Yksi koulutus, monta ainutlaatuista opettajaa – LTTO-koulutuksessa on neljä vierailevaa kouluttajaa

Draaman, Satuhieronnan, EFT:n ja myötäelävän vuorovaikutuksen opinnot ovat osa Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutusta.

Draamaa, Satuhierontaa, EFT:tä ja tunne- ja tarvelähtöistä vuorovaikutusta – näitä kaikkia taitoja opetellaan Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa (LTTO) vierailevien kouluttajien opastamana.

Tuoreimmat vahvistukset LTTO:n kouluttajatiimiin saatiin viime vuonna, kun draamakouluttaja Leena Ylimäki ja vuorovaikutuskouluttaja Sara Hellsten aloittivat työnsä.

Jo aiemmin LTTO-opiskelijat ovat päässeet vierailijoiden avulla tutustumaan muun koulutussisällön ohella Satuhierontaan ja tunteiden vapautustekniikka EFT:hen.

Myötäelävä vuorovaikutus ei ole myötäilemistä

Sara Hellsten on koulutukseltaan kehityspsykologian maisteri ja Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja.

Myötäelävää, tunteita ja tarpeita sanoittavaa vuorovaikutusta harjoitellaan läpi koko koulutuksen, mutta Hellstenin opastamana siihen paneudutaan erityisesti koulutuksen loppupuolella yhden lähiosion verran.

– Syvempää yhteyttä ja ymmärrystä ei välttämättä synny, jos väkisin yritämme aina puhua nätisti ja kiltisti, Hellsten pohtii kuvaillessaan tunne- ja tarvelähtöistä vuorovaikutusta.

Hellstenille tunne- ja tarvelähtöinen vuorovaikutus on rehellistä ja vastuullista itseilmaisua ja toisen empaattista ja kunnioittavaa kuulemista.

Konfliktit nähdään mahdollisuutena kasvuun ja sujuvampaan yhteiseloon.

– Asioita ei yritetä kääriä kauniiseen silkkipaperiin sovun säilyttämiseksi, vaan pyritään ilmaisemaan se, mikä on itselle totta, mutta rakentavasti. Ja ymmärtäen, että muiden ihmisten tarpeet ovat yhtä tärkeät kuin omatkin.

Draamatyöskentely sopii kaikille eikä kysy näyttelijäntaitoja

Draaman keinoja LTTO-opiskelijoille ohjaa draamakouluttaja Leena Ylimäki.

Draamatyöskentely koostuu monipuolisista parin tai ryhmän kesken tehtävistä draamaharjoituksista, mutta ei sisällä varsinaista näyttelemistä.

– Draamatyöskentely on toiminnallinen ja kokemuksellinen tapa käsitellä mitä tahansa aihetta, etsiä uusia näkökulmia ja pureutua aiheeseen syvemmin eläytyen erilaisiin rooleihin, tapahtumiin, tilanteisiin ja tunteisiin sekä tehden asioita kuultavaksi, näettäväksi ja koettavaksi, Ylimäki kuvailee.

Aiempaa kokemusta draamatyöskentelystä ei tarvita, vaan jokainen osaa, voi ja riittää niillä valmiuksilla, joita sillä hetkellä on käytettävissä.

– Draamatyöskentely on hauska tapa kaikenikäisten kanssa kokea ja kokeilla, mitä esimerkiksi voisi tapahtua, jos tunteet puuttuvat tai voimistuvat eri tilanteissa liian suuriksi.

Draamaharjoituksia tärkeämpää on kuitenkin niiden jälkeen käytävä keskustelu, ajatusten ja kokemusten jakaminen yhdessä ryhmän kanssa, Ylimäki kertoo.

Draaman keinoja opiskellaan LTTO-koulutuksessa lähipäivässä ja verkkomateriaalin tuella.

Satuhieronnasta lapsi saa jakamatonta huomiota ja hyväksyvää kosketusta

Satuhieronta on ollut osa LTTO-koulutusta jo koulutuksen alusta lähtien.

LTTO-koulutuksessa sitä opettaa Satuhieronnan kehittäjä Sanna Tuovinen tai hänen kollegansa, fysioterapeutti, Satuhieronta-kouluttaja Topi Laitinen.

Satuhieronta antaa opiskelijoille yhden konkreettisen keinon pysähtyä lapsen äärelle ja tarjota lapselle jakamatonta huomiota.

