Säilytä yhteys teiniin tunnemyrskyssäkin. Keski-Uusimaa 16.1.2019

Tiedätkö, miten säilytät yhteyden tunnemyrskyssä tarpovaan teiniin?

Nuori teini-ikä on kehitysvaihe, josta selvitään yhdessä.

Murrosikä on valtavan muutoksen ja suurten mahdollisuuksien aika. Se on sitä nuorelle itselleen, mutta se haastaa myös aikuisen miettimään luutuneita käsityksiään sekä tutustumaan nuoren tunteisiin ja omiinsakin.

– Teini on dramaattinen, mustavalkoinen, tylsistyvä, kapinoiva ja elämyshakuinen. Hänen ilmaisunsa kapeutuu ja sottaisuus lisääntyy, kouluttaja Anne-Mari Jääskinen luettelee. Nämä ominaisuudet liittyvät siihen valtavaan muutokseen, joka teinin kehossa on meneillään: hormonitasot muuttuvat rajusti, elimistö on kuin hälytystilassa ja ulkonäkö muuttuu.

Ei ihme, jos aikuinenkin hämmentyy muutosta seuratessaan. Miten tähän oikein pitäisi suhtautua?

– Kun nuori huutaa, että mitä sä oikein rageet, ei hän ilkeyttään kiukuttele. Hänen kykynsä tunnistaa esimerkiksi kasvojen ilmeitä heikkenee, ja huoli voi hänestä näyttää raivoamiselta, Jääskinen selittää.

Kun nuoren kyky tunnistaa ja säädellä omia tunteitaan on vasta kehittymässä, aikuiselta kysytään kykyä olla lempeän jämäkkänä tukena. Siinä auttaa, kun tunnistaa omia tunteitaan:

– Mihin se minun ihana pieni tyttöni tai poikani on kadonnut, ihmettelee aikuinen. Siihen ajatukseen liittyy suru, ja se on hyvä tunnistaa.

Teini-iän kehitystehtäviin kuuluu irtautuminen omista vanhemmista, ja siihen nuori tarvitsee vahvoja tunteita kuten vihaa ja häpeää. Niiden avulla hän etsii itseään ja omaa voimaansa.

– Nämä asiat kuuluvat tähän kauteen, joka menee ohi.

– Sen ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että antaisi kaikessa periksi, Jääskinen sanoo.

Teini on luomassa nahkaansa, ja kun hän on vereslihalla, hän rakentaa suojaa ympärilleen käytöksellä, joka voi olla aikuisista pohjattoman ärsyttävää.

Joskus kuppi kaatuu aikuisellakin.

– Saa suuttua, se kuuluu elämään. Aitoja reaktioita nuori aikuiselta odottaakin. Omaa toimintaansa ja sitä, että oma säätely petti, voi pahoitella ja silti pitää kiinni asettamistaan rajoista.

Silti kannattaa lisätä monta pikku asiaa “antaa olla” -kategoriaan. Ei kannata nipottaa kengistä eteisen lattialla, kun on isompia asioita, joihin on pakko puuttua. Muuten ilmapiiri kotona tuntuu teinistä siltä, että kaikkeen puututaan.

Yksi Jääskisen neuvoista vanhemmille on, että olkaa saatavilla.

– Luodaan luontevia tilaisuuksia keskustella ja jutellaan vähän kuin vaivihkaa asioista samalla kun tehdään ruokaa yhdessä tai ollaan harrastusmatkoilla.

–  Kun aikuinen ehdottaa, että tehdäänkö jotain yhdessä tänään tai viikonloppuna, kyllä teini sen rekisteröi, vaikka torjuisikin ehdotuksen. Aikuinen on toistuvasti saatavilla, vaikka tulee toistuvasti torjutuksi, ja se on nuorelle iso asia.

Nuoruuden isoihin kysymyksiin erityisesti tunteiden näkökulmasta paneudutaan Anne-Mari Jääskisen luennolla ensi keskiviikkona. Yleisöluennon järjestävät Järvenpään opisto ja kirjasto.

Puolentoista tunnin luennolla pohditaan muun muassa sitä, miten voi säilyttää yhteyden nuoreen. Se on monesti aikuiselle iso huolen aihe.

Luvassa on uusia näkökulmia tunneasioihin, joihin törmää arkielämässä nuoren kanssa.

Luento antaa tietoa ja kannustusta esiteinien ja teinien vanhemmille, isovanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville.

Mitä sä rageet. Teinin kanssa tunnekuohuissa. Yleisöluento, Maksuton.

Järvenpää-talon Juhani Aho -sali, ke 23.1. klo 18–18.30.

Alkuperäinen juttu on julkaistu Keski-Uusimaa -verkkolehdessä 16.1.2019 Luettavissa myös näköislehdestä

”Raivoavien teinien asiantuntija” Anne-Mari Jääskinen kertoo, miten arjen taisteluista selvitään – Ja miten se auttaa lapsia myös tulevaisuudessa. HS 23.1.2019

Järvenpääläinen tunnetaito-ohjaajien kouluttaja Anne-Mari Jääskinen oivalsi loppuunpalamisen ja masennuksen jälkeen, miksi tunteet on hyvä oppia käsittelemään.

Murrosikä on myrskyisää aikaa. Hormonit saavat nuoren tunteet käymään ylikierroksilla, mikä puolestaan voi kiristää vanhempien hermoja ja kodin tunnelmaa.

”Kun lapsi on 9–10-vuotias, hän on aika ihanassa iässä. Se on vanhemmille vähän kuin suvantovaihe. Siinä voidaan hetki lillua ennen kuin tulee esiteinivaihe, joka on vähän kuin traileri siitä mitä tuleman pitää”, sanoo järvenpääläinen tunnetaitokouluttaja Anne-Mari Jääskinen.

Jääskinen, 45, on raivoavien teinien asiantuntija. Hän kouluttaa lasten tunnetaito-ohjaajia viidettä vuotta, ja on 12- ja 14-vuotiaiden poikien äiti.

Jääskinen oivalsi, miksi tunteet on hyvä tunnistaa ja oppia käsittelemään, kun loppuunpalaminen laukaisi keskivaikean masennuksen 18 vuotta sitten.

”Lähdin miettimään, täytyykö tulla 30- tai 40-vuotiaaksi ennen kuin alkaa miettiä, mitä näiden tunteiden kanssa pitäisi tehdä. Oman terapiaprosessini päätteeksi mietin, että jos jo lapsille voisi opettaa näitä taitoja, niin ehkä ei aikuisena tarvitsisi käydä läpi niin syviä vesiä.”

EMME oikeastaan mahda mitään biologialle. Hormonit ja tunteet jylläävät, haluamme tai emme. Vanhemmilla on kuitenkin keinoja, joilla nuoren tunnemyrskyyn voi vastata, Jääskinen opastaa.

Ensinnäkin kannattaa tutustua omiin tunteisiin. Nuoret ovat hyviä painamaan juuri niitä nappeja, joista vanhemman tunteet kytkeytyvät päälle. Olisikin hyvä pohtia, miksi omat tunteet kuohahtavat aina tietyissä tilanteissa.

”Omaa pinnaa kannattaa oppia venyttämään, jotta omia tunteitaan ei heti oksenna nuoren päälle.”

Tämä on usein vaikeaa. Jääskinen sanoo, että esimerkiksi sietäminen on tunnetaidoista vaikein.

”Sitä täytyy harjoitella: miten annat tunteen nousta ilman, että teet sille impulssille mitään. Jos menetät koko ajan hermosi, peli on vähän niin kuin menetetty.”

