Opettaja, LTTO Minna Perkiö: Tunnetaidot ovat opettajalle jaksamisen edellytys

Luokanopettaja, LTTO Minna Perkiö aloittaa uutena kouluttajana Tunne & Taidassa. ”Tunnetaitojen ja ryhmänhallinnan kulmakivet ovat oikeastaan ihan samat”, hän toteaa.

Olenkohan mä nyt oikealla tiellä? Voinko tehdä näin?

Luokanopettaja, Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja kouluttaja Minna Perkiö nostaa hienoisesti hartioita lähemmäs korvia.

Hän kuvaa parhaillaan niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joiden kanssa hän kokeneenakin luokanopettajana pitkään eli.

– Nyt on helppo nähdä, että olisin tarvinnut lisää luottamusta ja myötätuntoa itseäni kohtaan, hän hymyilee ja laskee hartiat.

Perkiö nojaa eteenpäin ja jatkaa.

– Luottamuksen ja itsemyötätunnon puuttuminen vaikuttivat oikeastaan kaikkeen opettajan työssä. Syytin itseäni herkästi ja otin vanhempien viestit itseeni. Minulta puuttui terve erillisyys ja rajat.

Omasta ammattitaidosta ja kokemuksista tukea kollegoille

Perkiö oli toiminut 17 vuotta opettajana ja 3 vuotta apulaisrehtorina hakeutuessaan Lasten Tunnetaito-ohjaajan koulutukseen.

– Mulle isoin juttu Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa oli oppia huomaamaan, mitä mun sisällä erilaisissa tilanteissa tapahtuu. Löytää oma voima ja omat rajat. Samalla tulin myötätuntoisemmaksi sille, mitä kollegoiden ja oppilaiden sisällä erilaisissa tilanteissa tapahtuu.

Näitä kokemuksia, taitoja ja oivalluksia hän vie nykyisin myös eteenpäin Tunne & Taidan kouluttajana etenkin opettajille suunnatuissa koulutuksissa.

– Kaiken sen tiedostaminen, mistä tunnetaitokoulutuksissa puhutaan, voi avata uusia suhtautumistapoja ja näkökulmia oppilaiden, huoltajien, kollegoiden ja omaan käyttäytymiseen. Itselleni kävi juuri niin – välttämättä ei siis tarvita isoja toimintatapojen muutoksia, kun jo tosiaan asioiden tiedostaminen ja niiden pohtiminen, jäsentely, auttavat paljon arjen vuorovaikutustilanteissa.

Koulutus on antanut myös konkreettisia keinoja oman jaksamisen tukemiseen opettajan erittäin kiireisen, välillä kaaottisenkin ja yhä vain vaativamman työympäristön keskelle.

– Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja nimeäminen jäsentelee sopivasti omaa oloa silloin, kun kaikki tuntuu vähän kaoottiselta tai kiireiseltä.

Perkiö kertoo, että on aloittanut työt Tunne & Taidan kouluttajana innostuneena ja suurella mielenkiinnolla. Perkiö kouluttaa parhaillaan opettajia Vantaalla yhdessä Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kehittäjän, pääkouluttaja Anne-Mari Jääskisen kanssa (kuvassa oikealla, kuva koulutuksesta).

– Samalla olo on pieni; riitänkö ja osaanko? Itsemyötätunnon kättä siis tarvitaan!

 

Tunteiden ja ryhmänhallinnan yhteiset kulmakivet

Tietoisuus, myötätunto ja jämäkkyys ovat tunnetaitojen tärkeimmät työkalut. Perkiö toteaa, että samat elementit ovat myös ryhmänhallinnan tärkeimmät välineet.

– Jos opettaja ei saa ryhmää hallintaan, se on todella iso kuormittava tekijä. Silloinkin nämä kolme – parempi tietoisuus itsessä tapahtuvasta, myötätunto ja jämäkkyys niin itseä kuin muita kohtaan – ovat keinot lähteä sitä parantamaan.

Perkiö kuvaa, miten opettajan identiteettiin kuuluu jämäkkyys ja auktoriteetti, ja huoltajat usein myös arvostavat niin sanotusti tiukkaa opettajaa ja hyvää kuria.