– Satuhieronta rentouttaa lasta ja luo turvallisen ja luottamuksellisen tilan lapsen ja aikuisen välille. Kosketuksen kautta aikuinen pääsee aistimaan, mitä lapselle kuuluu, ja samalla vahvistetaan lapsen tasapainoisen tunne-elämän, perusturvallisuuden, itsetunnon ja arvokkuuden kokemuksen kehittymistä, Tuovinen kertoo.

Myönteisen kosketuksen ja voimaannuttavien satujen hetket antavat lapselle rentoutumisen lisäksi myös mahdollisuuden käsitellä mielessä pyöriviä asioita.

– Joskus on niin, että Satuhieronnan jälkeen lapsi jakaa tunteitaan tai mieltään painaneita asioitaan, kun turvallinen läsnäolon tila on syntynyt, Tuovinen toteaa.

Satuhierontaa opiskellaan LTTO-koulutuksessa yhden lähipäivän verran – vaikka moni tahtoisi jatkaa Satuhieronnan lempeässä tunnelmassa paljon pidempään!

EFT:stä tukea kehoyhteyteen ja kuormittavien tunteiden kohtaamiseen

Myös tunteiden vapautustekniikka EFT (Emotional Freedom Techniques) on ollut osa LTTO-koulutusta jo usean vuoden ajan.

Kyse on helposti opittavasta, integratiivisesta kehomielimenetelmästä stressin ja kuormittavien tunteiden hoitoon.

Monelle ohjaajalle EFT:stä onkin tullut tärkeä työkalu omaan tunnetyöskentelyyn – lasten kanssa tehtävän työskentelyn lisäksi.

EFT:tä opettaa verkkokurssin avulla psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki.

– Kun EFT:n on itse sisäistänyt, sitä on helppo opettaa myös lapsille tunteiden säätelyyn ja kehotietoisuuden parantamiseen. Lapset ottavat EFT:n usein hyvin vastaan, ja heillä EFT:n positiiviset vaikutukset näkyvät usein vielä nopeammin kuin meillä aikuisilla, Palomäki kertoo.

Leimatuista lapsista rakkaudella nähdyiksi lapsiksi

Osassa Etelä-Suomen koulutusryhmiä vierailee opettajana ja erityisopettajana pitkän elämäntyön tehnyt Eija Reinikainen.

Reinikainen on monelle tuttu kirjastaan Leimatut lapset: Kun koulu ei ymmärrä (2007), ja tuon kirjan teemoja – hyvän näkemisen, yhdessä tekemisen ja nähdyksi tulemisen merkitystä – hän käsittelee myös LTTO-opiskelijoiden kanssa.

– Kaikilla lapsilla pitäisi olla koulussa sellainen tunne, että toi ope tykkää musta, ja kaikki se, mitä tarvitaan, voidaan opetella. Siitä tunteesta, etten kelpaa, lähtevät murheet liikkeelle, Reinikainen tiivistää.

Reinikainen kertoo, miten häntä yhä suututtaa, kun hän kuulee puhuttavan erikseen koulun ja kodin tehtävistä.

– Meillä on paljon koteja joissa ei joko jakseta tai osata antaa lapselle kaikkea sitä mitä hän tarvitsee. Siksi meidän tulee ammattilaisina osoittaa lapsille joka päivä, miten tärkeitä he ovat ja antaa heille aina täysi tuki.

LTTO-koulutuksia tarjolla aiempaa enemmän!

Tänä vuonna LTTO-koulutuksia tarjotaan ennätysmäärä, Helsingistä Rovaniemelle asti. Katso tästä alkavat koulutukset >

Koulutuksen kehittäjä, taideterapiaohjaaja ja tunnetaitokouluttaja Anne-Mari Jääskinen iloitseekin siitä, miten paljon niin opetuksen, varhaiskasvatuksen, kuntoutusterapian kuin psykiatrisen sairaanhoidonkin piirissä ollaan kiinnostuttu lasten ja nuorten tunnetaitojen tukemisesta.

– Me kouluttajina kuulemme jatkuvasti koskettavia kokemuksia siitä, miten paljon hyvää ja kaunista tunnetaitoryhmissä koetaan ympäri Suomea. Pieniä, lasten kokoisia askeleita rohkeampaan itseilmaisuun, empatian kasvuun ja itsensä arvokkaana näkemiseen.

Anne-Marin lisäksi LTTO:n pääkouluttajina toimivat Titta Karanta ja Inkeri Meriluoto.

– Kouluttajamme ovat ennenkaikkea ihania, lämminhenkisiä ihmisiä – itseään ja omia tunteitaan läpi käyneitä ammattilaisia. Tässä joukossa on hyvä olla ja uskon, että se välittyy osaltaan myös opiskelijoille.

