Kohti inhimillistä ja tasaveroista kohtaamista

Moni on kokenut lapsuudessaan, ettei omille tarpeille ole tilaa eikä oikeutusta. Ehkä aikuinen on tuhahtanut, katsonut muualle, tiuskaissut, rangaissut, nauranut tai muuten osoittanut, ettei kokemuksillasi tai toiveillasi ole merkitystä eikä oikeutusta.

Aikuisiällä koemmekin siksi arkuutta ilmaista itseämme ihmissuhteissa. Mitä jos tämäkin ihminen halveksuu tai tuomitsee? Mitä jos taaskaan en siltikään tule kuulluksi?

Kuvat: IngImage

Tämän ajan aikuiset sukupolvet ovat rikkomassa syvään juurtunutta asenneilmapiiriä, jossa aitoja tunteita ja tarpeita ei ole haluttu eikä osattu ottaa vakavasti. Lapsen inhimillisten tunteiden kuuleminen on koettu omasta auktoriteetista luopumisena, lapsen hemmotteluna tai muuten kasvatuksessa tarpeettomana. Lapsen osalta tarpeiden ilmaisemisen on ajateltu olevan itsekästä, vanhempaa kunnioittamatonta, kuritonta ja huonoa käytöstä tai ehkä nujerrettavaa uhmaa ja tottelemattomuutta.

Tärkeämpää on ollut käyttäytyä hyvin, totella ehdoitta ja huomioida oma oleminen melkein pelkästään toisten kannalta. Myös vaikka se olisi tapahtunut toistuvasti oman itsen ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Tukahduttamisesta kohtaamiseen

Aikuistunut sukupolvi etsii kadotettua itseään käytössääntöjen, vääristyneen auktoriteettien kunnioittamisen ja aidon itsen tukahduttamisen alta, joihin ovat omassa lapsuudessaan eksyneet.

Tällä sukupolvella on mahdollisuus muuntaa vahvat ehdollistumat oman itsensä kautta ja vapauttaa nuoret sukupolvet taakkasiirtymiltä.  Siten meitä nuorempien ei tarvitse enää luopua omasta minuudestaan, tunteistaan ja tarpeistaan, ja muokkautua meille aikuisille sopiviksi ja turvallisiksi.

Näin voi tapahtua, kun rohkenemme kohdata heidät mahdollisimman omina erillisinä itsenään, ilman, että heidän aito minuutensa olisi uhka kellekään. Ymmärryksellä, että he ovat vasta opettelemassa tätä maailmaa ja välillä hölmöltäkin vaikuttavan pintakäytöksen alla on aina kyse syvemmistä tarpeista, jotka pyrkivät näkyviin ja kuuluville.

Jotta aidosti pystymme kohdata lasten tunteita ja tarpeita, meidän on tiedostettava ja kohdattava itsessämme ne vaille jäämiset ja ohitetuksi tulemiset, joiden läpi olemme itse kasvaneet.

Sisäinen Lapsi on inhimillisin osasi

Aikuisen tavat kohdata sinua ja puhua sinulle lapsuudessasi ovat tallentuneet kehoosi ja ilmenevät aikuisena omana sisäisenä puheenasi. Armollisena tai armottomana. Tästä sisäistyneestä kokemusmaailmasta kuin myös inhimillisimmästä osastamme puhutaan Sisäisen Lapsen käsitteenä. Terapeutti ja skeematerapien kouluttaja Kimmo Takanen on avannut käsitettä laajemmin tunnetussa kirjassaan Avaa tunnelukkosi – vapaudu tunteiden vallasta (WSOY 2011) sekä myöhemmin julkaistuissa muissa tunnelukkoja käsittelevissä teoksissaan.

Sisäinen Lapsemme näkee ja kokee itsensä sellaisena kuin meidät on nähty, kohdattu, kuultu, hyväksytty ja huomioitu lapsena.

Hän kantaa itsessään kaikkia niitä tunnemuistoja, joita olemme ikinä kokeneet. Ja Sisäistetty Aikuisesi kohtelee tätä lasta nyt aikuisena niin kuin sinua on kohdeltu.

Tätä oppiasi siirrät tiedostamatta myös ulkopuolellasi olevien lasten kohtaamiseen. Siksi tietoisuus Sisäisen Lapsesi ja Sisäisen Aikuisesi tämän hetkisestä tilasta on valtavan tärkeää. Se on avain aitoon, tasaveroiseen vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen.

Tietoiseksi tulemisen kautta voit katkaista vanhoja autoritäärisiä malleja niin, että eri sukupolvissa voimme olla toisillemme inhimillisiä ihmisiä ilman tarvetta turhaan vallankäyttöön ja yläpuolelle asettumiseen.

Tiedätkö mitä sinun Sisäinen Lapsesi kantaa sisällään? Millaista kokemusmaailmaa, tukahdutettuja tunteita ja ilmaisemattomia tarpeita?

Artikkelin kirjoittaja Sari Saario toimii tunnekehoterapeuttina ja kouluttajana.