Kirjoittaja Sanna Pälli, Kuvat Pixabay, Sanna Pälli
Oivalla tunnetaito-ohjauksesta: Tunnetaidot erityisopetuksessa – sytytä ja vaali toivon kipinää!
Lasten on helppoa opetella tunnistamaan erilaisia tunteita pantomiimin ja draaman avulla. Luokkaan kannattaa varata iso laatikollinen hattuja – meillä ne ovat olleet jymymenestys! vinkkaa erityisopettaja, Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja Sanna Pälli.
”Työskentelen laaja-alaisena erityisopettajana useamman eri-ikäisen oppilaan kanssa joko kahdestaan tai pienissä ryhmissä. Työssäni on tärkeintä kohdata lapsi ja saada syntymään luottamus yhteiseen tekemiseen.
Lapsen aiemmat kokemukset, kohtaamiset ja kommentit ovat saattaneet jättää lapseen jälkensä. Tärkeintä on valaa uskoa, luoda onnistumisen kokemuksia ja kannatella epätoivon sekä pettymyksen hetkellä.
Monesti usko omiin kykyihin ja toivon kipinän sytyttäminen vaatii vahvaa eriyttämistä.
Tavoitteiden ollessa sopivia, lapsi jaksaa ponnistella ja säädellä itseään. Pienten onnistumisten hetkellä on tärkeää kehua, kannustaa ja tehdä pienetkin onnistumiset näkyviksi myös lapselle.
Monesti kotiväkeäkin helpottaa, kun tehtäviä räätälöidään, tavoitteita lasketaan ja myös ne pienet onnistumisen hetket kilahtavat Wilmaan.
Toiminnallisuus, toistot ja turva kaiken ytimessä
Emotionaalista turvaa rakennan tietoisesti niin, että lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi. Aloitan juttelun jostakin lasta kiinnostavasta aihepiiristä, oppilaantuntemus helpottaa tässä. Minua ei haittaa lippis tai huppu, kun lapsi saa siitä turvaa. Ajan kanssa ne jäävät pois, kun emotionaalinen turva lisääntyy.
Osa lapsista haluaa istua etäämmällä ja se on ok. Ujon ja vetäytyvän lapsen kanssa työskentelen rinnakkain – en vastakkain. Rinnakkain työskentely ei usein tunnu lapsesta yhtä ahdistavalta.
Oppimistilanteissa ja varsinkin koetilanteissa käytän monesti rauhallista musiikkia, joka rauhoittaa hermostoa jo heti tunnin alussa. Kysyn lapselta, onko musiikki ok? Jotkut voivat kokea sen häiritsevänä ja toiset taas nauttivat.
”Suurin osa oppilaista nauttii toiminnallisista tehtävistä.”
Jännitystä, turhautumista tai ylipäätään toimintaenergiaa voi helpottaa se, kun pääsee heti tekemään ja liikkuminen on sallittua. Struktuuri ja rutiinit luovat myös emotionaalista turvaa. On paljon helpompi olla, kun tietää, mitä tulee tapahtumaan.
Lapset ovat mestareita tekemään ja tulkitsemaan pieniäkin kehonliikkeitä. Jotta voi oppia säätelemään omia tunteita tai ymmärtämään toisia, on tärkeää oppia ensin tunnistamaan niitä. Miltä tunteet tuntuvat kehossa? Miltä näyttää vihainen tai surullinen ihminen? Uskotko enemmän ihmisen kehonkieltä vai puhetta? Jos joku kertoo sinulle kädet nyrkissä, kulmat kurtussa, että olet tosi ihana – kumpaa uskot, kehoa vai puhetta?
Ennen kevät- tai joulujuhlaesityksiä pidän lapsille jännitysvalmennusta. Keskustelemme, miltä jännitys tuntuu ja mikä on jännityksen tehtävä. Harjoittelemme yhdessä syviä hengityksiä ja voima-asentoa, joka luo turvaa esityksen aikana. Tärkein oljenkorsi on havainto siitä, miten jännitys tasaantuu esityksen päästyä alkuun.
Luova tunnetyöskentely ja draaman keinot innostavat lapsia
Lasten on helppoa opetella tunnistamaan erilaisia tunteita pantomiimin ja draaman avulla. Minulla on iso laatikollinen hattuja, jotka ovat olleet jymymenestys! Lapsen on helpompi hatun avulla mennä johonkin rooliin esittäessään tunnetilaa muille.
Luovaa tunnetyöskentelyä olen soveltanut maalausten, piirtämisen ja savitöiden avulla. Luovan tunnetyöskentelyn äärellä lapsi kokee olevansa turvassa. Kyse ei ole minusta vaan tästä savesta tai tästä maalauksesta, joka heijastaa olotilaani.
On erittäin tärkeää ja tarpeellista, että lapsi saa toteuttaa luovassa tunnetyöskentelyssä itseään kuten haluaa.
”Lapset nauttivat siitä, kun työlle ei ole tiettyjä raameja eikä siitä pidä tulla tietynlainen.”
Työskennellessäni kehitysvammaisten lasten parissa luova tunnetyöskentely avasi yhteyden myös niihin lapsiin, jotka eivät pystyneet kommunikoimaan puhumalla. Oli ihana nähdä, kuinka he maalasivat esim. sormiväreillä ja saivat purkaa itsestään jotain sellaista, mille ei löydy välttämättä sanoja tai juuri oikeaa viittomaa- tai kommunikointikuvaa.
Hyvin usein käytän luovan tunnetyöskentelyn tukena musiikkia. Musiikki tempaa mukaansa ja helpottaa tunteiden ilmaisua.
Omista voimavaroista on tärkeää huolehtia
Armollisuus omaa työtä kohtaan on erittäin tärkeää. Jotta voit antaa muille omastasi, oma voimavaramalja täytyy ensin täyttää. Silloin kun itse voi hyvin, jaksaa kannatella niin itseään kuin muita. Asiat pysyvät oikeissa mittasuhteissa ja kykenee asettamaan rajat.
Maailmaa parannetaan yksi lapsi kerrallaan, ja se riittää.
Epätoivoisemmallakin hetkellä kannattaa muistaa, että aina on toivoa. Voi tapahtua uskomattomia asioita, kun jaksamme uskoa niihin.”
Kirjoittaja on erityisopettaja ja Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja.
Lue lisää muista Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajien kokemuksista!
Oivalla tunnetaito-ohjauksesta: Yläkoulussa huumori ja tilannetaju auttavat
Oivalla tunnetaito-ohjauksesta: Tunnetaito-ohjaus maahanmuuttajalasten kanssa