Aivotutkija, kasvatustieteen professori: Opettajan omat tunnetaidot ovat opettamisen perusta

Opettajan tulisi aivan ensimmäiseksi pyrkiä vaikuttamaan oppimistilanteen tunnelmaan, Minna Huotilainen sanoo.

Mitä oppilaille kuuluu, miten he voivat?

Mitä heille on tapahtunut viime viikonloppuna? Ehkä pidemmän ajan kuluessa? Ehkä juuri hetki ennen koulun alkua?

Näitä kysymyksiä tuhannet opettajat pohtivat päivittäin, lukuvuoden ympäri.

Voi olla, että jotain on selvästi tapahtunut, sen kyllä aistii. Mutta mitä?

Ehkä jotain on tapahtunut juuri sille luokan hiljaiselle oppilaalle, joka ei ole ennenkään sanonut mitään eikä sano nytkään.

Opettaja miettii, pitäisikö tähän tarttua vai ei.

Aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen nyökkää. Ollaan opettajantyön jokapäiväisessä avainhetkessä.

– Jos opettaja ei tätä huomaa, niin tuo oppilas ei tuolla tunnilla opi mitään eikä hän ehkä jatkossakaan opi, jos tälle asialle ei pystytä jotakin tekemään.

Oppiminen edellyttää turvaa ja hyväksyntää

Kyse on yksinkertaisesti aivoista. Ihminen ei voi oppia säätelemättömän stressin tai voimakkaan yli- tai alivireyden tilassa.

Jos oppilas kokee uhkaa tai turvattomuutta ja kehossa jyllää valmius joko taistella tai paeta, oppimiselle ei ole tilaa.

– Se, että me ylipäätään mahdollisestaan oppimismahdollisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella luokassa pitää olla sellainen olo, että mä saan nyt olla tässä.

Huotilainen vetää henkeä ja jatkaa.

– Sitten pitää vielä muistaa se, että pienen lapsen tehtävänä ei ole osata itse korjata sitä tilannetta, vaan hän tarvitsee siihen apua. Voihan olla, että hän saa apua kavereilta tai vanhemmiltaan, mutta opettaja on kuitenkin se kaikkein keskeisin henkilö siinä tilanteessa.

“Se, miten opettaja siellä luokassa sitten opettaa,
on aivan toissijaista tähän verrattuna.”

Tunteet ja oppiminen ovat sidoksissa toisiinsa

Huotilainen on toiminut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professorina vuodesta 2018 lähtien. Aivotutkimuksen parissa hän on työskennellyt yli parikymmentä vuotta.

Tunteiden merkitys oppimiselle on tuona aikana tullut tutkimuksissa vahvasti esiin.

Huotilaisen mukaan hyvän opettajan tulisi aivan ensimmäiseksi pyrkiä vaikuttamaan oppimistilanteen tunnelmaan. Luoda tunnelma siitä, että mä saan nyt olla tässä.

– Se, miten opettaja siellä luokassa sitten opettaa, on aivan toissijaista tähän verrattuna, Huotilainen painottaa.

Kehon kautta välittyvät
opettajan todelliset
tunteet ja asenteet
– sanat jäävät armottomasti toiselle sijalle.

Opettajan omat tunnetaidot ovat kaiken alku

Huotilainen pitääkin opettajan omia tunnetaitoja äärimmäisen tärkeinä. Ne ovat oikeastaan pohja koko opettamiselle.

– Jos opettaja ei tunnista tunteita itsessään, hän antaa lapsille herkästi ristiriitaista viestiä esimerkiksi puhumalla teennäisen rauhallisesti ollessaan hyvin hermostunut ja silloin myös hermostuttaa oppilaansa.

Tutkimusten mukaan näin tapahtuu usein: opettaja ei aina pysty tiedostamaan omaa kehoilmaisuaan keskittyessään opettamiseen.

Kuitenkin juuri kehon kautta välittyvät opettajan todelliset tunteet ja asenteet – sanat jäävät armottomasti toiselle sijalle.

Miten paljon opettajat ovat sitten saaneet koulutuksessaan tukea oman tunnekehoyhteyden ja tunnetaitojen kasvattamiseen?

– Niin, mitenköhän tämän diplomaattisesti sanoisin, Huotilainen aloittaa.

Huotilainen kertoo, että aiemmin opettajankoulutuksessa harjoiteltiin erilaisten soittimien soittamista, laulamista, tehtiin taidetta ja paljon draamaa, mitä Huotilainen pitää tunnetaitojen oppimisen kannalta ”ihan äärimmäisen tärkeänä”.

– Kokemuksellista, luovaa oppimista on karsittu taloudellisista ja käytännöllisistä syistä, ja tietopuolista sisältöä on tullut opintoihin paljon lisää, ja se on musta riski.

“Kirja ei voi opettaa sitä, miten
kukin omassa kehossaan tunteita havaitsee.
Se on taito, joka ei kirjasta löydy.”

Tunnetaitoja oman kehon, kokemuksellisuuden ja vuorovaikutuksen kautta

Aivotutkijana Huotilainen tietää, että tie omiin tunnetaitoihin käy oman kehon, kokemuksellisuuden ja vuorovaikutuksen kautta. Ne eivät kehity pelkästään tietoa lukemalla.

– Kirja ei voi opettaa sitä, että miten kukin omassa kehossaan tunteita havaitsee. Se on taito, joka ei kirjasta löydy.

Huotilainen pohtii, että opettajaksi opiskeleville voisi olla hyvä tehdä näkyväksi heidän omia tunnetaitojaan.

– Ja sitten herättää se kysymys, että ovatko nämä asiat sellaisia, että me haluttaisiin opettaa ja mitä meidän opiskelijat haluaisivat oppia.


Opettaja, oppiminen ja tunteet

  • Suomalaistutkimuksen mukaan opettajan ja oppilaan välinen lämmin ja sensitiivinen vuorovaikutussuhde vaikuttaa enemmän lukemaan oppimiseen kuin esimerkiksi ryhmäkoko, käytetty oppimateriaali tai opetusmenetelmät.
  • Opettajan antama tunnetuki edesauttoi myös koulumotivaation syntymistä.
  • Lämmin ja positiivinen kohtaaminen motivoi oppilaita työskentelemään ja sitoutti heidät tunnin aiheeseen ja vähensi näin myös häiriökäyttäytymisen määrää luokassa.
  • Hyvää opettajuutta tutkineen KTM Johanna Mäki-Havulinnan mukaan opettajan vuorovaikutustaito on jopa asiatietoa tärkeämpää: Laajakaan tietomäärä ei pelasta oppimistilannetta, jos opettajalta puuttuu vuorovaikutustaitoja.

Lisätietoja: Lerkkanen, M.-K., & Rasku-Puttonen, H. (2011). Vuorovaikutuksen laadun yhteys lasten oppimiseen ja motivaatioon: Alkuportaat-tutkimuksen esiopetusvuoden tuloksia. In A.-L. Välimäki (Ed.) Näkymätön näkyväksi. Varhaiskasvatustutkimuksen kutsuseminaari 2010 kooste. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:3. (pp. 25-28). Available online at: www.stm.fi/julkaisut

Muhonen, H., Vasalampi, K., Poikkeus, A.-M., Rasku-Puttonen, H., & Lerkkanen, M.-K. (2016). Lämmin opettaja-oppilassuhde edistää kouluun sitoutumista. Kasvatus 2, 112-124.

Mäki-Havulinna, Johanna (2018). Opettajan merkitys tukea tarvitsevan oppilaan koulupäivässä.

Lue aiheesta lisää!