Tunteiden säätelyssä voi käyttää apuna tunne-kehoyhteyden löytämistä. Tunteet tapahtuvat kehossa: pulssi kiihtyy, kädet menevät nyrkkiin, otsa kurtistuu. Kun fyysisistä reaktioista tulee tietoiseksi, tunteen voi tunnistaa ja tehdä vaikka vastaliikkeen. Sitten voi vetää henkeä.

”Vedä henkeä vaikka kolme kertaa ennen kuin sanot mitään. Jos lapsi kysyy, saako hän mennä bileisiin, älä vastaa heti. Voit sanoa, että minun täytyy hetki sulatella tätä ja miettiä, mitä mieltä olen.”

Aikuisen on myös tärkeää kertoa lapselle omista tunteistaan ja tarpeistaan. Kenenkään ei tarvitse olla ainoastaan sietävä likasanko, vaan vanhemman täytyy vetä raja sille, mitä ottaa vastaan ja sietää.

TOINEN keino helpottaa tilannetta on ymmärrys. Suhtautuminen nuoren käytökseen helpottuu, kun vanhempi ymmärtää, millainen vaikutus esimerkiksi hormoneilla on.

”Ailahtelevainen käyttäytyminen, uhoaminen tai omiin oloihin vetäytyminen on hirveän suurilta osin hormonien vaikutusta. Nuori ei aina käyttäydy tahallaan huonosti. Hän vain koittaa selviytyä tämän kaiken kanssa.”

Murrosiässä kiusaukset ohittavat kognitiivisen tiedon, koska kehittyvät aivot janoavat elämyksiä. Kaasu löytyy helposti, mutta jarrut ovat hakusessa.

”Nuoren säätelykeskus on vielä kypsymässä, ja se kypsyy vielä 25–30-vuotiaaksi asti. Vanhemman onkin hyvä olla nuoren säätelyn tukena, korvaavana säätelykeskuksena.”

Tunnekuohun hetkissä vanhempi voi esimerkiksi sanoittaa nuoren tunteita, eli kertoa ääneen omat tulkintansa siitä, mitä nuori sillä hetkellä ehkä tuntee ja tarvitsee. Tarvitseeko hän esimerkiksi ymmärrystä, miksi juuri häntä pyydetään tiskaamaan vai ärsyttääkö häntä, kun muut puuttuvat hänen elämäänsä?

”Olla hetken siinä nuoren kokemuksen aallolla. Me aikuiset olemme niin kovin taitavia neuvomisessa ja opastamisessa, mutta kuka oikeasti haluaa valmiita neuvoja siitä, miten elää.”

 

KOLMAS oppi on, että nalkuttaminen kannattaa lopettaa heti. Joskus asioita kannattaa katsoa läpi sormien.

”Mieti, mitkä asiat voi siirtää antaa olla -lokeroon. Nipotanko joka kerta levällään olevista kengistä tai jogurttipurkeista? Puuttumisen voimaa kannattaa säästää sellaisiin kohtiin, jotka ovat nuorelle tai ympäristölle vaarallisia”, Jääskinen sanoo.

Opit vaikuttavat hyödyllisiltä, mutta ne vaativat toimiakseen olemassa olevan keskusteluyhteyden. Miten sellainen luodaan?

”Voisi sanoa esiteinien ja ihan pientenkin lasten vanhemmille, että rakentakaa ja pitäkää keskusteluyhteyttä yllä keinolla millä hyvänsä. Voi miettiä, mikä on omassa perheessä luontevin tapa tai paikka puhua: yhdessä pizzan leipominen, saunominen, kaupassa käynti?”

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vähemmän tämä tavallisesti haluaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Silloin aikuisen kannattaa vain malttaa, Jääskinen sanoo.

”Täytyy olla toistuvasti saatavilla. Tarjoa itseäsi, vaikka nuori toistuvasti hylkää tai torjuu. Nuori aina kuitenkin rekisteröi, että ahaa, sinä haluat silti viettää aikaa kanssani, vaikka olen ärsyttävä.”

TUNTEIDEN säätely on vaikeaa, ja moni kontrolloikin tunteitaan patoamalla. Se ei kuitenkaan Jääskisen mukaan kannata.

”Mikään tunne ei pysy suljettuna ikuisesti, jossain kohtaa se aina purskahtaa ulos.”

Jääskinen ottaa esimerkeiksi kaksi tunnetta, joiden avulla nuori irtaantuu vanhemmistaan: Häpeällä nuori kertoo maailmalle, ettei ole samanlainen kuin muut perheenjäsenensä vaan oma, yksilöllinen ihmisensä. Viha taas on väylä oman voiman löytämiseen.

Jääskisen mielestä Suomessa suhtaudutaan edelleen kielteisesti vihan tuntemiseen, vaikka kyseessä on myös suuri energian ja voiman lähde. Tärkeää vihan kanssa toimimisessa on se, mihin sen voima kohdistuu ja miten ymmärtää sen alla olevia tarpeita. Voiman voi käyttää hyviin asioihin, kuten maalaamiseen, punttisaliin tai tanssimiseen.

”On paljon rakentavampaa, että nuori saa huutaa kotona tai paiskoa ovia tai mikä nyt on perheessä sallittua. Vihaa ei kannata kieltää kokonaan, koska sitten se voi purkaantua esimerkiksi kaupungilla”, Jääskinen sanoo.

”Voi ajatella, että hienoa, olen niin turvallinen tyyppi, että nuori voi näyttää minulle kaiken.”

 

Alkuperäinen juttu on julkaistu Helsingin Sanomien -verkkolehdessä 23.1.2019

Tunnetaidot tutuksi jo lapsena. Aamuset 30.1.2019

– Ihminen on jo syntyään tunteva yksilö, joten emme voi ohittaa tunteiden merkitystä päiväkodissa tai työelämässä. Ja mitä vähemmän olemme tunteillemme läsnä, niin sitä huonommin voimme. Kun on lupa olla tunteva ihminen, se vapauttaa energiaa opiskeluun ja työntekoon, kertoo taideterapiaohjaaja ja tunnetaitokouluttaja Anne-Mari Jääskinen.

Turun kesäyliopistossa alkaa maaliskuussa lasten ja nuorten parissa työskenteleville suunnattu Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutus, jonka Jääskinen on kehittänyt. Koulutus on ammatillinen täydennyskoulutus ja se on vuoden mittainen ja 40 opintopisteen laajuinen.

Miksi sitten tunteiden tiedostaminen on tärkeää jo lapsena?
– Syvin yhteinen kielemme on tunne- ja tarvetaso, jokainen ihminen tuntee samoja tunteita ja omaa samoja tarpeita. Mitä aikaisemmin lapsi oppii tiedostamaan omia tunteitaan ja käsittelemään niitä, sitä vahvempi itsetuntemus hänelle kehittyy, ja sitä paremmin hän pystyy vaikuttamaan asioihinsa aikuisena.

Jääskinen muistuttaa, että erityisen tärkeää on opetella myötätuntoa ja jämäkkyyttä.
– Olen myötätuntoinen itselleni, kun tunnen näitä tunteita kuten pelkoa tai vihaa. Toisaalta pitää olla jämäkkä, että en oksenna tätä vihan tunnetta tuon toisen päälle. Jos taas anna pelon viedä mukanaan, niin en tee elämässäni mitään. Jämäkkyys ohjaa meitä tekemään asioita pelosta huolimatta sekä asettamaan rajat sekä itselle että muille. Tosin noiden omien sekä muiden rajojen tiedostaminen on välillä todella vaikeaa ja vaatii paljon työskentelyä, jotta ne oppii tunnistamaan.

Tunnetaidot ovat Jääskisen sydäntä lähellä, sillä vuonna 2000 hän koki itse vakavan työuupumuksen ja keskivaikean masennuksen. Terapian kautta hän alkoi tuntemaan itseään sekä tiedostamaan tarpeitaan ja tunteitaan.
– Koen, että olen syntynyt tuntevaksi ihmiseksi vasta aikuisena. Olen miettinyt pitääkö lasten oikeasti havahtua vasta 40-50 vuotiaana ymmärtämään tunteitaan ja itseään. Miksi suomalaiselle naiselle kiltteys ja miellyttäminen on niin tärkeää, ja unohdetaan omat tarpeet?

