauan kuin yritin kontrolloida, lapsilla oli kova vastarinta tehdä mitään. Vasta kun uskaltauduin kaaokseen ja todella läsnäolevaksi, lapsissa tapahtui muutos. He alkoivat toimia yhdessä ja innostua tekemisestä. Yksi äideistä oli valtavan liikuttunut kokiessaan pitkästä aikaa, että joku muukin aikuinen vihdoin näki hänen lapsensa sellaisena kuin tämä todella on.”

Yhteys itseen avaa yhteyden lapsiinkin

Marja-Leenan ja Tiinan kokemuksissa ryhmistä ja koulutuksesta on sama ydin: uskaltautuminen syvään yhteyteen itsensä kanssa. Vaikeiden tunteiden ääreen pysähtyminen mahdollistaa sydänyhteyden myös sellaisten lasten kanssa, joiden kanssa aikuisilla on ollut pulmia.

”Satu kätketyistä prinsessoista ja koko prinsessanäkökulman mukaan ottaminen tyttöjen kanssa syntyi pitkällisten pohdintojeni tuloksena. Erityisopettajana näen, kuinka yhteiskunta ja kasvattajat usein suosivat ulospäin suuntautunutta ja tietyllä tavalla ilmaisullista lasta. Pohdin, kuka meistä on määrittämään, että sosiaalisuus on tärkein arvo. Silloin kaikki eivät tule nähdyksi omassa erityisyydessään”, Marja-Leena kertoo.

Tiina pohtii, että vasta kun aikuinen hyväksyy omat elämänkipunsa ja tunteensa osaksi elämäänsä, hän kykenee todella ymmärtämään toista – aikuista tai lasta.

”Yhteys syntyy, kun löytää rauhan omasta sydämestään riippumatta siitä, mitä elämässä on tapahtunut tai tapahtuu nyt. Vain silloin voi olla avoin ja ymmärtää myös toisen kipua. Lakkasin jossakin vaiheessa oman ryhmäni kanssa pohtimasta, mitä lasten elämässä tai kotona oikein tapahtuu, kun he käyttäytyvät ja toimivat niin kuin toimivat. Lakkasin suorittamasta ja antauduin.”

”Onnistumiseen liittyy aina uskallus uteliaisuuteen: ahaa, mitä tässä nyt tapahtuu? Onpa kiinnostavaa. Silloin alkaa tapahtua ihmeitä.”

Uusia Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajakoulutusryhmiä alkaa keväisin ja syksyisin eri paikkakunnilla! Katso lisätietoja alkavista koulutuksista täältä.

Lue myös Lasten ja nuorte tunnetaito-ohjaajien Hannen ja Sannan kokemuksia blogistamme Ohjaajakoulutus laannutti iltatähden raivarit.