– Olen kovasti pohtinut, mitä lapset oppivat, jos auktoriteetti on pelottava tai uhkaava. Myötätuntoinen ja lämmin kohtaaminen eivät poissulje hyvää, jämäkkää ryhmänhallintaa. Myös mahtikäskyjä tarvitaan välillä, mutta on eri asia olla jämäkkä kuin huutava tai uhkaava.

Konkreettisesti sisäisen ja ulkoisen säätelyn ero näkyy kouluissa esimerkiksi sijaistilanteissa – oma opettaja saakin ehkä luokan pidettyä hallinnassa, mutta sijaisen tullessa hallinta hajoaa täysin.

“Suostuminen tunteisiin ja
niiden keholliseen kokemiseen
on helpottanut ja vapauttanut myös itseäni,
ja näin voin toimia rehellisenä,
inhimillisenä mallina oppilailleni.”

 

Mikä kaikki viekään opettajan voimavaroja?

Perkiö tietää, että ulospäin kollegan epävarmuutta ja kokemusta riittämättömyydestä ei välttämättä huomaa – ei ehkä pystynyt huomaamaan hänestäkään.

Oman jaksamisen kannalta on kuitenkin merkittävä ero sillä, ettei vaativan työn lisäksi voimia vie vielä ulkoisen suojakuoren ylläpitäminen.

– Sanoisin, että tunnetaidot ovat opettajana jaksamisen edellytys.

Tunnetaitojen opettaminen oppilaille on myös tuonut uutta opettajan työhön. Tunnetaidot ovat osoittautuneet loistavaksi työkaluksi lasten ja heidän vanhempiensa kanssa työskentelyyn.

– On ollut kiehtovaa huomata, miten tunteet, tarpeet ja tunnetaidot liittyvät oikeastaan ihan kaikkeen, mitä vuorovaikutuksessa toisten kanssa tapahtuu. Olen saanut uusia eväitä kohdata lasten ristiriitatilanteita ja huoltajien tunteenpurkauksia.

Omassa luokanopettajan työssään Perkiö tukee lasten tunnetaitojen kehittymistä osana arkista koulutyötä.

– Nostan asioita esiin silloin, kun kohtaamme jonkun tunteikkaan tilanteen luokassa. Vaikkapa kun joku kertoo aamuriidasta äidin kanssa tai surusta koiran kuoltua. Tai kun oppilaat ovat riidelleet välitunnilla. Suostuminen tunteisiin ja niiden keholliseen kokemiseen on helpottanut ja vapauttanut myös itseäni ja näin voin toimia rehellisenä, inhimillisenä mallina oppilailleni.

Parhaillaan hän pitää lisäksi 4.-6. luokkalaisille Tunne- ja vuorovaikutustaitojen valinnaisaineryhmää, ja pian on tulossa myös kaksipäiväinen tunnetaitoleiri, jonne otettiin kahdeksan 5.-6. luokkalaista nuorta yhdessä huoltajansa kanssa. Leirin Perkiö järjestää yhdessä Lasten Tunnetaito-ohjaaja Minna Lahden kanssa.

– Leiri tuli täyteen ensimmäisen ilmoittautumispäivän aikana, Perkiö iloitsee.

Minna Perkiö rakensi yhdessä oppilaidensa kanssa luokan seinälle taulun, joka havainnollistaa ylöskohottavien ja alaspainavien ajatusten voimaa. Lauseet tulivat oppilailta itseltään, heidän kokemusmaailmastaan. Oppilaat kirjoittivat muun muassa seuraavanlaisia alaspainavia ajatuksia: “Mä oon ruma.” “Oon liian lapsellinen.” “Aina se syyllinen”. “Oon huono kaikessa.” Ylöskohottavia ajatuksia syntyi muun muassa tällaisia: “Kyl tää ny jotenkin toimii.” “Kyl mä pystyn tähän.” “Mä riitän.” “Oon tässä aika hyvä.”

Vaikeiden tunteiden hyväksyminen nopeuttaa olosi kohenemista

Kuvat: Pixabay

Saako pelottaa? Saako itkeä, kun siltä tuntuu? Saako vihaa ilmaista toiselle? Saako olla heikko, jos ei jaksa? Useimmat meistä vastaavat muiden ihmisten kohdalla näihin epäröimättä kyllä. Mutta miten toimit omien vaikeiden ja raastavienkin tunteiden kanssa tosielämän hetkissä? Miten todella toimit myös alitajuntasi tasolla?