Tunnetaitojen opettelu kuuluu jo opetussuunnitelmaan. Jääskisen mukaan on tärkeää kuitenkin, että tunnetaitoja opettava aikuinen tutustuu myös itseensä.
– Emme voi ohjata tunnetaitoja, jos emme katso itseämme peiliin. Harjoitteet ovat vain jäävuoren huippu, se syvin löytyy siitä meidän omasta suhteestamme omiin tunteisiimme. Koulutuksissa moni onkin todennut kuinka suuri apu siitä on ollut myös omaan elämään.
Tunnetaitokoulutuksessa opetellaan pysähtymään oman kehon äärelle.
– Tunteet eivät tapahdu vain mielessä, vaan ne koetaan ennen kaikkea kehossa. Jos tutustuu omaan vihaansa, niin saa oman voiman käyttöönsä. Kateus kertoo taas siitä, että tuota minäkin kaipaisin.

 

 

Turun kesäyliopistossa alkavanLasten Tunnetaito-ohjaaja -koulutuksen kehittäjä Anne-Mari Jääskinen pitää tärkeänä, että ihminen voi olla tietoinen omista tunteistaan ja tarpeistaan jo lapsena.

 

Alkuperäinen juttu on julkaistu Aamuset Kaupunkimediat -verkkolehdessä 30.1.2019

Viha ei ole vain negatiivinen tunne – mutta teinin kannattaa oppia hallitsemaan kiukkuaan, Kirkko ja kaupunki 21.7.2017

Tarmo Ylhävuori

Vanhempi on vaikean paikan edessä, kun teini kiukkuaa. Mikä lievittäisi vihaa?

Murrosiässä nuoren keho tuottaa hurjan määrän hormoneja, jotka vaikuttavat kehon lisäksi mieleen. Aina vanhempi ei pysy perässä tunteiden vuoristoradassa. Hormonit vaikuttavat siihen, että nuori kokee tunteet aiempaa voimakkaampina ja herkempinä.

Tunnepurkauksia on kuitenkin mahdollista opetella hallitsemaan. Hyvänä esimerkkinä toimii viha. Se on vahvasti fyysinen tunne, joka vaatii toimintaa. Aggression voi purkaa väkivallan sijaan mielekkäästi.

Vihaa ei kannata jättää sisälle vellomaan. Hyviä tapoja purkaa kiukkua on muun muassa tyynyn mäiskiminen, taikinan vaivaaminen tai musiikin soittaminen. Helpotusta voivat tuoda myös liikunnan endorfiinit.

Panssarin takana on pelko

Vihaisena voi olla vaikea ajatella järkevästi, kun tunne täyttää mielen. Nuoren on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että hän on vastuussa vihaisena tehdyistä teoista ja sanotuista sanoista.

Viha saattaa toimia suojapanssarina. Sen taakse on helppo piilottaa esimerkiksi oma pelko tai yksinäisyys. On helpompi olla vihainen kuin peloissaan.

Suojapanssarin takana piileskeleviä tunteita on mahdollista oppia tunnistamaan. Silloin nuori oppii ilmaisemaan itseään selkeämmin. Ei tarvitse olla vihainen, vaan saa olla peloissaan.

Jokaisen tunteen takana on jokin tarve. Se voi olla tarve tulla kuulluksi tai hyväksytyksi. Jokainen tarvitsee ravintoa, lepoa, liikuntaa ja turvallisuutta.

Nuori tietää myös parhaiten, mitä kaipaa saadakseen tarpeensa tyydytettyä. Aina tarpeen tyydyttäminen ei ole kuitenkaan mahdollista. Siksi nuoren on tärkeää oppia kestämään ajoittain sellaisia tilanteita, jotka eivät ole miellyttäviä.

On hyvä oivaltaa, että viha ei ole ainoastaan negatiivinen tunne.

Vanha niksi auttaa

Vihan voimakkuutta voi opetella säätämään. Siihen toimii vanha niksi. Vihakohtauksessa kannattaa keskittyä hengitykseen ja laskea rauhassa kymmeneen.

Tunnetilaan voi palata vielä myöhemmin. Silloin vihan säätäminen helpottuu.

Mieleen voi palauttaa sen, miltä keho tuntui vihaisena. Tunteen voimakkuutta voi yrittää määritellä asettamalla sen asteikolla yhdestä kymmeneen.

Miltä tuntuu, jos tunnetta säätää pari pykälää suuremmalle? Entä jos sen säätää hieman alkuperäistä pienemmälle?

Mielikuvaharjoittelu ja syvään hengittäminen auttavat tunteen säätämisessä. Voimakkuuden voi mielessään lukita kohtuulliselle tasolle, jotta tunne ei pääse vyöryämään.

Kiukulla uutta oppimaan

On hyvä oivaltaa, että viha ei ole ainoastaan negatiivinen tunne. Kiukku auttaa tekemään asioita, jotka eivät ole itselle mieluisia.

Se voi antaa voimia puolustaa itseämme ja toisiamme. Toisaalta se tarjoaa rohkeutta toimia pelottavissakin tilanteissa. Aggression voimalla voi siis vaikkapa harjoitella englannin sanoja.

Vihalla ja kaikilla muillakin tunteilla on tarkoituksensa. Elämä ilman tunteita olisi tylsää ja vaarallista, sillä ilman vihaa nuori olisi puolustuskyvytön.

Vihaa ei siis kannata lähteä kitkemään, vaan sen voi ohjata uusille uomille. Tuhovoiman sijaan sen voi käyttää uuden luomiseen.


Alkuperäinen juttu on julkaistu Kirkko ja kaupunki-verkkolehdessä 21.7.2017.

Tunnetaitoja voi oppia. 28.8.2018.

Teksti: Antti Karvonen
Rauhantervehdys -lehti 28.8.2018

 

Titta Karannan mukaan tunnetaidot ovat lasten vanhempien tärkeää osaamista.
     Kun sota-aikana piti tukahduttaa tunteet selviytymisen vuoksi, nykyaikana olisi hyvä saada niihin yhteys samasta syystä. Tätä mieltä on Titta Karanta, joka vieraili puhumassa tunnetaidoista Oulun seurakunnan varhaiskasvatuksen työntekijöille.
     Karanta on lasten tunnetaito-ohjaaja ja kouluttaja.
     Hänen mukaansa omien tunnetaitojen kehittäminen auttaa aikuista kohtaamaan lapsen tunteet.
– Jos lapsi esimerkiksi sanoo, että häntä pelottaa, ei tulisi todeta, että mitään pelättävää ei ole. Kannattaa mieluummin myötäelää lapsen kokemus todellisena niin, että lapsi saa tunteilleen vahvistuksen, Karanta sanoo.
     Tunnetaitojen perusteet opitaan lapsuudessa. Moni kantaa mukanaan historiaa, josta ei ole välttämättä tietoinen. 
    Tällöin omien tunteiden ja reaktioiden välissä ei ole ehkä lainkaan tilaa tietoiselle kokemiselle, vaan toimimme automaattisten, menneisyydestä kumpuavien mallien pohjalta.

Sanat voivat johtaa harhaan

Yksi keino saada yhteys omiin tunteisiinsa on vahvistaa niin sanottua tunnekehoyhteyttä. Tunteilla on aina myös fyysinen puoli. Kun tämän tiedostaa, voi oppia tunnistamaan ja nimeämään tunteitaan paremmin.

