Kirjoittaja Anne-Mari jääskinen
Säätelytaitoja opitaan tunteikas hetki kerrallaan
Tunteiden säätelyä opitaan vuorovaikutuksessa. Pieni lapsi oppii säätelytaitoja vähitellen lähiympäristönsä ja lähihoivaajiensa kanssa.
Lapsi ei vielä yksin kykene käskystä rauhoittumaan – se on hänelle aivokehityksellinen mahdottomuus. Aivojen yhteydet eivät ole riittävästi rakentuneet ja tunteita säätelevä etuotsalohko on vielä raakile.
Myös etuotsalohko kehittyy vuorovaikutuksen kautta, sosiaalisissa suhteissa. Harjoitellen kohtaamistilanne kerrallaan.
Yhtälailla, jos aikuinen pääsääntöisesti menettää näissä tilanteissa malttinsa ja huutaa lastaan rauhoittumaan, lapsi saa vastaavaa mallia itselleen. Jyrkkyyttä ja tuomitsevuutta omia ja toisten tunteita kohtaan.
Kyse ei niinkään ole yksittäisistä tilanteista, vaan pääsääntöisestä toimintatavasta.
Lapsen kanssa voi aina myös palata tilanteisiin ja kertoa, ettei itse ehkä toiminutkaan fiksusti. Myös siitä lapsi oppii. Oppii, että aikuinenkin mokaa eikä aina ole täydellinen.
itä kautta lapsikin saa luvan olla inhimillinen, erehtyväinen. Hän tietää, että niistäkin selvitään.
Olla hetki lapsesi kokemuksessa kyydissä ilman omia neuvojasi.
Kun vielä muistat, että lapsen sisällä on aivoissa menossa hälytystila (taistele-pakene-jähmety), vaikka sinun mielestäsi tilanne ei sitä vaatisikaan, on helpompi lähteä turvaa välittävään kohtaamisen tapaan.
”Tässä edessäni on juuri se tilanne, jossa voin auttaa lastani oppimaan säätelyn taitoja – miten sen nyt käytän?” Miten näytän, että näistäkin vahvoista tunteista selvitään, yhdessä?
Muista myös empatia itseäsi kohtaan, kuule omia tarpeitasi ja ehkä turhautumistasi – nekin saavat olla yhtäaikaa olemassa.
Huolehdi ainakin jälkeenpäin siitä, että saat tulla kuulluksi omien olojesi kanssa.
Empatiaa ei voi antaa, jos oma empatiatankki kumisee tyhjyyttään.
Aikuinenkin tarvitsee turvallista ja ymmärtävää peiliä ja syliäkin itselleen, jotta on taas, mistä sitä antaa lapselleen.