On sitä ennenkin selvitty – mihin tarvitaan erillistä tunnekasvatusta? Osa 2/2

Tavoitteellisessa tunnetaitojen opettelussa tunteiden kanssa toimimista harjoitellaan turvallisen ja koulutetun aikuisen kanssa. Tunnetaitojen oppimisessa toteutuvat parhaimmillaan niin lapsen osallisuus, ilmiöoppiminen kuin mielen hyvinvointitaitojen ja sosiaalisten taitojenkin oppiminen.

Tunnetaitojen opettelussa lapsi pääsee havainnoimaan, kokemaan ja harjoittelemaan sitä, miten tunteisiin ja omaan oloon voi vaikuttaa ajatusten, kehon ja toiminnan kautta. Kun omia vaikuttamismahdollisuuksia näin tulee vahvistettua, voidaan ylilyöntien kärkiä loiventaa ja kavereiden kanssa sattuvissa tilanteissa on ennalta harjoiteltua mallia, mihin tukeutua.

Toistoja tunne- niin kuin muissakin taidoissa tarvitaan satoja ja taas satoja, jotta aivojen hermoyhteydet niiltä osin vahvistuvat ja aivojen taitoradat kehittyvät myönteiseen suuntaan. Siltikin tunnekuohu niin lapsella kuin aikuisella lyö helposti yli, eikä omia säätelyn taitoja hetkessä välttämättä tavoita. Voimakas tunne kun herää meissä sekunnin sadasosissa, mihin järkipuoli ei hitaampana heti ehdi mukaan. Varsinkaan lapsella, jolla säätelykeskus aivoissa toimii vielä raakileena ja tarvitsee säätelytukea.

Tuomitsevan aikuisen ääni sisäistyy lapsen sisäiseksi puheeksi

Lapselle tunteen kanssa yksin pärjääminen on kuormittavaa. Hämmennys ja voimakkaat tunteet, mille ei saa aikuisen jäsentävää sanoitusta jäävät mieleen pyörimään vailla vastauksia. Lapsen mieli kääntää koetut hankalat tilanteet usein itsensä syyksi. Näin käy varsinkin, jos tilanteessa ollut ikätoveri tai aikuinen on ollut hyökkäävä tai määräävä, eikä lapsen kokemukselle ole ollut lupaa tulla ilmaistuksi sellaisenaan – kokemus on kielletty tai tuomittu, tai yksinkertaisesti ohitettu.

Tapa, jolle lapselle tunnetilanteissa puhutaan, sisäistyy lapsen sisäiseksi ääneksi, jolla hän myöhemmälläkin iällä itselleen puhuu. Tuomitseva, rankaiseva ja vaativa, tai vähättelevä ja ohittava puhetapa liimautuu mieleen ja nousee sieltä etenkin itselle hankalissa tilanteissa yhä uudelleen sisäisenä puheena solvaamaan tai vähättelemään, vaikka juuri niissä tilanteissa tarvitsisimme myötätuntoista, hyväksyvää ja kannustavaa puhetta itsellemme. Pärjäät ja selviät! Ei ole hätää. Kaikki me teemme virheitä. Tämäkin voidaan selvittää.

Ilman kokemusta, että olen hyväksytty, ei lapsi voi rakentaa itselleen hyväksyvää asennetta itseensä. Vaikka tällaista kokemusta ei kasvatusympäristössä ja perheessä olisi saanut, siihen voidaan saada korjaavia kokemuksia myös toisissa lapselle luontaisissa ryhmissä tai sosiaalisissa tilanteissa, kuten erillisissä tunnetaitoryhmissä.

Kun saa omassa kehossa kokea, taidot piirtyvät paremmin mieleen – myös aikuiselle

Pelkät neuvot tai tunnekorttien yhdessä katselu eivät ryhmässäkään riitä tunnetaitojen sisäistämiseen. Rangaistus aikuisen mielestä väärin toimitussa tilanteessa ei myöskään auta toimimaan oikein seuraavalla kerralla. Sen sijaan konkreettinen asentojen, hengityksen, äänensävyjen ja myönteisen kosketuksen harjoittelu sekä omista tunteista yhdessä puhuminen piirtyvät kehon muistiin, josta taidot ovat lähtökohtaisesti helpommin otettavissa äkillisissä tilanteissa neuvojen muistamista nopeammin käyttöön.