    – Tukahdutettu tunne jää kehoon. Kun alkaa tunnistamaan, miltä pelko tai viha tuntuu, myös niiden tietoinen kokeminen tulee mahdolliseksi.

Tukahdutettu tunne jää kehoon

Tunteiden älylliselle pohdinnalle on oma paikkansa, mutta se ei pelkästään riitä. Sanat voivat johtaa meitä harhaan, sillä niillä on mahdollista selittää ei-toivottuja tunteita olemattomaksi, Karanta sanoo.

     – Sanat saattavat olla jopa haitallisia, mikäli ne erottavat meidät tunteiden kokemisesta. Siksi tunteiden tunteminen kehon kautta on niin tärkeää.

Turvallinen ihminen on suuri apu

Hyviä keinoja tunnekehoyhteyden vahvistamiseen ovat erilaiset menetelmät ja terapiat, joissa keskitytään tunteiden keholliseen puoleen. Tunnetaitoja voi harjoitella myös itsekseen.

     – Tietoisen läsnäolon harjoitukset ovat hyviä keinoja tunteiden kokemiseen. Konkreettinen pysähtyminen ja syvähengitys auttavat meitä säätelemään tunnekokemuksia.
     Suuri merkitys tunnetaitojen opettelussa myös aikuiselle ovat turvalliset ihmiset.
     – Turvallisen ihmisen läsnäolo voi auttaa kokemaan sellaisia tunteita, joita ei ole aiemminkin uskaltanut kokea.

Lapsi oppii tunnetaitoja aikuisen tuella. Päivämies 1.8.2018

Päivämies 1.8.2018
Teksti: Johanna Rentola

– Kun ihminen uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa ja inhimillisyytensä, syntyy usein syvällisempi yhteys toiseen.

Näin toteaa Haukiputaalla asuva Titta Karanta, suurperheen äiti ja yrittäjä.

Karanta on aina ollut kiinnostunut ihmisestä: siitä, miten ihmismieli toimii ja miten ihminen selviytyy haastavistakin elämäntilanteista.

– Olen elementissäni kun ihmiselämään avautuu uusia näköaloja ja innostun, kun saan oivaltaa ja oivalluttaa, hän jatkaa.

Karanta on opiskellut NLP-menetelmää. Se on eräänlainen malli siitä, miten ihmisen mieli toimii. Mallia käyttään yksilöiden ja yritysten toimintatapojen kehittämisessä.

Kannustimena opiskelussa Karannalla oli opittujen asioiden siirtyminen arkeen, perhe-elämään ja ihmissuhteisiin oivallusten ja ymmärryksen kautta.

– Voimme vaikuttaa elämäämme sillä, miten ajattelemme. Ajatus siirtymisestä elämässä hallinnasta sallintaan on ollut suuri asia, Karanta sanoo.

Aikuisen tehtävänä on toimia lapsen tunnetilanteissa kanssasäätelijänä

Myöhemmin Karanta hakeutui myös Lasten tunnetaito-ohjaajakoulutukseen.  Koulutuksessa käydään läpi omaa tunne-elämän prosessia ja pyritään sitä kautta ymmärtämään omien tunteiden rooli kohtaamisissa lasten kanssa. On tärkeää että aikuinen ymmärtää oman tunnehistoriansa merkityksen lapsen kohtaamisessa.

– Usein on niin, että aikuinen ei pelkää lapsen voimakasta tunnetta, vaan sitä, mitä lapsen tunnepitoisen käytöksen myötä itsessä herää, hän jatkaa.

– Kun havaitsee itsessä herääviä voimakkaitakin tunteita, on hyvä pysähtyä ja kuulostella, tunnustella, mitä itsessä herää, hän jatkaa.

Aikuisen tehtävänä on toimia lapsen tunnetilanteissa kanssasäätelijänä. Lapsen aivojen kehitys ja tunteidensäätely on vielä hyvin keskeneräinen. Siksi tarvitaan aikuista vierelle näyttämään mallia ja tuomaan turvaa: tästäkin selvitään. 

– Emme laittaisi pientä lasta ison pyörän selkään. Silti saatamme laittaa hänet yhtä vastuullisiin tilanteisiin oman elämänsä kannalta, esimerkiksi selviytymään suuren tunnekuohun kanssa yksin omaan huoneeseen, Karanta havainnollistaa.

Meillä jokaisella on elämän kartta, johon on kertynyt merkintöjä monenlaisista tunnekokemuksista ja kohtaamisista.

– On hyvä lähteä aina siitä ajatuksesta liikkeelle, että jokainen tulkitsee tilannetta oman karttansa kautta, Titta Karanta sanoo.

– Lapsi jolla on hyvin vähän myönteisiä säätelykokemuksia, on aivan eri lähtöviivalla lapsen kanssa joka on saanut paljon turvaa stressaavissa tilanteissa, hän tarkentaa.

– Samoin aikuisilla on oma kokemushistoriansa. Tarvitsemme paljon armollisuutta sekä itseämme että muita kohtaan.

Kuinka toimia kun lapsella on haastava, vaikealta tuntuva tunnetila?

–  Tärkeää on, että lapsen tunnetta ei selitetä pois tai pyritä ohittamaan. Aikuisen rooli on olla vastaanottajana. Tärkeää on viestittää erityisesti kehon kielellä että olen nyt tässä, en ole lähdössä mihinkään, Karanta jatkaa.

– Jokainen tunne on oikein. Tunne tuo viestin. Sen takana on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ilman tunteita emme voisi huolehtia itsestämme emmekä toisista.

– Usein ihan pelkkä lapsen puheen toistaminen riittää: “Niin, sinua pelottaa, äiti on tässä”, Karanta havainnollistaa.

Tunne tuo viestin

Tunnepitoisissa tilanteissa lasten kanssa vaikuttaa paljon myös aikuisen omien tarpeiden tila: Onko nälkäinen ja väsynyt vai levännyt ja kylläinen?

Lisäksi vaikuttaa oma stressitaso, kuinka on pystynyt huolehtimaan rentoutumisestaan arjen kiireen keskellä.

– On tärkeää olla itselleen armollinen ja antaa itselleen myötätuntoa, Titta Karanta toteaa.

Jos aikuisella itsellään on haasteita omien tunteidensa säätelyn kanssa tai tunne-elämä on estynyttä, suurimman palveluksen lapsille tekee hakeutumalla tilanteisiin, joissa voi turvassa kokea tunteita ja saada korjaavia kokemuksia. Pikkuhiljaa niiden kautta rakentuu uudenlainen turvan kokemus. Myötätunto ja turva ovat aikuisellekin elintärkeitä voimakkaissa ja vaikeissa tunnekokemuksissa.

-Sisäisen lapsen kohtaamisen kautta ihmiselle rakentuu kokemus turvallisen aikuisen olemassaolosta. Kun tunteet tulevat tutummiksi, alkaa huomaa miten palkitsevaa on olla turvallisen aikuisen roolissa kun oma tunneperustus on tukeva, Karanta sanoo.

Titta Karanta näkee, että oman tunnehistorian ymmärtäminen on tärkeää vanhemmalle, jotta hän voi auttaa tunnekuohun vallassa olevaa lasta.


Titan luotsaamia Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksia on alkamassa Ylivieskassa, Oulussa, Kajaanissa ja Kuopiossa.

Katso lisää täältä ja hae mukaan!

 

Äiti räyhää ja isä piilottaa pelkonsa – monien vanhempien tunnetaidot ovat hukassa ja malli periytyy lapsille, YLE Uutiset 29.4.2018

Lasten tunnekasvatus voi olla vaikeaa jos omatkin tunnetaidot ovat puutteelliset. Asiantuntija sanoo, että aikuisten on aika ottaa vastuu omista tunteistaan ja kertoo, miten se tehdään.

