Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Irtipäästämisen kauneus: syksyn värit syntyvät, kun luonto uskaltaa siirtyä uuteen vaiheeseen
Me ihmiset usein pelkäämme, että jos emme sinnittele, jatka pusertamista tai sietämistä, vaikka raja olisi jo monta kertaa ilmoittanut itsestään, olemme jotenkin epäonnistuneita. Liekö suomalaisen sisun perintöjä?
Veren maku suussa, niinkuin sanontakin sanoo.
Tekemisellä ja sinnikkyydellä on tietenkin paikkansakin ja niillä on saatu ja saadaan edelleen paljon hyvää aikaan. Periksiantamattomuudella siirretään lopulta vaikka vuoria. Mutta vuorienkin siirtäjät tarvitsevat leponsa ja palautumisensa ennen seuraavan vuoren juurelle kapuamista.
On myös viisautta katsoa vuorten ja puserrusten välillä – tai keskellä niitä – ympärilleen ja kysyä, palveleeko tämä polku vielä vai onko aika siirtyä uudelle? Jos tässä jatkan, joudunko pidätellä energiaa enemmän kuin sitä saan ja pääsen eteenpäin virrattamaan? Vai joudunko käyttämään kaiken käytettävissä olevan energian niin, ettei siitä enää riitä muuhun? Soljuuko energia tällä polulla vai onko se takkuava, jumittunut tai perässä vedettävä?
Yksi fysiikan peruslaeista on, ettei energia koskaan häviä, se vain muuttaa muotoaan. Siksi tunteiden alaspainaminenkin, epämukavuuksien liika sietäminen tai aitojen tunteidemme suoranainen välttely ei suinkaan saa niiden sisältämää energiaa, tuntemusta, häviämään. Ne jäävät sisällemme ja purkautuvat ajallaan jollain tavalla. Tunne-energia muuttaa muotoaan. Jollain päänsäryksi, jollain mielen mustuudeksi. Jollain energiaa menee niin paljon aitojen tunteiden alaspainamiseen, että se johtaa väsymykseen, alakuloon ja jopa masennukseen.
Samalla tavalla kuin puut syksyisin luopuvat lehdistään, synnyttää irtipäästäminen ja luopuminen, uuteen elämänjaksoon siirtyminen aina jotain kaunista – uutta värikirjoa, jota ei muuten näkisi.
Energia vapautuu lehdistä takaisin puuhun, elämänenergiaksi. Samalla tavalla, kun annat tunteidesi virrata ja tuntua sinussa, vapautat myös niissä piilevän toimintaenergian käyttöösi. Vapautat sen palvelemaan elämää ja oman potentiaalisi loistoa. Rikkaasti kaikissa väreissään.
Fysiikan lakien mukaan irtipäästäminenkin siis lopulta palvelee elämää. Sillä energia ei koskaan voi hävitä, se vain muuttaa muotoaan.