Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Rakkauden vastakohta ei ole viha
Pieni sananen rakkaudesta
Rakkaus. Tuo ihana sana! Rakastaa ja olla rakastettu. Miten ihania muistoja! Miten paljon tunnevivahteita yhteen sanaan voikaan sisältyä! Lämpöä, luottamusta, innostusta, odotusta, levollisuutta, läheisyyttä, arvostusta, ihailua, ujoutta, jännitystä, lempeyttä.
Rakkauteen liittyy useimmilla myös kipeitä kokemuksia. Muistoja, jotka viiltävät. Rakkautta kaipaamme niin kipeästi, että hylätyksi tulemisen pelko ja haavoittuvuus ovat usein yhtä aikaa läsnä. Pelko, huoli, hätä, epävarmuus, onttous, vaillaolo, hauraus, herkkyys.
Miten paljon huolta vanhempi rakkaasta lapsestaan voikaan kantaa! Miten paljon pelkäämmekään tulevamme hylätyksi rakkaussuhteen alussa!
Tyhjyys, missä kukaan ei vastaa, ei reagoi olemassaolooni. Jään yksin, vajaaksi. Hylätyksi. Aikaa myöten hylkään myös itseni. Kukaan ei huomioi, en ole kellekään edes vihan arvoinen. Siksi lapsikin hakee kontaktia millä tahansa. Jos ei hyvällä, niin pahalla. ”Kunhan olemassaoloni tulee vastaanotetuksi. Saan edes moitteita.”
Viha puolustaa aina jotain meille tärkeää ja rakasta, ja on siksi ajoittain rakkaudessakin läsnä. Kuitenkin, mitä tietoisempia olemme siitä, minkä pelosta ja puolustamisen tarpeesta vihamme nousee, emme päädy toimimaan pelkän vihan ohjaamana.
Pysähtymällä kuulostelemaan elossa olevia tarpeita vihan alla, voimme rakentavasti kertoa niistä. Näin rakkaus on jälleen läsnä. Osoittelematta, tuomitsematta. Vain antautuen sille, mitä nyt on.
Kun antaudumme sille, mitä on, voimme asettautua rakkauden maljaksi – antaa sen tuntua ja hoivata, ja antaa sen virrata meistä sisään ja ulos.
Valita katsoa elämää rakkauden silmin. Kasvattaen sitä eniten itsessäni. Itselleni. Jotta maljastani siten on muillekin ilolla antaa.
Rakkaus – pakahduttavin ja kaivatuin tunteemme. Läsnä monenlaisina vivahteina elämämme ensi hetkistä viimeiseen hengenvetoon. Vajauksina, täyttymisinä ja kaikkina siltä väliltä.
Ketä sinä voit katsoa tänään rakkaudella? Kenen elämää voit arvostelemisen sijaan katsoa myötätunnolla? Mitä voit omassa elämässäsi ja itsessäsi nähdä tänään rakkauden silmin?
Mitä elämääsi tulisi lisää, jos lisäisit rakkauden silmin katsomista?