Hanna Terävä, YLE Uutiset
29.4.2018

Aikuinen tulee väsyneenä töistä kotiin. On ollut kiireinen päivä, töissä tuli huonoja uutisia ja liikennekin takkusi. Kotona odottavat kiukuttelevat lapset. Aikuisen pinna kiristyy ja paha olo purkautuu huutamisena.

Toinen vaihtoehto on hengittää syvään, rauhoittua ja tunnistaa, että nyt harmittaa. Sitten voi päättää, että väsymyksestä huolimatta ei kaada omia ikäviä tunteitaan toisten niskaan ja miettiä, miten oman väsymyksen voisi tuoda toisille esille huutamatta.

Osa kuitenkin toimii ensimmäisen vaihtoehdon mukaan, tiedostamattaan, lapsena opittujen mallien mukaan. Silloin olisi jälkikäteen hyvä käsitellä ja sanoittaa tilanne lasten kanssa, jotta lapsi ymmärtää, mistä oli kyse.

– Lapsi ei osaa kääntää tilannetta niin, että äiti tai isä on väsynyt. Lapsi kokee, että hän on itse huono, kun hänelle huudetaan ja häntä kohdellaan huonosti, sanoo tunnetaitojen ohjaaja ja kouluttaja Anne-Mari Jääskinen.

Huonot tunnetaidot voivat pilata terveyden ja ihmissuhteet

Tunnetaidoilla tarkoitetaan sitä, miten ihminen toimii tunteidensa kanssa. Tunnetaitoihin kuuluu muun muassa omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen, erilaisten tunteiden sietäminen, sääteleminen ja ilmaiseminen sekä niiden käsitteleminen ja purkaminen.

Kaksi kirjaa tunnetaidoista kirjoittaneen Jääskisen mukaan suomalaisten tunnetaidoissa olisi parantamisen varaa. Toiset tukahduttavat tunteensa ja toiset taas kaatavat kaikki tunteensa toisten ihmisten päälle.

Tunnetaidot vaikuttavat Jääskisen mukaan moneen asiaan.

Tukahduttamalla tunteensa ja unohtamalla itselle tärkeät asiat, voi päätyä elämään ihan toisenlaista elämää, kuin todellisuudessa haluaisi. Tunteiden tukahduttaminen vaikuttaa terveyteen ja voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta.

Se, miten toimii omien tunteidensa kanssa, vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Tunnetaidoilla on lisäksi iso merkitys yhteiskunnan tasolla. Vihapuhe on yksi esimerkki huonoista tunnetaidoista, kun omaa epävarmuutta tai pelkoa peitetään vihalla ja paha olo kaadetaan sosiaalisessa mediassa kanssaihmisten niskaan.

Menneitä sukupolvia ei voi enää syyttää

Tunteiden tukahduttamisella saattaa olla perheissä pitkät perinteet. Aiemmat sukupolvet ovat eläneet vaikeita aikoja, jolloin ei ole ollut tilaa tunteille.

Sota on yksi esimerkki. Jääskisen mukaan silloin ei ole ollut mitään keinoja eikä mahdollisuutta keskittyä tunteisiin.

– Tilaa ei ollut kuin hengissä selviämiselle ja sitten se on jäänyt vallitsevaksi olotilaksi. Me maksamme sukupolvien hintaa tässä ajassa tosi paljon.

Menneisiin aikoihin ei kuitenkaan voi enää vedota. Tämän päivän lapset eivät suostu sitä nielemään.

– On aika palauttaa vastuu sinne, minne se kuuluu eli jokaiselle itselleen, Jääskinen sanoo.

Tunnetaitojen ohjaaja Anne-Mari Jääskinen.
Tunnetaitojen ohjaaja Anne-Mari Jääskinen.Nelli Kivinen

Jokainen on itse vastuussa siitä, mitä tunnetta ruokkii missäkin tilanteessa omilla ajatuksillaan ja asenteillaan. Jokainen on vastuussa niistä tarpeista, joita tunteiden takana on.

Ei voi jäädä enää odottamaan, että elämä tai muut ihmiset jollain tavalla huomioisivat ja ymmärtäisivät omat tarpeet ilman, että itse ilmaisee niitä.

Tunnetaitojen työkaluja aikuiselle

Hyvät tunnetaidot eivät tarkoita sitä, että osaa olla hillitysti. Olemme inhimillisiä olentoja ja räjähtäminen silloin tällöin kuuluu tunteisiin, Jääskinen sanoo. Tärkeää on olla tietoinen omista tunteistaan ja sallia itselleen erilaisia tunteita.

Tunteiden ilmaisuun vaikuttavat luonne, temperamentti ja vireystaso. Suurin rooli on kuitenkin lapsena aikuiselta opitulla mallilla. Osa on oppinut esimerkiksi tukahduttamaan tunteensa, sillä aikuinen on saattanut suuttua lapselle, jos tämä on ollut vaikka vihainen.

Jokainen aikuinen voi silti kehittää omia tunnetaitojaan, Jääskinen lohduttaa.

Ensimmäiseksi pitää tulla tietoiseksi omista tunteistaan ja siitä, mitä pitäisi muuttaa. Arjen touhuissa voi pohtia mitä minussa tapahtui äsken ja miten ilmaisin sen. Voi pohtia mikä on minun perusvireeni, olenko esimerkiksi usein ärtynyt ja näenkö kaikessa aina jotain negatiivista. On hyvä myös tarkkailla, miten muut ihmiset reagoivat minun tunteideni ilmaisuun.

Toiseksi voi tarkkailla kehollisia aistimuksia. Mistä tunnistin, että olin esimerkiksi ahdistunut? Tunsinko painon tunnetta rinnassa? Mitä enemmän vahvistaa tunteiden ja kehon yhteyttä, sitä aiemmin omiin tunteisiin voi tarttua.

Omien tunteiden kanssa toimimiseen voi Jääskisen mukaan käyttää kahta työkalua: myötätuntoa ja jämäkkyyttä. Olen myötätuntoinen itselleni ja tunteilleni. Sallin, että itseäni jokin tilanne pelottaa. Mutta samaan aikaan olen myös jämäkkä: siitä huolimatta, että tämä asia pelottaa ja jännittää, kokeilen ja yritän tehdä sen silti.

Päättäväisyys on myös hyvä apuväline haastavissa tilanteissa. Vaikka koen nyt näin voimakkaita tunteita, en lähde heti reagoimaan, vaan esimerkiksi vain hengitän rauhallisesti. Hengittäminen auttaa pitkittämään esille nousseen tunteen ja reagoimisen väliä ja laskemaan myös sydämen sykettä.

Suomalaisten tunnesanasto on liian suppea

Omia tunnetaitoja on hyvä kehittää myös siksi, että pystyy antamaan omille lapsilleen paremman mallin tunteiden ilmaisemiseen ja käsittelemiseen. Lapsuudessa saadut mallit vaikuttavat siihen, miten itse toimii vanhempana.

Jääskisen mukaan tunnekasvatus ei ole mitään erityistä ja ihmeellistä vaan arjen auki sanoittamista ja esimerkin antamista. Omia tunnekokemuksiaan voi alkaa jakaa aktiivisesti. Kun esimerkiksi tulee töistä kotiin, voi kertoa, että olipa rankka päivä ja nyt on helpottunut olo, kun pääsi kotiin.

Tunnesanastoa olisi hyvä myös laajentaa. Jääskinen neuvoo laittamaan tunnesanaston keittiön seinälle ja pohtimaan yhdessä lapsien kanssa erilaisia tunteita. Milloin voi tulla tuollainen tunne, miltä se tuntuu ja mitä sen kanssa tehdään?

– Me käytämme hirveän suppeasti tunnesanastoa. Suomen kielessä on kuitenkin yli 300 tunnesanaa.

