Kirjoittaja Mirkka Syrjälä, Kuvat Pixabay, Ingimage
Oivalla tunnetaito-ohjauksesta: Yläkoulussa huumori ja tilannetaju auttavat
Tunnetaidoista on usein yläkoululaisten kanssa huutava pula, mutta niiden tuominen oppitunneille on herkkää puuhaa. Yksi tärkeimmistä apuvälineistä on tilannetaju ja sopiva huumori, kirjoittaa kuvataidekasvattaja, LTTO Mirkka Syrjälä.
”Tunnetaitojen tukeminen yläkoulussa lähtee liikkeelle emotionaalisen turvan luomisesta, hyväksynnän välittämisestä sekä yhteyden rakentamisesta nuoreen.
Tunnetaitojen tukemisessa korostuvat erityisesti tunteiden sietämisen ja kannattelun harjoittelu.
Parhaimmillaan tunnetaitojen tukeminen yläkoulussa on myös kehoyhteyden vahvistamista sekä tunteiden käsittelyä ja ilmaisemista oman tekemisen kautta.
Kokemukseni mukaan iso osa yläkoululaisista on kiinnostuneita jo pelkästä tunnetaitotietoudesta.
Emotionaalinen turva rentouttaa
Nuorten tunnetaitojen tukemisessa erityisen tärkeää on huomioida kohderyhmän elämäntilanne ja lainalaisuudet. Nuoren keho voi olla jo aikuisen mitoissa, mutta usein puikoissa on vielä lapsi, joka tarvitsee ohjausta ja tukea, vaikkei siltä aina todellakaan vaikuta.
Tärkeintä on saada porukka alusta asti mukaan, ikään kuin laumailmiönä: Tässä luokassa, tällä porukalla, tämän open tunneilla on ihan ok tehdä näin.
Emotionaalista turvaa olen lähtenyt rakentamaan heti lukuvuoden ensimmäiseltä oppitunnilta lähtien.
”Tärkeimmäksi koen itseni likoon laittamisen kehollisena olentona, kaikkine tunteineni. Riskaabelia hommaa, myönnän!”
Myönnän, että aika riskaabelia hommaa nuorten edessä, mutta jos on valmis toisinaan olemaan naurun ja silmien muljauttelun kohteena, niin erittäin toimiva keino!
On hyvä aukaista oppilaille itseään sen verran, että he voivat kokea, että heidän edessään seisoo aito, inhimillinen ihminen.
Pelkkä haavoittuvampien tunteiden mainitseminenkin tuntuu rentouttavan oppilaita silmin nähden vaikkapa syksyn ensimmäisenä päivänä:
”Tiedättekö ketä jännittää kans? Jännitys saa mun mahan kiristymään, sillain että on vaikea hengittää kovin syvään. Kämmenet hikoaa ja hartiat jännittyy, niin että illalla voi olla pää kipeä. Mitä se jännitys teille tekee? Otetaanpa tähän väliin pari pitkää puhallusta ja puistellaan sitten koko kroppaa porukalla.”
Tunteiden huomioiminen antaa resursseja oppimiseen
Toisinaan, kun joku luokka on vaikuttanut erittäin aktiiviselta ja levottomalta, olen ottanut heti tunnin alkuun maadoittavan läsnäoloharjoitteen.
Toisaalta hyvin flegmaattisen ryhmän kanssa olemme saattaneet aloittaa kehon herättelyllä, taputtelemalla vaikkapa omat rajat ja sitten tömistellen ja ravistellen.
”Harjoituksiin on hyvä tarttua matalalla kynnyksellä.”
Turvaa lisääviä kehoharjoitteita olemme tehneet myös aika ajoin, erityisesti pelkoa tai ahdistusta lisäävien asioiden yhteydessä, kuten Ukrainan sodan puhkeamisen aikaan, sekä erään oppilaan vanhemman kuoleman jälkeen. Tässäkin kohtaa tilannetaju on tärkeä apuväline.
Kokemukseni mukaan kehollisten harjoitteiden ujuttaminen oppitunnille antaa niihin uhrattuun aikaan nähden eniten resursseja oppituntien sujuvaan toteutumiseen ja samalla tukee oppilaita kuin itsestään itsensä kuuntelemisessa.
Tunnetaito-ohjaajuudesta lisää keinoja auttaa itseä ja oppilaita
Ajattelen, että tunnetaito-ohjaajuus on vaikuttanut minuun kasvattajana kokonaisvaltaisesti. Vaikka olen ennestäänkin pyrkinyt kohtaamaan lapset ja nuoret arvokkaina yksilöinä ja pyrkinyt luomaan heihin luottamuksellisen suhteen, niin nyt koen, että minulla on paljon enemmän konkreettisia keinoja arvojeni mukaiseen kohtaamiseen.
Olen myös saanut itse keinoja auttaa itseäni tunteideni ja turvan kokemisen, sekä omien rajojeni hahmottamisen suhteen. Tämä on iso osa ohjaajana olemista, ja heijastuu monin tavoin lapsiin ja nuoriin, joiden kanssa toimin.
Parasta on ollut se, että näen uudella tavalla ärsyttävästi, levottomasti tai flegmaattisesti käyttäytyvät oppilaani ja pystyn vastaamaan heidän käytökseensä. Aavistan syitä taustalla ja jaksan suhtautua heihin hiukan kärsivällisemmin. On ihanaa, miten paljon paremmin minulla on nyt keinoja auttaa itseäni ja oppilaitani, huomaamattomastikin.”
Kirjoittaja Mirkka Syrjälä on kuvataidekasvattaja ja Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja.
Lue lisää muista Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajien kokemuksista!
Oivalla tunnetaito-ohjauksesta: Tunnetaidot erityisopetuksessa – sytytä ja vaali toivon kipinää!