– Saamme itsekin olla kouluttajina ihmisiä keskenämme – haasteinemme ja kasvukohtinemme. Jokaisella meillä on myös valtava sydämen palo myötävaikuttaa ihmisten hyvinvointiin syvällä tasolla.

LTTO-kouluttaja Inkeri Meriluoto, myötäelävän vuorovaikutuksen kouluttaja Sara Hellsten, koulutuksen kehittäjä, LTTO-kouluttaja Anne-Mari Jääskinen ja LTTO-kouluttaja Titta Karanta.

Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi on valmistunut jo yli 200 kasvatusalan ammattilaista, ja heidän vetämissään ryhmissä on viety tunnetaitoja tuhansille lapsille.

– Lapsen ja nuoren tunnetaitoja voidaan tukea jokaisessa kohtaamisen hetkessä – mallina, kuunnellen ja lempeästi ohjaten. Kohtaamiseen vaikuttavat eritoten omat tunteemme, ne näkymättömiin painetutkin – siksi koulutuksessa matkataan aluksi vahvasti omia tunteita ja lapsuutta kohti, tunnetaitoja yhdessä harjoitellen, kertoo Jääskinen.

Lue lisää alkavista LTTO-koulutuksista täältä! > 

Olet sydänlämpöisesti tervetullut mukaan kouluttautumaan Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutukseen!

Kysely kertoo: Näin tunnetaitojen opettelu vaikuttaa aikuiseen ja lapseen

Tunnetaitojen opiskelu todella vaikuttaa – niin aikuiseen kuin lapseenkin. Työ tuntuu merkityksellisemmältä, empatia toisia kohtaan ryhmässä kasvaa ja tunteista puhuminen lapsilla helpottuu. Muutokset ohjaajissa ja lapsissa huomasivat ohjaajien itsensä lisäksi sekä kollegat että kotiväki.

Teksti: Inkeri Meriluoto
Kuvituskuvat: Laura Vanhapelto

97% vastanneista koki ymmärtävänsä lasta tunnetaitojen opettelun myötä paremmin.

Miten tunnetaitojen tietoinen opettelu vaikuttaa lapsiin? Entä miten se vaikuttaa aikuisiin itseensä – kaikkiin niihin opettajiin, lastentarhaopettajiin, lastenhoitajiin, toimintaterapeutteihin ja muihin lasten kanssa työskenteleviin noin sataan ammattilaiseen, jotka ovat Suomessa valmistuneet lasten tunnetaito-ohjaajiksi? Tätä selvitettiin lyhyellä verkkokyselyllä viime vuoden lopussa. Kyselyyn vastasi 35 lasten tunnetaito-ohjaajaa, jotka olivat ohjanneet tunnetaitoja yhteensä lähes 700 lapsen kanssa.

“Kuulen toistuvasti ammattilaisilta siitä, miten ryhmän ilmapiiri parantuu ja avoimuus kasvaa tunnetaitojen opettelun sekä aikuisen myötätuntoisen suhtautumisen myötä. Tämä kysely vahvistaa asiaa entisestään”, sanoo ammattilaisille tarkoitetun koulutuksen kehittänyt ja itsekin lasten tunnetaitoryhmiä ohjannut Anne-Mari Jääskinen.

94% vastanneista kokee työnsä tunnetaitojen opettamisen myötä merkityksellisemmäksi. Tunnetaitoryhmissä moni ohjaaja kokee pääsevänsä lasten kanssa olennaisimman äärelle ja konkreettisesti tukemaan lapsia elämäntaidoissa.

“Tunteiden äärelle pysähtymisissä lapsenkin on luontevaa jakaa itsestään asioita, jotka muuten jättäisi sisälleen. Kaikki tämä vaikuttaa myönteisesti aikuisen ja lapsen väliseen yhteyteen, ja sen kautta koko ryhmän ilmapiiriin”, Jääskinen jatkaa.

Vaikutus lapsiin: Itsetunto ja -ilmaisu vahvistuivat, sosiaaliset taidot kasvoivat, ryhmässä oli kivaa

Suurimmat muutokset lapsissa tapahtuivatkin ohjaajien mielestä siinä, miten lapset rohkaistuivat ilmaisemaan itseään sekä puhumaan tunteistaan. Myös lasten itsetunto näytti vahvistuvan.

Valtaosa vastaajista sanoi lasten ilmaisevan itseään rohkeammin tunnetaitojen opettelun myötä.
77% vastanneista ohjaajista arvioi lasten itsetunnon vahvistuneen tunnetaitotyöskentelyn tuloksena paljon tai erittäin paljon.