Suhtautumisemme omiin epämiellyttäviltä tuntuviin, ns. mielipahan tunteisiin, on usein hyvin kielteinen. Hoemme itsellemme keskellä tunnemyllerrystämme, ettei näin saisi tuntea tai että muut voivat nähdä tunteemme, minkä ajattelemme johtavan johonkin pahaan. Tai jos emme tietoisesti näin hoe, saatamme kuitenkin kehollisesti painaa ja kiristää tunteemme lihaksillamme huomaamattammekin kanveesiin. Peittelemme, käännämme itseämme solmuun ja kerta kaikkiaan pakotamme tunteemme lukkoon kehoomme.

Olet menossa palaveriin, jossa sinun tulisi osoittaa kykysi vastaanottaa jo kauan haluamasi työtehtävä. Jännitys kuristaa kurkussasi, sydämesi pamppailee rinnassasi ja tunnet kämmentesi hikoilevan. Ylävatsassasi kouraisee ja käsivarsissakin kihelmöi. Olisi niin tärkeää onnistua nyt!

Kaiken tämän tunnemyllerryksen ja kehon aistimusten kourissa mielesi kuitenkin päättää, ettei tällaista sovi nyt tuntea. ”Aikuinen ihminen, kyllä kai sinä nyt tällaisesta selviät. Ryhdistäydy nyt, nehän muuten näkee, että sua jännittää.” Alitajuntasi kertoo kehollesi: Jos jännityksesi näkyy, olet heikompi kuin muut – tulet syödyksi. Peitä se!

Useiden tutkimusten mukaan ihmiset, jotka peittävät ns. negatiivisia tunteitaan, kokevat suurempaa stressiä kuin ne, jotka hyväksyvät vaikeatkin tunteensa ja suhtautuvat niihin myötätuntoisesti. Berkeleyn yliopiston tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen tulokset vahvistavat, että kielteisten tunteiden tunteminen on yleisempää niillä henkilöillä, jotka pääsääntöisesti kieltävät hankalat mielipahan tunteensa. Tutkimuksesta on kertonut myös Helsingin Sanomat. Mielipahan tunteiden kieltäminen jättää meidät sisältä yksin ja lisää pahaa oloa pitkälläkin tähtäimellä, vaikka tarkoituksemme onkin juuri päinvastainen – poistaa voimia kuluttava tunne tuntumasta.

Peittely johtaa sisäiseen sotatilaan

Hankaliksi kokemillamme mielipahan tunteilla on meitä suojaavat tehtävänsä ja siksi niitä on tärkeä kuulla. Esimerkiksi jännitys valpastuttaa meidät uudessa tilanteessa huomioimaan asioita ja valitsemaan siten toimintamme tarkoituksenmukaisesti. Edellä mainitun esimerkin jännitys voi kertoa toiveesta onnistua ja tulla hyväksytyksi, tarpeesta saada varmuutta tai turvaa, halusta kokea pätevyyttä tai ehkäpä toiveesta kokea yhteenkuuluvuutta ja siten tuntea olevamme osa porukkaa. Hyvin inhimillistä siis.

Jos peitämme tätä inhimillistä, tarvitsevaa ja meille viestiä tuovaa puoltamme, aiheutamme itsellemme sisäisen ristiriidan, sotatilan ja alas painava olotila pitkittyy. Yhtäällä sisällämme huutaa kehomme tarve turvaan ja toisaalla sen päälle huutaa mitätöivä ja pelkkään suorittamiseen keskittyvä mielemme ääni. Koska mielen ääni on usein kovempi ja haluamme pois kehomme jännitystä tuntevasta kiusallisestakin kokemuksesta, annamme mielen äänelle usein enemmän huomiota.

Jos kuitenkin ymmärrämme, että kaikki tunteet ovat osa inhimillistä, arvokasta minuuttamme, voimme lempeydellä huomioida myös turvan tarpeemme, josta jännitys on tullut kertomaan. Silloin voimme suhtautua siihen myötätunnolla, arvokkuudella ja antaa sen äänen kuulua. Kuunnella. Ottaa vastaan ja lempeästi, pakottamatta rauhoittaa itseämme. Vaikkapa silitellen kehoamme sisäisesti hengitykseen keskittymällä, sen rytmiin antautumalla. ”Näin paljon tämä jännittää minua nyt. Haluaisin niin onnistua. Ei ihme, että jännittää.” ”Ei ole hätää, riittää, että olen minä. Saa jännittää ja on luonnollista, että se jännittävässä tilanteessa myös näkyy. Selviän tästä kyllä.” Tunteelle luvan antamalla se pääsee myös vapautumaan meistä nopeammin.

