Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen, Kuvat iStock
Opi perustunteista: Pelko suojelee elämää ja ohjaa turvaan
Pelko lamauttaa kehon toimintaa hetkellisesti, jopa salpaa hengityksen. Se valpastaa aistien toiminnan ja antaa aikaa arvioida, onko pelon herättämä asia todellinen vai ei.
Yksi yleisimmistä peloista, joita kaikki ovat kokeneet on, ettemme riitä toisille sellaisina kuin olemme. Haluamme tulla hyväksytyksi, jotta varmistuisimme joukkoon kuulumisesta.
Alitajuinen pelko siitä, ettei meitä hyväksytä, ohjaakin usein toimintaamme vaikkapa sosiaalisessa mediassa tai työpaikalla. Monen uupumuksen taustalla on ainakin osittain pelkoa ja vääristyneitä uskomuksia omasta riittävyydestä.
Ihminen on laumaeläin. Se tarkoittaa sitä, että synnymme elämään yhdessä toisten kanssa. Jos laumaeläin jäisi vaille hoivaa, se kuolisi.
Siksi hylätyksi tulemisen pelko on peloistamme voimakkaimpia.
Pelko kertoo turvan tarpeesta. Se tarkoittaa erilaisia asioita eri ihmisille; seuraa, lämpöä, kääriytymistä johonkin, lohduttavaa kosketusta, kaunista musiikkia, valoa.
Jos pelon ei anna tuntua edes siihen saakka, että tunnistaa pelkäävänsä se voi muuttaa rajustikin muotoaan – jopa näennäiseen pelottomuuteen ja uhkarohkeuteen asti.
Usein ajattelemme, ettemme pelkää juuri mitään. Kuitenkin toimintaamme saattaa ohjata hyvinkin pitkälle juuri pelkoon pohjautuvat uskomukset ja ajatukset.
Pelko ei siis liity pelkästään johonkin konkreettiseen asiaan kuten perinteisiin pimeän tai hämähäkkien pelkoihin. Se voi liittyä enemmänkin naurunalaiseksi joutumiseen, hylätyksi tulemiseen, oman potentiaalin käyttöön ottamiseen, näkyville tulemiseen, oman mielipiteen ilmaisemiseen tai jopa rakkauden vastaanottamiseen.
Pelkoon liittyviä tunteita ovat mm. avuttomuus, hämmennys, epävarmuus, jännitys, ahdistus, kauhistuminen, alistuminen, hauraus, yksinäisyys, mitättömyys, nolostuminen, lannistuminen ja huoli.
Joskus pelko herättää vihan suojakseen.
On helpompaa olla vihainen kuin näyttää haavoittuvuuttaan pelon kautta – näin ihminen alitajuisesti usein uskoo, ellei ole tietoinen tunteidensa syvimmistä olemuksista ja tarpeista niiden takana.
Niinkuin eläinmaailmassakin gorilla ensin kokeilee, pelkäisikö muut uhmakasta käyttäytymistä ja jos se ei auta, se pötkii pelon kasvaessa pakoon.
Joskus pelko kasvaa suhteettomiin mittasuhteisiin, paniikkihäiriöihin ja fobioihin asti. Sitkeistä ja syvistä peloista vapautuminen vaatiikin pitkäjänteistä työstämistä.
Jokainen voi kuitenkin vapauttaa itseään elämää kapeuttavista peloista ja muista tunteista!
Lue myös muut Opi perustunteista! -sarjan jutut täältä!
HARJOITUS
Pelon kesytys
Kun pelkäät ja mielikuvituksesi on lähdössä laukkaamaan, kokeile itsesi rauhoittamista.
Laita toinen kätesi rintakehäsi päälle ja toinen kätesi alavatsalle. Hengitä pari kertaa syvään.
Tunne kättesi lämpö kehoasi vasten ja sulje silmäsi. Voit tehdä harjoituksen myös silmät auki, jos haluat.
Paina käsiäsi kehoasi vasten vähän enemmän. Sano itsellesi mielessä: Olen turvassa tässä ja nyt. Voin itse päättää, mitä kuuntelen. Minun ei tarvitse kuunnella pelkoani. Olen turvassa tässä hetkessä. Annan pelon kulkea lävitseni, mutten tartu siihen enkä sen tuomiin ajatuksiin.
Tunne ja näe, miten pelko huuhtoutuu lävitsesi, kuin värillinen tuulenpuuska tai aalto sisälläsi. Sano itsellesi mielessäsi: Saat nyt mennä menojasi. En lähde mukaasi. Minä päätän nyt kokea turvaa.
Tunne, miten painovoima vetää sinua turvallisesti ja tukevasti alustaa vasten. Hengitä pelon tilalle sellaista väriä, joka toisi itsellesi nyt turvaa, ja anna sen täyttää koko kehosi, alkaen rintakehästäsi.
Hengitä vielä muutaman kerran syvään.
Tunne lämpö kehossasi.
Harjoitus kirjasta: Anne-Mari Jääskinen: Mitä sä rageet? # tunteita sikanolosta sairaan siistiin, 2017