Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Monenko kerroksen alla sinun tunteesi ovat piilossa?
Aitous.
Mitä sulle on aitona oleminen? Mistä tunnistat itsessäsi sen, kun koet olevasi Aito? Miten silloin toimit, miten olet, miten puhut? Mitä Aito itsesi kokee milloinkin?
Aitous ajatellaan usein sellaisena olemisen tapana, missä emme ole minkään roolin takana, emmekä yritä olla jotain muuta kuin aidosti olemme. Emme peittele emmekä korosta. Emme käännä parempaa puoltamme esiin piilotellaksemme sitä ei-niin-maireaa. Olemme vain. Sitä mitä olemme.
Jälleen, luettuna kovin yksinkertaista, eikö?
Hassua kyllä, emme ehkä tavoita ihan puhtainta aitouttamme ennen kuin tulemme tietoiseksi sen edessä olevista esteistä, kerroksista. Niinpä ihminen lähtökohtaisesti usein kokee olevansa kulloinkin aito. Ja niin hän varmasti onkin. Juuri sellainen kuin ajattelee olevansa.
On mahdotonta tietää kerroksistaan, suojakuoristaan tai rooleistaan, ennen kuin niistä tavalla tai toisella tulee tietoiseksi.
Ei voi tietää sellaista, mitä ei tiedä. Yksinkertaista, ja toisaalta myös armollista.
Jos olet joskus kokenut helpotusta, kun vaikkapa juhlista tai työtilaisuudesta takaisin kotiin tullessasi huokaiset syvään, heität oloverkkarit päälle ja kellahdat sohvalle vapautuneena, saattaa olla, että jokin rooli sinusta riisuutui kotiovelle tullessasi. Sellainenkin, missä tavallaan koit olevasi ihan aito. Sellainen työ- tai juhla-aito. Ystävä-aito tai treffi-aito. Sellainen ihan kivan värikäskin.
Jokaisella meistä on monenlaisia ihan aitoja rooleja tai enemmänkin olemisen tapoja ja tiloja. Olemme vähän erilaisia töissä, läheisimpien kanssa, uuteen ryhmään astuessamme ja yksinämme ollessamme. Emmekä silti välttämättä ole roolimme suojissa ainakaan tietoisesti. Eri päivinä olemme myös vähän erilaisia näissäkin rooleissa. Koska vireystila, tunteet ja elämä.
Eri tunteiden kanssa toimimme myös vähän eri tavalla. Erilaiset puolet meistä tulee enemmän esiin. Mutta olemmeko silloin epäaitoja vai aitoja juuri siinä, miten sen hetkinen tunne puskee meitä toimimaan tai kehoamme asentoa ottamaan? Esimerkiksi häpeä voi laittaa meidät piiloutumaan, mutta tekeekö se meistä epäaidon vai juurikin aidon siinä hetkessä? Tuleeko se Aidosta meistä, vai mallista opitusta?
Niin, mikä meissä on Aitoa?
Saatat tunnistaa itsessäsi kuitenkin myös sellaisia suojarooleja ja toimintamalleja, joiden huomaat selkeästi kapeuttavan tapaasi olla ihmisten tai itsesi kanssa.
Voi olla, että häpeä tai pelko estää tuomasta mielipiteitäsi esiin työpalaverissa ja huomaatkin jääväsi tahtomattasikin syrjään. Tai ehkä huomaat olevasi ihan pikkuisen enemmän sosiaalinen ja hauska, kuin ihan oikeasti olisitkaan tai haluaisit edes olla – ihan vain koska sellainen rooli sinulle nyt on tuntunut lankeavan. Tai ehkä tekemisen ja ystävällisyyden kautta olet saanut niin paljon hyväksyntää ja ihailua, että sitä on aika houkuttelevaa edelleen pitää yllä – suorittaa ja jaksaa, sanoa joo, vaikka sisällä EI kirkuisi kuinka?
Joskus omista rooleista tulee tietoiseksi vasta toisen ihmisen terveen peilin ja turvallisen sosiaalisen ryhmän kautta.
Olet ehkä kuullut omasta tai toisen suusta joskus jotain tämän tyylistä ”ihana, kun siellä voi olla ihan oma aito itsensä”.
Uudet ryhmät, paikat ja tilat, joihin menemme, antavat mahdollisuuden riisua joku tuttukin kerros, rooli tai suoja. Kokeilla olla ihan toisella tavalla kuin aiemmin. Ollakin ihan vain oma itsensä. Ihan aidosti. Liikkua tai ilmaista enemmän tai vähemmän kuin aiemmin. Kun ei ole vielä mitään rakentunutta roolia eikä paikkaa ryhmässä, mitä pitäisi seurata tai toistaa.
Uusi ryhmä, porukka ja ihmissuhde on aina uusi mahdollisuus kuoria itsestään se vieläkin aidompi puoli esiin. Tutkia uusia olemisen tapoja.
Sosiaalisen kontaktin ja vuorovaikutuksen kautta voimme aina kehittyä. Peilaantua uudella tavalla toisten katseista. Peilaantua sanoista ja peilata itsekin uudella syvyyden ja aitouden tasolla takaisin jotain toisesta. Näyttää enemmän tai suojata enemmän. Olla enemmän tai vähemmän. Olla.
Aitouden esiin kuoriminen on prosessi ja elinikäinen matka. Eri elämänvaiheissa aitous meissä on erilaista. Elämänkokemusten, viisastumisen ja kehittymisen kautta aitouskin meissä kehittyy ja kypsyy, uudistuu.
Millainenhan onkaan Aito minäsi vuoden päästä, saati vuosikymmenen! Millaisia värikerroksia sinussa silloin onkaan näkyvissä ja millaisia olet ehkä lempeästi siirtänyt syrjään muiden tieltä.
Onneksi on koko elämä aikaa tutkia ihan rauhassa jokaista edellisen alta paljastuvaa kerrosta!