Mitä ovat tunnetaidot?

Tunteista ja taitavasta tunnesäätelystä puhutaan nykyään paljon, mutta mitä ne tunnetaidot oikeastaan ovat?

Yksinkertaisimmillaan tunnetaidot ovat sitä, miten reagoimme maailmaan, tulkitsemme, koemme ja elämme sitä. Miten ilmaisemme itseämme elämän karusellissa, joka välillä haastaa, hämmentää, satuttaa ja toisinaan taas inspiroi, ilahduttaa ja antaa toivoa? Entä miten sulattelemme kokemaamme? Itsessämme, toisissamme ja maailmassa nonstoppina tapahtuvaa.

Nämä tavat ovat tunnetaitomme. Arkiset, huomaamattomatkin tavat asennoitua ja tuntea, vetäytyä tai mennä kohti. Olla uskalias tai empivä. Luottaa tai pelätä. Rakastaa kaikkea hikeen saakka. Tai kaikkea sikinsokin itsellekin uuvuttavasti.

Niin monia pieniä hetkiä elämässä, joissa kaikissa tunnetaitomme tulevat näkyviin.

Miten selviän pettymyksistä? Millaisista olotiloista löydän itseni yhä uudelleen? Millaisista ihmissuhteista? Millaisia valintoja rohkenen tehdä itseni puolesta?

Paljon enemmän kuin tässä pystyy luettelemaankaan.

Oikeastaan voisi sanoa, että tunnetaidot ovat tähänastinen lopputulema kokemastamme.

Vain siis tähänastinen, sillä riippumatta elämämme kasvuolosuhteista, vaiheista, kokemistamme tuskista, vaillejäämisistä, yltäkylläisyydestä tai harjoittelun määrästä, voimme aina kehittää, purkaa ja paikata näitä meihin rakentuneita tapojamme, muurejamme ja vuotokohtiamme.

Eteenpäin päästäkseen tarvitsee vain ottaa ensimmäinen askel. Evääksi myötätuntoa, päättäväisyyttä, uteliaisuutta ja armollista ihmettelyä. Sinnikkyyttä tehdä sisäistä työtä, jota ei voi ulkoistaa muille.

Matkaa helpottaa, jos reissuseuraksi saa toisen ihmisen – ammattilaisen tai vertaisen tai ehkä jopa kokonaisen ryhmän. Tuen, johon nojata, peilata ja jonka kanssa jäsentää avautuvaa ja harjoiteltavaa.

Sellaisia matkakumppaneita, joiden kanssa voi itkemisen lisäksi myös nauraa elämälle ja kompuroinneille uusissa taidoissa. ”Eiku…!” -kokemuksille.

On armollista muistaa, että ihan pienen pienikin liike uuteen suuntaan voi olla merkittävän muutoksen alku. Ja että tanssissakin otetaan välillä askelia taaksepäin – ja toisaalta niitä hyppyaskeliakin!