Mitä sinä olet tänään tehnyt tunteiden vaikutuksesta?

Tunteet ovat vaikuttaneet meissä tänäänkin jo monta kertaa.

Skrollatessasi somen päivityksiä, kohdatessasi työtovereita, keskustellessasi aamupalalla perheen kanssa. Lähdön ja tulon hetkissä. Päätöksissä, ihmissuhteissa, arkisissa valinnoissa.

Vaikutat tunteisiisi ja vaikutut toisten tunteista. Tykkäät, hermostut, haluat puolustaa, vetäytyä tai mennä kohti.

Tunteet tapahtuvat meissä automaattisesti ja nopeasti.

Suurin osa tunteista jää tietoisesti huomaamatta. Tunnereaktiossa kehossamme tapahtuu aina fysiologisia muutoksia – syke voi kiihtyä tai rauhoittua, hengitys salpautua, katse terävöityä tai lihakset jostain kohtaa kehosta jännittyä tai rentoutua.

Jos tunne ja sen fysiologiset muutokset ovat voimakkaita, tunne tulee näkyväksi kehomme ja ilmeidemme kautta muillekin ja tuntuu selkeästi kehossamme itsellemme.

Näin tunne suuntaa myös toimintaamme – käyttäytymistämme, sanojamme ja liikkeitämme.

Sitä enemmän, mitä tiedostamattomammassa tunne meissä kulkee.

Tässä kohtaa voimme kuitenkin jo usein muodostaa tietoisen yhteyden siihen, mitä meissä tapahtuu. Voimme nimetä tunteen sekä mielessämme että ilmaista sen sanallisesti myös toisille.

Kun tämän jälkeen pohdimme sen alla vaikuttavia tarpeita, voimme valita toimintamme tarkoituksenmukaiseen suuntaan niin, että tarpeemme voivat riittävästi tyydyttyä.

Tunne on silloin tehnyt tehtävänsä – ohjannut toimintaasi niin, että hyvinvointisi lisääntyy. Poispäin uhasta, vaarasta tai merkityksettömästä kohti turvaa, mielihyvää ja merkityksellisyyttä. Usein tunne ohjaa myös yhteydettömyydestä yhteyteen. Joko itsen tai toisten kanssa.

Kehitymme aina jalostuneemmaksi versioksi minuna.

Esimerkiksi resilienssi eli kyky selviytyä vastoinkäymisistä kehittyy juurikin vastoinkäymisten myötä – hankalien ja epämiellyttävien tunteiden läpi kulkiessamme löydämme sinnikkyyttä ja otamme sisumme käyttöön. Ja kun huomaamme, että selviämme ja juhlimme onnistumista ponnistuksen jälkeen, sinnikkyys meissä juurtuu voimavaraksi ja työkaluksi tuleviinkin hankaliin hetkiin. Tiedämme, että tarvittaessa selviämme.

Näin päiväkoti-ikäiset kuvailivat eräässä tunnetaitoryhmässä tunteiden vaikutuksia itseensä:

”Kun mä olen tosi iloinen, mun tekee mieli hyppiä ja nauraa.”
”Kun mua suruttaa, mä haluan olla yksin.”
”Mä murisen ja huudan kun olen kiukkuinen.”

Mikä ilahdutti, mistä vetäydyit, minkä annoit olla? Mitä puolustit, mitä sisuunnuit tekemään tai sanomaan? Mitä kohti tunteesi sinua kuljettivat tai mistä ne ohjasivat sinua poispäin?

Entä mitä huomasit, jos koitit vain ohittaa sen informaation, mitä tunteesi sinulle viestitti? Kasvoiko tunteesi, huomasitko tiuskivasi myöhemmin enemmän, ärsyyntyväsi enemmän?

Entä jos tietoisesti nappasit ilon ja kiitollisuuden tunteesta kiinni? Huomasitko hyvän olosi kasvavan?

Tunteet tekevät elämästä elämän!