Jos tunneymmärrys perustuu pelkästään tunteiden ajatteluun, pysymme mielen analysoinnissa tuntemisen sijaan. Ajatteleminen toisin sanoen vie meitä pois tuntemisesta. Usein ajattelussa pysyminen johtaa myös tuomioihin ja arvosteluun joko itseä tai toisia kohtiin. Silloin mieli selittää tunnettamme, mutta tunne jää edelleen tuntematta, kehomme kannettavaksi.

Sen sijaan tunteen kanssa rauhassa oleminen, hengitteleminen kaikessa, mitä sisällä tapahtuu, avaa yhteyttä myös kokonaisuuksia hahmottavaan, aivojen rauhoittavaan yläpuoleen. Saamme henkilökohtaisen Zen-mestarimme paikalle. Tämän takia kokemus tunnekehoyhteydestä eli yhteydestä tuntevaan kehoomme on tunteiden kanssa toimiessa ensiarvoista.

Tuntemista ei voi opettaa, se tapahtuu, kun on riittävästi tilaa ja turvaa tuntea ja ilmaista omaa tunnettaan. Siksi myös tunnetaitojen ohjaajan on tärkeää olla yhteydessä omiin tunteisiinsa ja ymmärtää myös omat heikot kohtansa.

Mikä kiihdyttää oloani, entä miten sitä säätelen? Miten suhtaudun omaan vihaani, entä milloin häpeä loiskuu minusta yli ja huomaan alkavani kontrolloida tilanteita välttääkseni häpeän kokemista? Miten se näkyy suhteessa kollegoihini, toisiin vanhempiin entä lapsiin? Miten löydän itsestäni myötätuntoisemman aikuisen? Tunnetaitojen ohjaaminen ohjaa näin aikuista itseäänkin pysymään yhteydessä tunteisiinsa. Vain siten voi toimia turvallisena mallina myös lapselle.

Täähän on helppoa, vai onko?

Tunteet ovat suhteellisen yksinkertaisia fysiologisia reaktioita kehossamme, mutta suhteemme niihin tekee ne usein monimutkaisiksi tunnistaa, ymmärtää ja käsitellä. Sama koskee tunnetaitoja. Niistä lukiessa taidot on helppo ymmärtää ja lukiessa tulee nyökyteltyä kirjoittajan ajatusten tahtiin. “Juuri noin, näinhän tunteiden kanssa tulee toimia.” Eri asia on, miten taitoja ottaa käyttöön itse tunnekuohun hetkellä, varsinkin jos taitoja ei ole harjoitellut edes siellä mielessään.

Taitoja tulee siis itse pitää yllä omassa arjessaan ja lasten kanssa. Hengittelyn, myönteisen kosketuksen ja vaikkapa ajatusten vaihtamisen ylös kohottaviksi ja omia vahvuuksia huomaaviksi voi ottaa jokapäiväiseen käyttöön monessa eri tilanteessa. Jokainen nyt-hetki on arvokas harjoittelukenttä. Oppimisprosessi tunteiden kanssa on elinikäinen – erehdyksineen, onnistumisineen ja taitojen kartuttamisineen.

Tunnetaitojen harjoittelu tulisikin ottaa lapsen luontaisissa ryhmissä ympärivuotiseksi kohteeksi. Viikoittaisiksi tunnetaitotunneiksi tai tuokioiksi juurruttamaan aivoihin syvempää taitorataa. Silloin ainakin kuohuhetken jälkeen taitoja voi ottaa käyttöön, jos ei ihan siellä tunteen aallonharjalla keikkuessaan.