Lapsi ei kerro tunteistaan, jos aikuinen ei ole läsnä

Jääskisen mukaan usein kuulee, että tunnekasvatus olisi lasten tahdon mukaan hyppimistä. Siitä ei ole kyse.

Lapsen tunteille pitää antaa tilaa: “Ymmärrän, että sinua harmittaa, kun olisit halunnut vielä jatkaa kivaa leikkiä.” Lapsen pitää voida kokea tunteensa ja aikuisen on hyvä olla lapsen kokemuksessa mukana hetki ilman omia mielipiteitä ja neuvoja.

Myötäelämisen jälkeen on kuitenkin oltava jämäkkä ja asetettava rajat: “Nyt on kuitenkin päiväkotiin lähdön aika ja selviämme tästäkin.”

Jääskinen muistuttaa, ettei lapsen biologisen kehityksen yli voi hypätä, tietyt kehitysvaiheet kuuluvat asiaan. Tunteita ei opi kuin tuntemalla. Tärkeää on sallia lapselle pettymykset ja opettaa, että ikävistäkin tunteista selviää. Jos pettymyksen tunteet kielletään, lapsi oppii, ettei hän saa olla pettynyt ja ikävät tunteet pitää tukahduttaa.

Lapsen kanssa on hyvä olla läsnä ja viettää leppoisia puuhasteluhetkiä yhdessä. Pienen lapsen kanssa voi tehdä metsäretkiä ja teinin kanssa lähteä vaikka shoppailemaan. Yhdessä puuhastelun lomassa syntyy luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa tuoda esiin ikävätkin tunteet.

– Lapsi harvoin tuo kipeitä asioita esille ihan tuosta vain. Lapsi ei avaudu, jos hän tietää, että aikuisella on vain 15 minuuttia aikaa.

Hyväksyvällä kosketuksella voi lisäksi vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja itsetuntemusta.

Lapsen jokaisessa tunnetilassa ei kuitenkaan voi olla läsnä.

– Aikuinen aiheuttaa lapselle tunnetasolla väistämättä vaille jäämisiä ja sekin on osa sitä, miten lapsi oppii toimimaan ja selviämään maailmassa.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry järjestää 5.–13.5. ensimmäisen valtakunnallisenLempeän kasvatuksen viikon, jonka teemana on tunnekasvatus ja tunnetaidot.

Linkki YLE Uutisten juttuun tässä.

Enemmän yhteistä aikaa kasvokkain, Keski-Uusimaa 22.3.2018

JÄRVENPÄÄ | Keski-Uusimaa 22.3.

Teksti: Anne Kanerva
Kuva: Anton Soinne

Yhä useampi lapsi joutuu taistelemaan vanhempiensa huomiosta älylaitteiden kanssa.

Järvenpääläisen tunnekouluttaja Anne-Mari Jääskisen mukaan asetelma vaikuttaa lapsen tunne-elämään.

– Osa lapsista hakee huomiota kaikin keinoin. Osa taas luovuttaa ja vaipuu alakuloon. Kun lapsen tunnekehoyhteys ei vahvistu, eivät sosiaaliset taidotkaan kehity, hän sanoo.

 

Sosiaalinen media koukuttaa aikuisia ja lapsia. Kiireisen arjen ainoat tyhjät hetket vietetään puhelin kädessä.

Jääskinen pahoittelee, että älylaitteet menevät monessa kodissa perheenjäsenten edelle.

Vanhempien tulisi näyttää lapsille ja nuorille mallia, että puhelimen voi laittaa sivuun.

– Suosittelen viettämään yhteistä aikaa myös kasvokkain puuhastellen. Leppoisa ja rento ajanviete ilman laitteita edistää tunteiden säätelyn kehittymistä ja henkistä hyvinvointia, hän huomauttaa.

 

Elämän pirstaleisuus on yksi suurimmista pahan olon aiheuttajista sekä aikuisille että lapsille.

– Huomiostamme taistelevat monet asiat ja informaatiolähteet, jotka ovat koko ajan käden ulottuvilla. Ikään kuin joku koko ajan huutaisi korvassa: hei katso tämä, huomioithan minutkin!

Älylaitteiden käyttö saattaa lyhentää yöunien määrää, mikä lisää ärtymystä.

– Moni vanhempi on väsynyt eikä jaksa toimia rakentavasti. On hyvä pohtia, mihin omaa väsymystään tai ärtymystään voi purkaa niin, ettei se kaadu lapsen päälle, 12- ja 14-vuotiaiden lasten äiti kertoo.

Jääskisen viimeinen kirja käsittelee lasten ja nuorten tunnetaitojen tukemista.

– Myös vanhempien on hyvä pohtia sitä, mikä merkitys omalla toiminnalla on tilanteiden kärjistymiseen riidaksi asti. Nuori voi kysyä kiukkuiselta äidiltä ihan syystä, ”mitä sä rageet”. Aikuisen tulee osata pysähtyä lapsen tunnekokemuksen äärelle huutamatta.

 

Tunnekouluttaja näkee jatkuvalla ärtymyksellä seurauksia lapsen hyvinvointiin.

– Sosiaalisen liittymisen hermosto aktivoituu lapsella, kun hän saa aikuiselta turvan merkkejä, kuten rauhoittavaa kosketusta, lempeää katsetta, ehkä hyräilyä ja tyynnyttävää syliä. Vasta lapsen kehollisen jännitystilan rauhoituttua hän kykenee ottamaan vastaan sanoja ja pohtimaan tilannetta.

Tunnetaitojen perusta rakentuu turvallisesti kotona. Kun lapsen hermostumisen tai jumittamisen jaksaa ajatella tunteiden säätelyn oppimistilanteena, on aikuisen helpompi suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.

– Aina kun lapsi menettää tunteiden säätelykyvyn, on aikuisen tehtävä astua lähelle tunteiden kanssasäätelijäksi. Hän voi omalla olemuksellaan ja lempeällä rauhoittamisella edistää sitä, että tunteita säätelevä etuotsalohko aktivoituu ja kehittyy myönteisesti.

 

Jokaisella rangaistuksella ja aikuisen maltin menetyksellä näissä tilanteissa lapsen mahdollisuudet oppia omaa säätelytaitoaan heikkenevät ja riski sille, että lapsi ei jatkossakaan osaa toimia rakentavasti kasvaa.

Myös monilla aikuisilla on heikko yhteys omiin tunteisiin, mikä ilmenee tunteiden panttaamisena tai ylireagointina, jolloin tunteet säätelemättöminä kaadetaan toisten päälle.

– Onneksi tunnetaitoja voi aina opetella, kouluttaja sanoo.

Seuraava lasten tunnetaito-ohjaajakoulutus alkaa Järvenpäässä 25.5.

 

Tunnekoulutus lisää empatiaa ja itsetuntoa

Järvenpäässä pitkään asunut Anne-Mari Jääskinen kiertää tunnetaitokouluttajana kouluissa, päiväkodeissa ja opistoissa ympäri Suomea.

Työ liittyy uuteen opetussuunnitelmaan, jossa nostetaan esille tunnetaitojen merkitystä.

Tunnetaitojen opettelussa tärkeää on tunteiden salliminen ja niiden myötätuntoinen kohtaaminen.

– Ikäviä tunteita ei ole tarkoitus taikoa pois, vaan itsensä voi hyväksyä niidenkin kanssa. Arvostus alkaa siirtyä pian muitakin kohtaan, hän huomauttaa.

Tunnetaitokoulutuksesta on saatu hyviä tuloksia. Lasten itsetunto on kasvanut sekä empaattisuus ja sosiaaliset taidot lisääntyneet.

– Hyvä käytös syntyy lapsesta sisältä käsin, eikä päälle liimattuna vaatimuksena, Jääskinen huomauttaa.