Tunnetaitojen opettelemisella oli myös selvä vaikutus ryhmään ja lasten sosiaalisiin taitoihin. Ohjaajat kokivat, että tunnetaitojen oppiminen lisäsi ryhmässä myönteistä ja empaattista ilmapiiriä.

Tunnetaitojen opettelemisella oli näkyvä vaikutus myös siihen, miten hyvin lapset viihtyivät ryhmässä, miten he ratkaisivat ristiriitoja, ilmaisivat omia rajojaan ja toisaalta kuuntelivat toisia ja ottivat heidän tunteitaan huomioon.

“Useat tutkimukset vahvistavat, että läheiset ihmissuhteet ovat yksi suojaavimmista ja onnellisuutta ennustavimmista tekijöistä ihmiselämässä. Hyvät tunnetaidot ovatkin avain myös lämpimiin ihmissuhteisiin”, kuvailee Jääskinen.

Reilusti yli puolet arvioi, että sosiaaliset taidot lisääntyivät paljon tai erittäin paljon.

Levollisuutta myös ryhmän sisälle

Vastausvaihtoehtoina kaikissa arvioissa oli myös Ei yhtään, jonkin verran ja vaihtelee eli joskus paljon, joskus ei ollenkaan.

Näiden vastausten määrä kasvoi, kun arvioitiin tunnetaitoryhmän vaikutuksia ryhmän työrauhaan ja lasten malttiin. Silti juuri kukaan ei vastannut, että tunnetaitojen opiskelu ei olisi vaikuttanut näihin asioihin lainkaan.

Tunnetaitojen opiskelu kasvatti siis myös ryhmän levollisuutta, lisäsi kärsivällisyyttä ja malttia sekä välillä myös oppimisrauhaa.

68% vastaajista koki, että empaattinen ilmapiiri ryhmässä kasvoi paljon tai erittäin paljon. 

Vaikutus ohjaajiin: Ymmärrys lisääntyi, taidot ja rohkeus kohtaamiseen kasvoivat, työ tuntui merkityksellisemmältä

Lasten tunnetaito-ohjaajien saama koulutus on vahvasti kokemuksellista, ja tähän on syynsä.

Se, miten aikuinen voi itsensä ja omien tunteidensa kanssa, vaikuttaa vahvasti hänen kykyynsä kohdata lapsi ja auttaa lasta tunnekuohuissa ja tunnetaitojen kehittymisessä.

Tämän allekirjoittavat kaikki kyselyyn vastanneet.

Omien tunnetaitojen kartuttaminen onkin vaikuttanut vastaajien mukaan merkittävästi, miten he kohtaavat lapsen.

Omien tunnetaitojen vahvistaminen on vaikuttanut erittäin paljon myös siihen, miten ohjaajat kohtaavat itsensä. Yli 90 prosenttia vastaajista kertoo yhteyden itseensä syventyneen tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa.

Suurin muutos on ohjaajien mukaan tapahtunut siinä, että he ymmärtävät lapsen käyttäytymistä nyt paremmin ja pystyvät myös tukemaan lapsia paremmin.

Koulutus onkin tuonut kasvatustyön ammattilaisille selvästi lisää varmuutta kohdata lapsia ja heidän tunteitaan ja syventänyt yhteyttä lapsiin.

”Iästä riippumatta ihmisen syvin tarve on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omassa kokemusmaailmassaan, etenkin omien tunteidensa kanssa. Kun tulee kuulluksi, olo rauhoittuu jo sillä”, Jääskinen kuvaa. ”Pienetkin myötätuntoiset kohtaamisen hetket päivän aikana vaikuttavat suuresti – niin lapseen kuin aikuiseen ja sitä kautta koko perheen tai ryhmän ilmapiiriin.”

Viesti kollegoille: Kaikki alkaa omien tunnetaitojen kasvattamisesta

Ohjaajien viesti muille lasten kanssa työskenteleville kollegoilleen on selvä: Lasta voi ohjata vain niissä taidoissa, jotka osaa itse. Siksi omien tunnetaitojen kasvattaminen on tärkeää, ja myös palkitsevaa.

Tunnetaitojen harjoittelemisen vaikutukset myös leviävät. Moni ohjaaja kertoi, että tunnetaitotyöskentely on saanut niin kollegat kuin vanhemmatkin havahtumaan tunteisiin ja tunnetaitoihin.

”Mielestäni jokaisen kasvattajan pitäisi käydä opiskelemassa tunnetaitoja. Se ei ole aina niin yksinkertaista kuin luullaan. Tunnetaitojen harjoittelu lapsen kanssa vaatii luotettavan, myötäelävän ja läsnäolevan aikuisen. Rauhallinen, turvallinen ja lasta arvostava ilmapiiri on tärkeää.”