Lempeys itseä kohtaan ja itseilmaisu ovat terveysteko

Myötätunnolla ja kuunnellen itseään voi kohdata muidenkin epämiellyttävien tunteiden kanssa. Erityisen tärkeäksi myötätuntoinen suhtautuminen nousee etenkin vihan kohdalla. Michiganissa tehdyssä 17 vuoden tutkimuksessa todettiin jo vuonna 2003, että ne ihmiset, jotka eivät ilmaisseet vihaansa toisten ihmisten taholta kokemissaan epäoikeudenmukaisissa hyökkäämistilanteissa, todettiin sairastuvan sydänsairauksiin ja jopa kuolevan aiemmin kuin saman ikäryhmän miehet ja naiset, jotka antoivat suoraa palautetta vastaavissa tilanteissa.

Vihan rakentava ilmaisu on siis jo terveysteko itseä kohtaan – silloin se ei jää kehoomme aiheuttamaan tulehdustiloja ja sairauksia. Samalla se on sitä myös toisille – viha ei silloin räjähdä tai tule tuhoisasti puretuksi, eikä toisaalta myöskään jää epämääräiseksi möykyksi tunneilmapiiriä rasittamaan.

Rajansa rakentavasti ilmaiseva ihminen luo turvaa ympärilleen, koska muut voivat luottaa, että hän ilmaisee itseään rehellisesti. Tunnerehellisen ihmisen tunnesaldo pysyy tasapainossa, eikä kumuloidu liikaa. Kumuloituessaan kenen tahansa tunnesaldo voi räjähtää mitättömässäkin tilanteessa. Jokainen, joka on kokenut elämässään kuormitusta ja stressiä, paineita selviytyä, tunnistaa tämän dynamiikan. Kun rahkapurkki tippuu katastrofaalisessa aamussa lattialle ja roiskuu juuri silitetyille housuille, voi räjähdys tapahtua salaman nopeasti. Mutta jos tunteitaan on jo aiemmin ilmaissut ja käsitellyt ja tunnesaldo on tasapainossa, on tällaisessakin tilanteessa helpompi löytää tie aivojen ylätielle – rauhoittavan etuotsalohkon järkevään toimintaan. Hengittää syvään ja todeta, ettei kaikki nyt mene ihan putkeen, mutta tästäkin selvitään. Tilanteeseen voi jopa löytää huumoria.

Vaikean tunteen hyväksymistä voi harjoitella

Tunteiden kanssa toimimista voi onneksi harjoitella riippumatta lähtökohdistamme tai sisäistämistämme vahingollisista lapsuuden malleista.

Voit alkuun harjoitella vaikean tunteen hyväksymistä palauttamalla mieleesi jonkin jo tapahtuneen tilanteen, jossa koit vahvoja epämiellyttäviä mielipahan tunteita kuten vihaa, pettymystä, pelkoa, jännitystä, epävarmuutta, turhautumista, epätoivoa tai avuttomuutta.

Harjoittele vaikean tunteen hyväksymistä:

  • Huomioi, mitä kehossasi tapahtuu hankalassa tilanteessa. Missä kehosi osassa tunnet jotain? Mikä muuttuu? Kiristyykö jokin kohta tai lihas? Mitä kasvoillasi tapahtuu, entä niskassasi? Aisti ja havainnoi. Keskittymistäsi auttaa, jos suljet silmäsi.
  • Huomioi myös ajatuksesi, joita mielesi pyörittää, mutta älä takerru niihin tai edes usko niitä. Pelolla ja vihalla on paisutteleva luonne. Katso vain ajatuksiasi uteliaasti kuin kotiisi saapunutta vierasta ja lähetä ne sitten taas matkaan. ”Kas vain, tällaisia ajatuksia. Mielenkiintoista.”
  • Mitä tahansa tunnetkin, kuljeta hengityksesi tuolle alueelle. Voit laittaa myös kätesi ko. kohdan päälle ja auttaa siten kehoosi keskittymistä.
  • Anna hengityksen rentouttaa lihaksiasi ja jännityksiä kehostasi. Sano tietoisesti hengityksesi tahdissa: ”Saa tuntua tältä, saan kokea tätä kehossani, ei ole hätää.” Toista mielessäsi myötätuntoisia ajatuksia itseäsi ja tunnettasi kohtaan.
  • Laske tietoisesti hartiasi, anna kasvolihastesi valahtaa rentoina maata kohti, anna leuan rentoutua ja kielen levätä rentona suussasi. ”Saa tuntua miltä tuntuukaan. Voin samaan aikaan kokea tätä rennosti itseäni tutkien. Ei ole kiirettä, ei ole hätää. Kaikesta sisälläni ja ympärilläni tapahtuvasta huolimatta voin nyt vaan olla tässä ja hengittää.”
  • Tiedosta, ettet ole yhtä kuin tunteesi tai olotilasi, et edes ajatuksesi. Ne ovat vain osa sinua, joita voit myötätuntoisesti tarkkailla. Pysyt kuitenkin itse ohjaksissa, tarkkailijana samaan aikaan, kun koet sitä mitä koet.

Anna tälle kaikelle kiirehtimättä aikaa. Halutessasi ja rajallisessa aikatilanteessa voit laittaa puhelimesi hälyttämään ensimmäisillä kerroilla vaikkapa 5 tai 10 minuutin jälkeen, jolloin voit rauhassa keskittyä itsesi aistimiseen. Voit yllättyä, miten paljon tunteesi ehtii muuttua jo niin lyhyessä ajassa, kun annat sille myötätuntoisen huomiosi. Myötätuntoa ja tuomitsemista ei voi kokea samanaikaisesti. Siksikin myötätuntoinen itseen suhtautuminen kannattaa.

Lapsen kanssa aikuinen voi toimia tällaisena tunteen kanssasäätelijänä ja myötätuntoisena vaikeankin tunteen kohtaajana, johon lapsi voi kiinnittyä. Näin voimme tietoisesti alkaa katkaista sukupolvilta toisille siirtyneitä haitallisia malleja ja siirtyä rakentavampaan, myötätuntoisempaan ja terveempää elämää rakentavaan suuntaan.


Tiesitkö?

  • Myötätuntoinen suhtautuminen itseen lisää mielihyvähormoni oksitosiinin ja vähentää stressihormoni kortisolin tuotantoa.
  • Jo tunteen nimeämisen on todettu aktivoivan rauhoittavan etuotsalohkon toimintaa tunnetilanteissa.
  • Tietoinen hidastaminen tunnekuohutilanteessa vaikeiden tunteiden kanssa aktivoi etuotsalohkon säätelyjärjestelmän toimintaa ja vähentää pelkokeskus amygdalan aktiivisuutta.
  • Rauhallinen hengitys rauhoittaa myös sydämen sykettä, mikä aktivoi rauhoittavan parasympaattisen hermostomme toimintaa.
  • Kosketus on yksi nopeimmin vaikuttavista lohdun ja tunnesäätelyn keinoista. Itseäänkin voi koskettaa myötätuntoisesti ja hyväksyvästi vaikkapa kämmenselkään tai silittää käsivarresta.
  • Tunnesäätely opitaan mallista jo lapsuudessa. Sisäistettyä mallia voi itse kuitenkin päivittää opettelemalla myötätuntoista suhtautumista itseen etenkin hankalissa tilanteissa ja tunteissa.

Artikkelin kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen toimii tunnetaitokouluttajana ja tunne- ja taideterapiaohjaajana. Hän on kehittänyt ammattilaisille tarkoitetun vuoden mittaisen Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen, jota koulutetaan tällä hetkellä Järvenpäässä, Tampereella, Hämeenlinnassa, Ylivieskassa, Seinäjoella ja Oulussa.

Anne-Mari tekee myös luennointityötä mm. vanhempainilloissa ja kouluttaa ammattilaisia lasten tunnetaitojen tukemisessa niin kouluissa kuin päiväkodeissa.

Tutustu juuri ilmestyneisiin Anne-Marin tunnetaitokirjoihin niin nuorelle kuin kasvattajallekin.