Seuraava lasten tunnetaito-ohjaajakoulutus alkaa Järvenpäässä 25.5.

Jutun nettilinkki tässä.

Luuri menee nukkumaan yhdeksältä

Jo älylaitteen oleminen saatavilla vähentää keskittymiskykyä.

  • Perheissä voisi pohtia, mikä meillä on älylaitteiden lepopaikka?
  • Mihin aikaan kaikki perheenjäsenet laittavat laitteet yöpuulle?
  • Miettikää, millainen yhdessäolo tuntuu hyvältä?
  • Mitä saisimme perheenä lisää, jos toinen viikonlopun päivistä olisi laitteeton?
  • Mitä olemme kaivanneet, mihin ei ole jäänyt aikaa?
  • Miten voisimme itse aktivoitua lastemme kanssa yhteiseen puuhasteluun?

Tunnetaitokouluttajan ajatuksia

“Älä anna lapsesi periä käsittelemättömiä tunnehaavojasi” – terapiaohjaaja antaa elämän tärkeimmän ohjeen vanhemmille, Helsingin Uutiset 2.7.2017

Helsingin Uutiset verkkojulkaisu 2.7.2017

Teksti: Toni Vähämaa
Kuva: Helsingin Uutisten arkisto/Päivi Tuovinen

Etenkin lapsi aistii tehokkaasti kaiken ympäristössään tapahtuvan. Rintamaidon lisäksi se imee itseensä vanhempiensa tapoja, eleitä, ilmeitä ja tunteita. Matkaan voi tarttua myös kätketyt tunteet – vanhempien tunnehaavat, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet käsittelemättä.

Järvenpääläisen tunnekouluttajan ja terapiaohjaajan Anne-Mari Jääskisen mukaan vanhempien käsittelemättömät tunnehaavat, kuten suomalaisille tyypilliset häpeä ja viha, kaatuvat suoraan lapsen kannettavaksi. Pitkään piilossa muhineen vihan seuraukset voivat olla hyvinkin vakavat ja kauaskantoiset.

– Jos aikuinen pitää vihan sisällään, lapsi aistii kireyden, mutta ei saa sille ymmärrystä. Se aiheuttaa turvattomuutta ja hämmennystä. Jos vanhemmalta ei saa tarvittavaa peiliä, lapsi ei opi tunnistamaan mikä on omaa ja mikä toisen tunnetta, eikä saa tukea myönteiseen toimintaan. Pahimmassa tapauksessa lapsi erkaantuu omasta itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan, Jääskinen sanoo.

– Varttuneemmalla iällä lapsi – tai kuka tahansa meistä – täyttää sisäistä tyhjyyttään esimerkiksi syömällä, juomalla, pelaamalla tai yltiöpäisellä suorittamisella.

Isoin haaste on tunnistaa piiloutuneet tunnehaavat. Pahimmillaan vanhempi saattaa olla täysin tiedoton omista tunteistaan. Nähdään, että vika on aina muissa.

On pysähdyttävä.

– Vanhempien on hyvä pohtia aika ajoin, millainen ilmapiiri perheessä on. Onko ilmassa kireyttä, jota emme käsittele? Miksi minussa tapahtuu aina näin? Miksi toimin näin?

– Ihmisillä on joskus todella vahvoja kokemuksia ja uskomuksia, jotka vaativat sinnikästä työskentelyä. Minun täytyi itsekin kulkea äärirajalle asti ennen kuin tunnistin oireet. Syy pahaan olooni löytyikin padotuista tunteistani, keskivaikean masennuksen aikanaan läpikäynyt Jääskinen kertoo.

Jotta äärirajoille johtaneilta tilanteilta vältyttäisiin, kannustaa Jääskinen vanhempia puhumaan avoimemmin tunteista perheen lisäksi ulkopuoliselle ihmiselle.

Ystäväkin voi auttaa. Antakaa itkun tulla.

– Kaikkien on mielestäni hyvä puhua jossain vaiheessa elämää tunteistaan ulkopuoliselle. Sen ei tarvitse olla aina ammattilainen, jos kokee että ystäväkin voi auttaa. Antakaa itkun tulla.

Viimeiset kahdeksan vuotta tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana toimineella Jääskisellä on runsaasti hyviä kokemuksia vanhemmista, jotka ovat esimerkiksi kehollisen ja luovan tunnetyöskentelyn kautta saaneet helpotusta tunteiden käsittelemiseen. Jääskistä auttoivat masennuksen yli muun muassa terapia, maalaaminen ja luonto.

– Käsitellyn tunteensa kautta vanhempi voi ymmärtää ja oppii ohjaamaan lastaan. Ärsyyntyneen lapsen tunne ei enää tunnukaan pois saatavalta, vaan sitä voi rauhallisesti kanssasäädellä oman olemuksen ja sanoittamisen avulla. Usein jo pienetkin muutokset arjessa ohjaavat lasta kohti positiivisempaa lopputulosta.

 

Sydän auki ihmisenä ihmiselle, Maaseudun Tulevaisuus 19.6.2017

Anne-Mari Jääskinen toivoo, että tunteiden kontrolloimisen sijaan opettelisimme kohtaamaan ne.

Järvenpää

Teksti: Lumi Nivaro
Kuvat: Jaana Kankaanpää

Maaseudun Tulevaisuus 19.6.2017

Mitä hyvää voi seurata burnoutista ja keskivaikeasta masennuksesta? Anne-Mari Jääskisen tapauksessa vaikka mitä. Hän tutustui tukahdutettuihin tunteisiinsa ja todellisiin tarpeisiinsa, mikä johdatti hänet unelmatyöhönsä.

Jääskinen on viimeiset kahdeksan vuotta toiminut tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana. Hän on myös kehittänyt lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksen, ja nyt hän on kirjoittanut kirjan Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin. Se on erityisesti nuorille suunnattu tunnetaitojen opas. Miten burnout ja masennus johtivat naisen tähän pisteeseen?

“Burnout pakotti tutustumaan omiin tukahdutettuihin vihan tunteisiin” Jääskinen kertoo toimitilassaan Järvenpäässä.

“Olin kilttinä tyttönä aina suorittanut asiat niin kuin piti. Ajattelin, etten muuten riitä. Lopulta se johti siihen, että olin ihan solmussa. Rupesin kysymään, että pitääkö kaikkien ihmisten vasta aikuisina alkaa ymmärtää ja kohdata omia tunteitaan. Voisiko jo lapsia auttaa kehittämään terveen suhteen omiin tunteisiin?”

Jääskinen lähti kouluttautumaan lasten tunnekouluohjaajaksi, minkä jälkeen hän ryhtyi pitämään lapsille tunnetaitoryhmiä. Vanhemmat olivat niin vaikuttuneita ryhmien toiminnasta, että he tahtoivat Jääskisen opettavan heitäkin.

 

Jääskiselle tuskaa sydämeen tuottaa sukupolvelta toiselle siirtyvät tunnehaavat.

“Ne asiat, joita vanhempi ei itsessään käsittele, häpeät, vihat, surut kaatuu valitettavasti suoraan lapsen kannettavaksi”, Jääskinen huokaa. “Vaikka sanottaisiin, että meidän perheessä voi kaikesta puhua, niin jos vanhempi ei ota jotain asiaa esille, niin ei se nuorikaan ota.”

Yhdessä vietetty aika ilman kännyköitä tai muita häiriötekijöitä on hyvä tapa luoda rento ilmapiiri keskustelulle.

“Kaikkien tunteiden käsittelyssä on tärkeää, että voi luottaa siihen, ettei toinen kohta ampaise muualle, tai vaadi tai odota mitään”, Jääskinen kertoo.

Vaikeita keskusteluista tulee, jos aikuinen ei itse ole kohdannut omia tunnehaavojaan.