”Nämä asiat ovat lasten kanssa korvaamattoman tärkeää oppia. Kaikki muu onnistuu paremmin, oppiminen ja toisten kohtaaminen, kun näitä taitoja on saanut oppia elämän perustukseksi.”

“Tunnetaidot seuraavat voimavarana läpi elämän – itsetuntemuksesta ihmissuhteisiin, oppimisesta terveyteen ja elämään vaikuttaviin monenlaisiin valintoihin”, Jääskinen sanoo. “Tunnetaitoihin panostaminen niin kodeissa, päiväkodeissa kuin kouluissakin on siksi myös syrjäytymisen ennaltaehkäisyä.”

Tunne&Taida kokosi vastaukset sähköpostilla lähetettynä verkkokyselynä marraskuun aikana. Lämmin kiitos kaikille kyselyyn vastanneille ammattilaisille!

Lue myös, kuinka tunnetaidot kiinnostivat opettajia tungokseen asti Educassa!


Miten tunnetaitoja opetetaan lapsille?

Lasten Tunnetaito-ohjaajat tutustuttavat lapsia tunnetaitoihin kullekin ikäryhmälle ja erilaisille tarpeille räätälöitävien toiminnallisten ja kokemuksellisten harjoitusten avulla.

Ryhmissä opetellaan muun muassa tunnistamaan, miltä eri tunteet kehossa tuntuvat, miten itseään voi hengityksen avulla auttaa tunnekuohussa ja miten tunteita voi tutkia, purkaa ja ilmaista turvallisin keinoin kehon kautta esimerkiksi tanssimalla tai maalaamalla.

Tunnetaidot linkitetään lapsen omaan kokemusmaailmaan, ja niistä harjoitusten teemat myös usein nousevat.

Samalla harjoitellaan omien ja toisten rajojen kunnioittamista ja havaitaan, millainen vaikutus erilaisilla ajatuksilla ja teoilla on omaan ja toisten oloon.

Myös sadut, satuhieronta ja myönteinen kosketus ovat tärkeitä turvallisen oppimisympäristön luomisessa, tunnesanaston kasvattamisessa ja hyväksynnän välittämisessä lapselle.

Kaiken pohjana on turvallinen, kohtaava vuorovaikutus, joka mahdollistaa uusien taitojen opettelun.

Ryhmätapaamisia on usein 8-15, ja yksi tapaaminen kestää puolesta tunnista puoleentoista tuntiin lasten iästä riippuen.

Katso ohjaajia omalta alueeltasi täältä.


Artikkelin kirjoittaja (VTM) Inkeri Meriluoto on itsekin Lasten Tunnetaito-ohjaaja, Toimiva Perhe-ohjaaja ja valmistunut myös koulutetuksi hierojaksi 2006. Inkeri on toiminut yli kymmenen vuotta toimittajana ja toimituspäällikkönä lääketieteen ja farmasian alalla. Hän toimii Tunne&Taidassa kouluttajana osassa Etelä-Suomen koulutuksia.


Sinustako lasten tunnetaito-ohjaaja? Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksia käynnistyy useilla paikkakunnilla.

Kysy lisätietoja: koulutus (at) tunnejataida.fi

Lue kokemuksia koulutukseen osallistuneilta täältä.

Tunnetaito-ohjaajaksi kasvetaan oman herkkyyden kautta

Kätketyt prinsessat ja avautuvat sydämet

Salin lattialle on levitetty kankaita ja kruununmuotoisia tuikkukippoja. Piiriin istuu 14 eri ikäistä naista, vuoden mittaisesta koulutuksesta juuri valmistuvia Lasten Tunnetaito-ohjaajia.

Marja-Leena Paananen on kerännyt kurssilaiset piiriin ja kertoo sadun kätketyistä prinsessoista; siitä, kuinka alakouluikäiset tytöt löytävät voimansa ja rajansa. Niin on käynyt Marja-Leenan koulutuksen aikana ohjaaman ryhmän lapsille. Yksi ujo tyttö on uskaltautunut sanomaan opettajalle vastaan, toinen on puolustanut paikkaansa luokassa ja kieltäytynyt kiusatuksi tulemisesta.

Lopputyöesitys liikuttaa muita valmistuvia: tunne siitä, että koulutuksen aikana syntyy itsekin uudelleen ja löytää voimansa syvemmin kuin koskaan, on tuttu.

