Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Mielen tasolla kokemuksia ja tunteita on helppo vähätellä – keholle tuntemukset ovat aina totta
Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun mieli voi hyvin, kehokin voi. Ja kun kehossa on raukea olla, mielessäkin on tilaa olla luova ja myönteinen. Kun tunteet saavat virrata, olokin on vapaa – yhtäaikaa energinen ja rento. Kun panttaamme tai pihtaamme tunteitamme, olokin jumittuu ja paineistuu. Kuljemme puoliliekillä, koska iso osa energiastamme menee tunteiden piilossa pitämiseen. Sen, miltä oikeasti tuntuu.
Mieli on paikka, jonne liian voimakkaita tunteita on helppo mennä pakoon, olla tuntematta. Näin moni meistä on lapsena jo kätevästi oppinutkin toimimaan. Jos ei ole ollut ketään ottamassa vastaan tai auttamassa säätelemään omia tunteita, on ollut itse keksittävä keino selviytyä. Alitajuisesti usein, tietenkin. Kun lapsen kehossa jyllää tai olo siellä on liian hauras, eikä kukaan auta sitä ymmärtämään saati helpottamaan oloa, on luonnollista siirtää tietoisuus mieleen, missä tuntemista ei ole. On vain järkeily, selittely ja tietäminen. Hetken helpotuksesta tulee kuitenkin nopeasti kierre, jonka mieli ottaa tavaksi. ”Tänne vain, täällä on helpotus! Minä selitän hankalat tuntemukset pois tuntumasta! Ei niistä kannata välittää. Minä pidän sinut kiireisenä, jottet ehdi tuntea. Keho kun on sellainen…vähän kuin vihollinen. Pysytään me täällä vain.”
Niin mieli uskoo, että pelastaa ja auttaa. Ja siinä tilanteessa ehkä onkin tehnyt niin. Mutta koska tarpeillamme ei ole muuta keinoa tulla meille kuulluiksi kuin tunteet ja tunteilla taas ei ole muuta keinoa tulla aistittavaksi kuin kehon aistimusten kautta, tarkoittaa mieleen siirtyminen sitä, ettemme koskaan pysähdy kuulemaan tarpeitamme, koska tunteet on nyt kielletty ja yhteys niihin katkaistu. Silloin jatkamme kulkuamme suorittamisen, järkeilyn ja selittelyn maailmassa, emmekä pääse suuntaamaan kohti syvimpien inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Kohti meille merkityksellistä hyvinvointia.
Pelkästään mielessä elämämme ratkaisuja pohdittaessa tai valintoja miettiessämme harvoin pääsemme todella eteenpäin ahdistuksen tai vaikkapa stressin alta, koska mieli on alunperinkin osa ongelmaa. Se on puskenut meitä eteenpäin välittämättä väsymyksestämme. Pakottanut eteenpäin pysähtymättä kokemamme pelon tai kiukun äärelle.
Kehon tuntemukset tosissamme ottamalla saamme syvempää tietoa siitä, miten elämämme koemme.
Olemmeko näillä valinnoilla, joita olemme tehneet, tukeneet hyvinvointiamme vai olenko ohittanut sen, mitä sisimmässäni olisi oikeasti tarvinnut, kaivannut?
Keho kyllä kertoo sen. Joko keveytenä, tilana hengittää, ilon kuplintana, avoimena rintakehänä, vapautena ja virtauksena, ehkä jopa kohti katsomisena. Tai ehkä tunnetkin kehossasi raskautta, väsymystä, hengitys on ehkä pinnallista ja nopeaa, olkapäät kireinä, ehkä rintakehää kohti aavistuksen lyhistyneinä, ehkä katseesi kulkee arjessa enemmän alaviistossa kuin hakee kontaktia avoimesti muihin?
Mitä sinun kehosi vointi juuri nyt kertoo sinulle valinnoistasi? Mikä olisi pienin askel tänään mennä kohti sitä, mitä kehosi aistimuksin
viestittää sinulle tarvitsevansa?