“Ei voi viedä toista pidemmälle, kuin missä itse on ollut”, Jääskinen lausuu.

Tämän takia jokainen lasten tunnetaito-ohjaajakoulutukseen tulija käy läpi myös omaa lapsuuttaan ja omia tunteitaan.

“Kaikilla meillä on niitä tunteita ja kipuja, jotka on syystä tai toisesta painanut alas, usein siksi, ettei kukaan ole ollut kannattelemassa, tai auttamassa säätelemään niitä.”

Anne-Mari Jääskinen

Jääskinen puhuu tunne-kehoyhteydestä, jonka ihminen saattaa katkaista, kun tunteet käyvät liian tuskallisiksi.

“Ihminen voi tietää paljonkin asioita lapsuudestaan, voi puhua vaikeistakin asioista kuin vettä vaan, mutta hänellä ei ole mitään tunneyhteyttä asioihin”, Jääskinen selittää.

“Silloin ei kohtaa sitä, miltä oikeasti tuntui, kun mua vaikka rangaistiin.”

“Me ollaan aika kadoksissa tuntemiselta tänä päivänä. Me ollaan hyvin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, joka on auki 24/7. Ei ole tilaa tuntemiselle. Aikuisen vastuu on järjettömän suuri; aikuinen raivaa sen tilan, että nyt vain ollaan, eikä ole mitään hätää.”

Jääskinen selittää, että tunnekuohutilanteessa ei tarvitsisi saada tunteita pois, vaan ihanteellisempi tapa toimia olisi seurata niitä ja kokea. Hänen mukaansa yksi kompastuskivi kasvatuksessa on opettaa lasta vain kontrolloimaan tunteitaan. Vaikka sopivan käyttäytymisen opettaminen on hyvä lähtökohta, voi lapsen käyttäytymisen takana oleva tunne jäädä silloin kohtaamatta.

“Parempia tuloksia tunne-elämän kannalta saadaan, kun aikuinen antaa lapsen tunteille tilaa ja esimerkiksi sanoittaa niitä sekä tarpeita niitten takana”, Jääskinen kertoo.

“Kun lapsi oppii tunnistamaan omat tunteensa ja tulee niiden kanssa kuulluksi, oppii hän helpommin myös lukemaan toisten tunnetiloja. Se vaikuttaa myös käytökseen.”

“Varsinkin pienellä lapsella käyttäytyminen ja tunnekokemus on kietoutunut yhdeksi ja samaksi. Se pieni lapsi ei pysty ymmärtämään, että kun hänen käyttäytyminen kielletään, niin se tunne kuitenkin saisi olla. Oikeastaan tämä pätee ihan kaikkiin. Tunnekokemuksessa pudotaan pienen lapsen tasolle. Silloin jokainen kaipaa toisen kanssa käsikkäin kulkemista.”

Jääskiselle itselleen haasteita ovat tuottaneet kahden kirjan kirjoittaminen, lasten tunnetaito-ohjaajakoulutusten suosio sekä ohjauksiin haluavat ihmiset. Muille työn ja perheen välillä tasapainotteleville Jääskinen haluaa muistuttaa oman inhimillisyyden näkemisestä.

“Täytyy muistaa, että minäkin mokaan”, hän naurahtaa. “Se on oikeasti voimavara, että voi olla riittämätön.”

Jääskinen kehottaa jokaista miettimään, mitkä asiat itselle tuovat voimia ja mitkä vievät niitä.

“Jos en ole yhteydessä omiin tunteisiini, niin en myöskään pysty yhdistämään niitä siihen, mitä tarvitsen.”

“Ja sitten, kun en tiedä, mitä tarvitsen, niin en voi myöskään mennä sitä kohden. Niitä tarpeita ei voi silloin tyydyttää. Sitten tyytymätön elämä jatkaa etenemistään koko ajan siihen väärään suuntaan.”

“Kun tulee tietoiseksi asioista, mitä kaipaa, mitkä tuovat iloa ja auttavat jaksamaan, niin kannattaa miettiä, voiko niitä lisätä omaan arkeen”, Jääskinen sanoo.

“Mikä saa mun sydämen laulamaan?”

 

Yltiöpositiiviseen ajattelutapaan ammattilainen ei kannusta.

“Kipua on tärkeä katsoa silmästä silmään. Jos kääntää kaiken myönteiseksi, voi ohittaa oikean tunnekokemuksen.”

Niitä meistä, joilla on vielä omia tunteita ja kokemuksia läpikäytävänä, Jääskinen lohduttaa.

“Aivot on plastiset, eli ne muovautuvat sen mukaan mitä teemme. Toistamalla ja tekemällä aivoja voi treenata.”

Oli oma lähtökohta tunteisiinsa minkälainen tahansa, voi tunnetaitoja opetella ja oppia koko elämän ajan.

Mutta mitä kehitettävää Jääskisellä itsellään sitten vielä on?

“Minulle haastavaa on häpeän tunne. Se nousee helposti esiin sillä tavalla, että apua, kuka mä olen sanomaan, miten pitää toimia tai kasvattaa.”

“Törmään omien esiteini- ja teini-ikäisten lasteni kanssa tilanteisiin, että vaikka olen kuinka opettanut tunnetaidoista ja keskustellut, niin silti lapsi käyttäytyy jotenkin, mikä sitten onkin itselle vaikeaa. Niitten tilanteiden sietäminen on avain, että voi todeta, että näin ne asiat joskus menee ja jokainen hakee itse oman polkunsa.”

“Häpeää ei saa pois, mutta sitä voi oppia sietämään”, hän toteaa. “Aina kun maltan olla sen häpeän kanssa, niin se taas hetkeksi puhdistuu musta. Maalaaminen on minulle tosi tärkeä purkukanava. Ja luonto.”

 

Jääskisen tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa on kaksi päälinjaa: oma matka omiin kokemuksiin ja tunteisiin, sekä lapsen tunteiden ymmärtäminen ja tukeminen.

“Kukaan kasvattaja ei pysty tukemaan lapsen tai nuoren tunnetaitoja, jos ei ole itse kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Muuten siitä tulee teoreettista sanahelinää, jossa kohtaamisissa ei oikeasti ole mitään. Nuori jos kuka vastustaa aikuisen teennäisyyttä ja sellaista kasvatushöpinää. Siksi juuri nuori saattaa toimia oikein radikaalisti, jotta saisi aikuisesta oikeasti jotain aitoa esiin.”

Jääskinen painottaa, että on tärkeätä voida kasvattajina tai ammattilaisina laittaa “ammattilainen” välillä taka-alalle, ja olla ihan vain ihmisenä toiselle.

“Ammattilaisen keinoja voi ottaa käyttöön tarvittaessa, mutta tärkeintä on olla sydän auki ihmisenä ihmiselle.”


Faktaboksi:

Anne-Mari Jääskinen

Syntynyt 17.4.1973 Helsingissä.

Asuu Järvenpäässä.

Parisuhteessa, perheeseen kuuluu 11- ja 13-vuotiaat pojat.

Työskentelee tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana sekä tunne- ja taideterapiaohjaajana. Kehittänyt lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksen. Toiminut aikaisemmin projektipäällikkönä markkinointialalla.

Kirjoittanut nuorten tunnetaito-oppaan Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin. Kirjalle valmistuu syksyllä myös vertaisteos, joka opastaa aikuisia lapsen ja nuoren tunteiden tukemisessa.


Linkki Maaseudun Tulevaisuuden verkkojuttuun “Tunnekouluttaja: “Ne kivuliaat asiat, joita vanhempi ei itsessään käsittele, kaatuu suoraan lapsen kannettavaksi” tässä.


Nuorille ja nuorten kanssa työskenteleville suunnattua Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin -kirjaa voi tilata Tunne&Taida -verkkokaupasta.