”Tajusin jossakin vaiheessa, että tämä koulutus ja tunneryhmän vetäminen onkin matka omaan herkkyyteeni”, Maru kertoo ryhmälle. ”Oivalsin, kuinka toisten ihmisten – tai ryhmän lasten – odottaa reagoivan samalla tavalla ilossaan tai raivossaan, kuin itse reagoi. Toisilta ei pidä odottaa mitään tiettyä. Koko koulutus ja tunnetaitoryhmän vetäminen on avautumista epävarmuuden ja odottamattoman sietämiselle. Ja kun sille avautuu, avautuu sydänten kohtaamiselle. ”

”Luotan siihen, että vaikka ryhmätapaamiskertoja oli vain kymmenen, ne tulevat kantamaan näitä tyttöjä pitkään. He alkoivat ilmaista ja tulla näkyviksi omana itsenään. Se kertoo oman arvon tunteen löytämisestä.”

Kokemuksellisuutta ja kuulluksi tulemista

Ryhmässä on käytetty tapaamisten aikana erilaisia harjoitteita: luovaa ja kehollista tunnetyöskentelyä, liikettä ja tanssia, satuhierontaa ja tunnepantomiimia.

Koulutuksen luonut tunne- ja taideterapiaohjaaja sekä vuorovaikutuskouluttaja Anne-Mari Jääskinen korostaa, ettei tunnetaitoryhmän taika ole harjoitteissa itsessään vaan siinä, että aikuinen kohtaa lapsen avoimesti, herkkänä ja itsekin kysymysten tilassa, ei niinkään etukäteen määritellyn kaavan mukaan tai roolin kautta.

”Tunnetaidot eivät ole sitä, että lapsi pelkästään hallitsee tunteitaan ja käyttäytyy hyvin. Pointti on, että kaikki saavat olla mitä ovat ja tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Siitä alkavat hyvinvointi ja voimaantuminen ja sitä kautta myös se asiallisesti muitakin kohtaan toimiminen.”

Vastavalmistuneet Lasten Tunnetaito-ohjaajat Tiina Aulanko-Jokirinne ja Marja-Leena Paananen toukokuussa Järvenpäässä.

Ohjaajana on uskaltauduttava antautumaan

Yksi valmistuvista, Tiina Aulanko-Jokirinne, kertoo haastavasta tunnetaito-ryhmästään, jossa lapsilla on ylivilkkautta, aggressiivisuutta ja erilaisia pulmia.

”Aluksi tunnetaitoryhmää pitämään meni jännittynyt ja kontrolloiva aikuinen. Sitten auki oleva, ennakko-odotuksistaan irti päästänyt tyyppi. Jossakin vaiheessa olin tosi epätoivoinen: voinko ikinä saada toimimaan ryhmän, jossa kosketus herätti lapsissa kipukokemusta ja jossa osa epäili, että aion varmasti myrkyttää heidät. Kahdeksannella kerralla olin itse antautunut ryhmälle sellaisena kuin se oli.”

“Koin, että avauduin kaoottisuudelle itsessäni, enkä yrittänyt hallita mitään. Menin lasten luokse asenteella: onpa tosi kiinnostavaa, mitä tänään tapahtuu. Se oli ensimmäinen kerta, kun koko ryhmä teki asiat yhdessä. Lopulta satuhieronnasta tuli niin iso hitti, että ylivilkkaat pojat pyysivät, että tekisin oikein pitkän hieronnan, mahdollisimman hitaasti.”

Vaikka lopputyöesitystään pitävän Tiinan kokemuksesta kuulee, että ryhmä on ollut haastava, välittyy myös voimakas kokemus työn syvästä merkityksellisyydestä.

”Lasten kanssa toimiminen todella kysyi omille tunteilleni ja epävarmuuteeni suostumista. Niin kauan kuin yritin kontrolloida, lapsilla oli kova vastarinta tehdä mitään. Vasta kun uskaltauduin kaaokseen ja todella läsnäolevaksi, lapsissa tapahtui muutos. He alkoivat toimia yhdessä ja innostua tekemisestä. Yksi äideistä oli valtavan liikuttunut kokiessaan pitkästä aikaa, että joku muukin aikuinen vihdoin näki hänen lapsensa sellaisena kuin tämä todella on.”

Tiinan lopputyöryhmässä saadut oivallukset omasta oppimismatkasta ja ohjaajaksi kasvamisesta Liljan Loitsuiksi puettuna.

