Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Lapsen kehitystehtävään kuuluu olla kesken – harjoitella itsesäätelyä, aikuisten tukemana
Lapsen kehitystehtävään kuuluu olla matkalla. Keskeneräinen. Raakile. Ei valmis. Itsesäätely vielä kehittyy.
Siksi hän ei biologisestikaan kykene säätelemään valtavia tunnekuohujaan tai ymmärtämään omia mielensä myllerryksiä ilman aikuisen tukea ja sanoittamista. Ilman kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista.
Kehitystehtävänsä puolesta lapsi on siis juuri hyvä ja oikea sellaisena, itsesäätelykyvyiltään vajavaisena – vaikkakin omassa kohdassaan täydellisenä. Aivojen säätelykeskus kypsyy aina varhaiseen aikuisuuteen asti. Nuorikin siis on vielä kesken tällä kypsymisen matkalla. Raakile. Se tarkoittaa, että lieskat lyövät helposti yli tai bunkkerin ovet sulkeutuvat vähän turhankin herkästi. Koska kesken. Kehityksessään kesken.
Piuhat vielä vähän vajaasti kytkettynä ja kova työmaa käynnissä. ”Valmistunee parin vuoden päästä”, kyltissä sanotaan. ”Voi olla, että menee pidempäänkin”, siinä jatketaan. Kukapa tietää. Mutta töitä sen eteen tehdään joka päivä. Ja usko tai älä, että niistä pieleen menneistäkin tilanteista työmaa rakentuu. Opitaan nopeimmat reitit ja tehokkaimmat paalutukset.
Opitaan, mitä voisi olla ihan kannattavaa välttää ja mitä taas voisi suosia.
Aikuisen kehitystehtävään puolestaan kuuluu olla kypsä. Joltain merkittävältä osin enemmän valmis kuin se nuorempi sukupolvi. Ainakin aivojen kypsyydessä. Itsesäätelykeskuksen kypsyydessä.
Ja kypsyydessään aikuisen tehtäviin kuuluu tarjota aiemmille sukupolville mallia kuinka toimia omien tunteidensa kaaoksessa. Miten sitä säätelyä nyt tehdäänkään niin, ettei kaikkea niellä, muttei oksennetakaan toisen päälle?
Aikuisen aivojen kypsyys myös edellyttää, että me olemme niitä, jotka pienempiämme kuohun hetkillä tuemme. Niitä heikompia. Olemme läsnä, emme heitä liekkeihin lisää tulta vaan tyynnytämme lasta olemuksemme, katseemme, läsnäolomme ja sanoituksemme kautta. Näytämme, että yhdessä selviämme. Minä kypsä ja sinä raakile.
Niin hyvin kuin siinä hetkessä kykenemme. Sillä aina emme kykene.
Silloin kun ne omatkin kypsät aivomme ovat valahtaneet alatielle – liskoaivojen toimintaan. Kehityksellisesti me aikuiset kuitenkin kykenemme itsemme sieltä myös jossain kohtaa nostamaan – vaikka sitten toiseen kypsien aivojen omistajaan nojaten.
Raakilevaiheisille ja kypsille aivoille hyvää viikonloppua!