Kun näkee, että muutkin, niin itsekin rohkenee

Erilaisissa lapsen luontaisissa ryhmissä – koulussa, päiväkodissa ja harrasteryhmissä – harjoiteltavat tunnetaidot rohkaisevat lasta jakamaan sisäisyyttään. Kun ryhmässä kokee, että aikuista kiinnostaa se, mitä minä koen ja ajattelen, voi ilmaisu alkaa vapautua kerta kerralta enemmän. Myös tässä toisten malli ja avoin tunneilmapiiri tukevat ilmaisuun.

Tunnetaitojen opettelu ei ole pelkästään hyvään käyttäytymiseen opettelemista, vaan ennenkaikkea omaan itseen tutustumista ja rohkaisua ilmaisemaan itseään, jotta ylilyönneiltä tunteiden sisälle pakahtuessa voitaisiin välttyä. Kun omia tunteitaan tunnistaa, voi niitä tunnistaa myös toisissa sujuvammin. Vuorovaikutus muuttuu avoimemmaksi.

Ohjaajalle tunnetaitoryhmän ohjaaminen on usein voimaannuttavaa, sillä ryhmässä on mahdollista kokea hyvinkin syvää tunnetason yhteyttä.

”Tunnetaitoryhmän vetäminen on ollut minulle todella antoisaa. Keskustelumme olivat välillä niin syvällisiä, että tunsin suuria liikutuksen tunteita, kun esimerkiksi pieni poika osasi niin ihanasti sanoittaa omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan nuoresta iästään huolimatta. Työparinikin on havainnut, miten voimaantunut ja energinen olen tunnetaitotuntien jälkeen.”

Lasten Tunnetaito-ohjaaja, lähihoitaja, koulunkäynninavustaja, Ylivieska

Kun lapsi oppii taitoja, se heijastuu myös kotiin

Tunnetaitojen opettelu ujuttaa tunteista puhumista kuin vaivihkaa myös lapsen kotiin. Monessa perheessä vanhemmat saavat lapseltaan neuvoja omien hermojen menetyksen hetkellä tai sisaruksia ja nalleja opetetaan uusille, opituille toimintatavoille. Nuori saattaa saada rohkeutta puhua siitä, mistä aiemmin on vaiennut.

”Mä olen opettanut mun siskollekin tän hengitysjutun.”

Tunnetaitoryhmään osallistunut päiväkoti-ikäinen

Kun koulutettu ohjaaja vielä lähettää kotiin tietoa ja lempeitä yhdessä tehtäviä harjoitteita tai antaa keskustelunaiheita, on mahdollista saada koko perhe mukaan tunnetaitojen opetteluun.

”Jotain sanoin ehkä hieman turhan tiukkaan sävyyn lapsen isälle, niin lapsi tuli eteeni seisomaan ja hyvin rauhallisesti sanoi: ”Äiti, nyt sinua kyllä joku hermostuttaa. Sanopa se hermostuttava asia nyt ääneen niin se hermotus helpottaa.”

Tunnetaitoryhmään osallistuneen lapsen äiti

Usein kuultu lause niin kouluissa ja päiväkodeissa kollegoilta kuin lasten vanhemmiltakin on, että ”milloin mekin saadaan osallistua tällaiselle kurssille?” Voi olla, että aikuiset lapsen ympärillä eivät ole ehkä koskaan kunnolla pysähtyneet omien olojensa ja tunteiden kirjon äärelle. Kun ollaan yhdessä ohjatusti asian äärellä, voidaan saada sanoja, joilla avata ennen puhumattomia asioita. Jotain yhteistä tulee tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi.

Voidaan lempeästi huomata, miten erilailla kukin meistä tuntee, näyttää tunteensa ja tyyntyy. Ja miten samanlaisia tunteita meillä kullakin kuitenkin on. Tunteet tosiaan tekevät elämästä elämän makuisen!

Tunnetaitojen aika on nyt

Kiihtyvän, kasvokkaiselta vuorovaikutukselta alati tilaa ottavan ruutuajan moninkertaistumisen kääntöpuoli näkyy jo nyt lapsissamme. Levottomuutta, hämmennystä ja vaikeutta sietää pettymyksiä. Nopeaa mielihyvää tavoitellaan yhä kiivaammin ja kärsivällisyys on usein hakusessa.

