Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Kun rajojaan naulaa selkeästi näkyviin, alkaa syntyä tilaa olla lempeä
Ajassamme on infoa ähkyyn saakka. Loputtomasti huomion kiinnittäjiä. Niinkuin tämäkin kuvallinen teksti.
Ajallemme olisi ottajia enemmän kuin sitä on antaa. Siitä onkin tullut arvokkain omaisuutemme, josta itsemme ja läheistemme lisäksi koittavat osansa saada mainokset, sovellukset, tehtävät, harrastukset, tutut ja monen monet viestintävälineistä tulvivat viestit viestiryhmineen.
Jokainen niistä toivoo saavansa aikaasi. Huomiotasi ja keskittymistäsi. Hetkeksi tai viipymään.
Jokainen koittaa innostaa sinua käyttämään aikaasi johonkin. Tekemään valinnastasi houkuttelevan helpon juuri siihen hetkeen – sanomaan juuri tälle asialle kyllä.
Jokainen kerta, kun sanot jollekin kyllä, tahtomattasikin sanot muille ei. Kun annat aikaasi jonnekin, se on muusta pois. Väistämättä.
Niinpä ulkopuoleltamme vyöryäviin aikamme vaanijoihin kannattaa olla jämäkkä. Jämäkkä laittamaan rajaa, ja määrittelemään itse sen ajan, jota mihinkin käytät. Tänne sosiaaliseen mediaan, uutistulvaan tai vaikkapa ihmissuhteeseen, jossa annat enemmän kuin vastavuoroisesti saat tai jossa huomaat tulevasi toistuvasti ohitetuksi tai kaltoinkohdelluksi.
Kun rajojaan naulaa selkeästi näkyviin, tulee tilaa olla itselleen lempeä.
Tilaa kuulla ja toteuttaa sisällä tuntuvaa, kuiskivaa ja kaipaavaa. Rajat mahdollistavat rauhan niiden sisällä. Joskus tarvitsemme rajoja myös oman mielemme ja ajatustemme kanssa siihen, mihin nyt keskitymme.
Hyvinvointi, rauha ja tila hengittää kasvaa siitä, että välillä myös sulkee luukkuja sen sijaan, että pitää kaikkia kaikille auki. Että valitsee, mitä päästää sisäänsä ja kenelle aikaluukkunsa milloinkin aukaisee.
Jämäkkyys ulkopuolellesi avaa tilan olla itsellesi ja läheisillesi lempeä.