Yhteys itseen avaa yhteyden lapsiinkin

Marja-Leenan ja Tiinan kokemuksissa ryhmistä ja koulutuksesta on sama ydin: uskaltautuminen syvään yhteyteen itsensä kanssa. Vaikeiden tunteiden ääreen pysähtyminen mahdollistaa sydänyhteyden myös sellaisten lasten kanssa, joiden kanssa aikuisilla on ollut pulmia.

”Satu kätketyistä prinsessoista ja koko prinsessanäkökulman mukaan ottaminen tyttöjen kanssa syntyi pitkällisten pohdintojeni tuloksena. Erityisopettajana näen, kuinka yhteiskunta ja kasvattajat usein suosivat ulospäin suuntautunutta ja tietyllä tavalla ilmaisullista lasta. Pohdin, kuka meistä on määrittämään, että sosiaalisuus on tärkein arvo. Silloin kaikki eivät tule nähdyksi omassa erityisyydessään”, Marja-Leena kertoo.

Tiina pohtii, että vasta kun aikuinen hyväksyy omat elämänkipunsa ja tunteensa osaksi elämäänsä, hän kykenee todella ymmärtämään toista – aikuista tai lasta.

”Yhteys syntyy, kun löytää rauhan omasta sydämestään riippumatta siitä, mitä elämässä on tapahtunut tai tapahtuu nyt. Vain silloin voi olla avoin ja ymmärtää myös toisen kipua. Lakkasin jossakin vaiheessa oman ryhmäni kanssa pohtimasta, mitä lasten elämässä tai kotona oikein tapahtuu, kun he käyttäytyvät ja toimivat niin kuin toimivat. Lakkasin suorittamasta ja antauduin.”

“Onnistumiseen liittyy aina uskallus uteliaisuuteen: ahaa, mitä tässä nyt tapahtuu? Onpa kiinnostavaa. Silloin alkaa tapahtua ihmeitä.”


Uusia Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutusryhmiä alkaa keväisin ja syksyisin eri paikkakunnilla! Katso lisätietoja alkavista koulutuksista täältä.


Lue myös Lasten Tunnetaito-ohjaajien Hannen ja Sannan kokemuksia blogistamme Ohjaajakoulutus laannutti iltatähden raivarit.


 

Ohjaajakoulutus laannutti iltatähden raivarit

Sosiaali- ja kasvatusalalla työskentelevä kuopiolainen Hanne Hautamäki ja ylivieskalainen alakoulun opettaja Sanna Pälli vetävät työpaikoillaan päiväkodissa ja alakoulussa lasten tunnetaitoryhmää. Muutokset kantautuvat kotiin asti: kärsivällisyys on kasvanut, kiusaaminen vähentynyt ja sisaruksillekin opetetaan, että omista tunteistaan saa puhua. Myös Hannen ja Sannan omien lasten kanssa huudetaan vähemmän ja keskustellaan enemmän.

Hanne:

“Ennen tunnetaito-ohjaajan koulutusta minulla oli oman, lujatahtoisen nelivuotiaani kanssa pulmia. Tilanteet yltyivät kaoottisiksi, kun iltatähteni reagoi asioihin rajusti huutamalla. Minä onneton menin mukaan vaikka miten tiesin, ettei pitäisi huutaa. Annoin oman stressini vyöryä tilanteiden ylle. Koulutuksen myötä ymmärsin, että aikuisen huutaminen lisää lapsen huutamista eikä kumpikaan tule kuulluksi.”

“Aloin toimia toisin. Hiljensin itseni kokonaan vaikka aluksi tuntui teatraaliselta omassa tunnemyrskyssä puhua rauhallisesti. Aloin sanoittaa lapselle: ”Nyt minä kuulen, että sinua raivostuttaa. Puhutaan lisää, kun sinusta tuntuu paremmalta.” Isommat tunteenpurkaukset loppuivat kuin seinään. Nyt lapseni saattaa sanoa, että mua raivostuttaa niin, että haluan huutaa – eikä hän sitten huudakaan.”

“Painotan lasten vanhemmille pysähtymistä ja fyysisesti lapsen tasolle menemistä. Silloin lapsi ymmärtää, että häntä kuunnellaan. Lapsi kitisee niin kauan, kunnes saa aikuisen huomion. Olen kannustanut vanhempia kuuntelemaan, mikä tarve lapsella on narinansa alla. Kitinä ei lopu kieltämisellä, eikä lapsi komentamalla tule kuulluksi.”

Sanna:

“Tunneryhmän kautta lapset ovat saaneet uudenlaisia eväitä ja malleja omien tunteiden tunnistamiseen. Monet vanhemmat ovat kertoneet minulle, ettei heille ole koskaan opetettu tunteiden käsittelyn taitoja. He kaipaisivat itsekin lisää vinkkejä. Olen pitänyt vanhemmille ja lapsille yhteisiä tunnetaitoiltoja. On aivan valtavan hieno askel vanhemmalta myöntää oma keskeneräisyytensä.”