Vihapuheet leviävät sosiaalisessa mediassa napin painalluksella ja itsensä tykätyksi tekeminen tapahtuu sekin pitkälti somen kiemuroissa. Vuorovaikutus on siirtynyt verkkoon, eikä siellä ole aikuinen opastamassa, ohjaamassa myönteiseen ja selittämässä kummallisuuksia, mihin lapsi yksin törmää. Moni tunne jää sisälle möykyksi, eikä lapsi osaa oma-aloitteisesti useinkaan kokemaansa aikuiselle kertoa.

Nyt jos koskaan tarvitaan tunnetaitoja. Taitoja säädellä omia kuohujaan ennenkuin toimii ja toisaalta myös vahvistaa itseään olemaan paras se, joka on sen sijaan, että koittaisi jatkuvasti olla toiseksi paras joku muu.

Kun omiin tunteisiin pystyy suhtautumaan kunnioittavasti, kuitenkaan niiden kuohuihin lähtemättä, ollaan jo pitkällä.

Tunnetaidoissa myötätunto ja jämäkkyys ovat tärkeimmät työkalut.

Kun itseä pystyy kohdata myötätuntoisesti kokemassa hankalia tunteita ja tilanteita, mahdollistuu lempeämpi minäsuhde. Lempeästi itseen suhtautuva lapsi tai nuori suhtautuu helpommin niin myös toisiin. Jämäkkyyttä taas tarvitaan siihen, että pystyy ohjaamaan itseään toimimaan tunteistaan huolimatta. Huolimatta pelosta, menen lempeästi kohti. Huolimatta vihasta hengittelen hetken ennenkuin toimin. Jämäkkyys on myös omista rajoista kiinni pitämistä. En mene toisen tontille hääräämään, enkä kaadu toisen tunteiden alle. Myötätuntoa ja jämäkkyyttä pitää kuitenkin niitäkin opetella. Mallista ja kokemuksesta.

Annetaan näitä kannattelevia kokemuksia lapsille ja nuorille. Niille, jotka ovat oman matkansa alussa – haparoimassa, erehtymässä ja oppimassa. Niille, jotka eniten myötätuntoa ja jämäkkyyttä kasvuunsa kaipaavat. Omaksi suojakseen ja kasvunsa tuekseen.

Ollaanhan mahdollistajia tunnetaidoille. Ollaanhan mahdollistajia myötätuntoisten lasten kasvulle. Jokainen meistä voimme tehdä oman pienen osamme, ja saada itsekin voimaantumista yhteyden syventymisen myötä.

Tunteet yhdistävät meitä iästämme, sukupuolestamme ja asemastamme riippumatta, ja tunnetaitoja opitaan parhaiten yhdessä ihmetellen, kokien ja jakaen.

Lue jutun 1. osa tästä:

http://tunnejataida.fi/blogi/on-sita-ennenkin-selvitty-mihin-tarvitaan-erillista-tunnekasvatusta-osa-12/

Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutus on vuoden pituinen ammatillinen
täydennyskoulutus, jossa tunnetaito-ohjaamisen taitoja opetellaan omakohtaisesti ja toiminnallisesti. Tärkeänä osana on myös opiskelijan oma prosessi omien tunteidensa äärelle.

Tule mukaan nopeasti kasvaneeseen ammattilaisten joukkoon!

Artikkelin kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen toimii tunnetaitokouluttajana ja tunne- ja taideterapiaohjaajana. Anne-Marin kehittämä Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutus pyörii tällä hetkellä useilla paikkakunnilla.

Anne-Mari tekee myös luennointityötä mm. vanhempainilloissa ja kouluttaa ammattilaisia lasten tunnetaitojen tukemisessa niin kouluissa kuin päiväkodeissa.

Tutustu Anne-Marin tunnetaitokirjoihin niin nuorelle kuin
kasvattajallekin.