Vanhempainillassa toteutettu “perhe puina”-maalaus.

“Aikuinen voi kertoa lapselle, että minunkin pitää harjoitella, etten sano ikävästi toiselle silloin kun harmittaa. Kurjia tilanteita voi selvittää ja pyytää jälkikäteen anteeksi. Aiemmin koettiin, että vanhemmuus oli huonoa, jos ei tiedetty jotakin asiaa. Vanhemman olisi pitänyt osata ja hallita kaikki.”

Kiukkusäännöt ja lupa sanoa ei

Tunteen alla on aina tarve. Lapsi oppii suhtautumaan tarpeisiinsa aikuisen mallin kautta. Se, miten aikuinen omia tunteitaan käsittelee viestii lapselle kuinka omiin tarpeisiin tulisi suhtautua; ovatko ne tervetulleita vai kiellettyjä. Tunneryhmässä tunteita opetellaan tunnistamaan ja käsittelemään esimerkiksi mielikuvaharjoitusten, kehon kuulostelemisen ja käsillä tekemisen kautta.

Hanne: 

“Olen huomannut päiväkotiryhmässäni, että lapsille on luontaista ilmaista tunteitaan luovin keinoin, esimerkiksi maalaamalla ja savitöillä. Nekin lapset, jotka eivät puhu kovin paljon alkavat sanoittaa tunteitaan tekemisen myötä. Monet tunneryhmään osallistuneet lapset ovat pyytäneet, että kotiinkin hankittaisiin maalaustarvikkeita.”

Sanna: 

“Kun aloin pitää tunnetaitoryhmää luokassani, poimin käsiteltävät asiat erityisesti oman ryhmäni tarpeista. Tutkimme, millaisia tarpeita käyttäytymisen alla oli. Joukossa on esimerkiksi tosi pedantteja lapsia, jotka vaativat itseltään paljon. Kuulosteltiin, miltä tuntui, kun joku toinen onnistui jossakin asiassa hyvin. Pohjimmiltaan käsiteltiin itsetuntoa.”

“Niin kuin aikuisilla, monilla lapsillakin on haastetta asettaa rajoja ja sanoa ei. Lapset ovat puhuneet siitä, miten ahdistavaa on kun joku kaveri käy jatkuvasti soittamassa ovikelloa tai lähettää WhatsApp -viestejä. Lapset eivät kehtaa tai uskalla pyytää toista lopettamaan. Alla on pelko siitä, että menettää kaverit ja tulee hylätyksi.”

“Olemme käyneet läpi hylätyksi tulemisen pelkoa kuulostelemalla, tuleeko lapselle parempi olo omien rajojen asettamisesta vai siitä, että sopu säilyy oman hyvinvoinnin kustannuksella. Lapsi löytää vahvuutensa oppiessaan huolehtimaan hyvinvoinnistaan olematta tyly tai epäkohtelias.”

“On ollut hienoa käsitellä lasten kanssa vihan tunnetta. Omassa lapsuudessani vihaisuus piti kätkeä. Opin piilottamaan omia tarpeitani ja suorittamaan hyvinvointini kustannuksella. Ehdotin ryhmäni vanhemmille, että kotona voisi laatia kiukkusäännöt: miten meillä saa purkaa vihaisuutta. Joissakin kodeissa se voi olla tyynyjen hakkaamista, toisissa ovien paiskomista.”

Tunnetaitojen oppiminen näkyy kotona, ja ryhmissä olleet lapset opettavat taitoja sisaruksilleen ja vanhemmilleen.

Hanne:

“Ryhmäläisteni vanhemmat, joista osa nimitti tunneryhmää aluksi ”askartelukerhoksi”, ovat olleet todella innolla mukana ja toivoneet, että perheen muutkin lapset pääsisivät osallistumaan. Ryhmässä olleet opettavatkin tunnetaitoja kotona sisaruksilleen. Kiukkutilanteessa saatetaan sanoa, että mene kertomaan isälle tai äidille, miltä sinusta tuntuu.”

“Eräs ryhmäni 6-vuotias tyttö oli piirtänyt kotona post-it -lapuille eri tunteisiin liittyviä ilmeitä, ja liimasi ne varmuuden vuoksi vielä askarteluliimalla jääkaapin oveen. Tyttö ohjeisti vanhempiaan: ”näistä sitten näytetään, mikä tunne tuntuu milloinkin”.”