Opettaja, LTTO Minna Perkiö: Tunnetaidot ovat opettajalle jaksamisen edellytys

Luokanopettaja, LTTO Minna Perkiö aloittaa uutena kouluttajana Tunne & Taidassa. ”Tunnetaitojen ja ryhmänhallinnan kulmakivet ovat oikeastaan ihan samat”, hän toteaa.

Olenkohan mä nyt oikealla tiellä? Voinko tehdä näin?

Luokanopettaja, Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja kouluttaja Minna Perkiö nostaa hienoisesti hartioita lähemmäs korvia.

Hän kuvaa parhaillaan niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joiden kanssa hän kokeneenakin luokanopettajana pitkään eli.

– Nyt on helppo nähdä, että olisin tarvinnut lisää luottamusta ja myötätuntoa itseäni kohtaan, hän hymyilee ja laskee hartiat.

Perkiö nojaa eteenpäin ja jatkaa.

– Luottamuksen ja itsemyötätunnon puuttuminen vaikuttivat oikeastaan kaikkeen opettajan työssä. Syytin itseäni herkästi ja otin vanhempien viestit itseeni. Minulta puuttui terve erillisyys ja rajat.

Omasta ammattitaidosta ja kokemuksista tukea kollegoille

Perkiö oli toiminut 17 vuotta opettajana ja 3 vuotta apulaisrehtorina hakeutuessaan Lasten Tunnetaito-ohjaajan koulutukseen.

– Mulle isoin juttu Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa oli oppia huomaamaan, mitä mun sisällä erilaisissa tilanteissa tapahtuu. Löytää oma voima ja omat rajat. Samalla tulin myötätuntoisemmaksi sille, mitä kollegoiden ja oppilaiden sisällä erilaisissa tilanteissa tapahtuu.

Näitä kokemuksia, taitoja ja oivalluksia hän vie nykyisin myös eteenpäin Tunne & Taidan kouluttajana etenkin opettajille suunnatuissa koulutuksissa.

– Kaiken sen tiedostaminen, mistä tunnetaitokoulutuksissa puhutaan, voi avata uusia suhtautumistapoja ja näkökulmia oppilaiden, huoltajien, kollegoiden ja omaan käyttäytymiseen. Itselleni kävi juuri niin – välttämättä ei siis tarvita isoja toimintatapojen muutoksia, kun jo tosiaan asioiden tiedostaminen ja niiden pohtiminen, jäsentely, auttavat paljon arjen vuorovaikutustilanteissa.

Koulutus on antanut myös konkreettisia keinoja oman jaksamisen tukemiseen opettajan erittäin kiireisen, välillä kaaottisenkin ja yhä vain vaativamman työympäristön keskelle.

– Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja nimeäminen jäsentelee sopivasti omaa oloa silloin, kun kaikki tuntuu vähän kaoottiselta tai kiireiseltä.

Perkiö kertoo, että on aloittanut työt Tunne & Taidan kouluttajana innostuneena ja suurella mielenkiinnolla. Perkiö kouluttaa parhaillaan opettajia Vantaalla yhdessä Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kehittäjän, pääkouluttaja Anne-Mari Jääskisen kanssa (kuvassa oikealla, kuva koulutuksesta).

– Samalla olo on pieni; riitänkö ja osaanko? Itsemyötätunnon kättä siis tarvitaan!

 

Tunteiden ja ryhmänhallinnan yhteiset kulmakivet

Tietoisuus, myötätunto ja jämäkkyys ovat tunnetaitojen tärkeimmät työkalut. Perkiö toteaa, että samat elementit ovat myös ryhmänhallinnan tärkeimmät välineet.

– Jos opettaja ei saa ryhmää hallintaan, se on todella iso kuormittava tekijä. Silloinkin nämä kolme – parempi tietoisuus itsessä tapahtuvasta, myötätunto ja jämäkkyys niin itseä kuin muita kohtaan – ovat keinot lähteä sitä parantamaan.

Perkiö kuvaa, miten opettajan identiteettiin kuuluu jämäkkyys ja auktoriteetti, ja huoltajat usein myös arvostavat niin sanotusti tiukkaa opettajaa ja hyvää kuria.

– Olen kovasti pohtinut, mitä lapset oppivat, jos auktoriteetti on pelottava tai uhkaava. Myötätuntoinen ja lämmin kohtaaminen eivät poissulje hyvää, jämäkkää ryhmänhallintaa. Myös mahtikäskyjä tarvitaan välillä, mutta on eri asia olla jämäkkä kuin huutava tai uhkaava.

Konkreettisesti sisäisen ja ulkoisen säätelyn ero näkyy kouluissa esimerkiksi sijaistilanteissa – oma opettaja saakin ehkä luokan pidettyä hallinnassa, mutta sijaisen tullessa hallinta hajoaa täysin.

“Suostuminen tunteisiin ja
niiden keholliseen kokemiseen
on helpottanut ja vapauttanut myös itseäni,
ja näin voin toimia rehellisenä,
inhimillisenä mallina oppilailleni.”

 

Mikä kaikki viekään opettajan voimavaroja?

Perkiö tietää, että ulospäin kollegan epävarmuutta ja kokemusta riittämättömyydestä ei välttämättä huomaa – ei ehkä pystynyt huomaamaan hänestäkään.

Oman jaksamisen kannalta on kuitenkin merkittävä ero sillä, ettei vaativan työn lisäksi voimia vie vielä ulkoisen suojakuoren ylläpitäminen.

– Sanoisin, että tunnetaidot ovat opettajana jaksamisen edellytys.

Tunnetaitojen opettaminen oppilaille on myös tuonut uutta opettajan työhön. Tunnetaidot ovat osoittautuneet loistavaksi työkaluksi lasten ja heidän vanhempiensa kanssa työskentelyyn.

– On ollut kiehtovaa huomata, miten tunteet, tarpeet ja tunnetaidot liittyvät oikeastaan ihan kaikkeen, mitä vuorovaikutuksessa toisten kanssa tapahtuu. Olen saanut uusia eväitä kohdata lasten ristiriitatilanteita ja huoltajien tunteenpurkauksia.

Omassa luokanopettajan työssään Perkiö tukee lasten tunnetaitojen kehittymistä osana arkista koulutyötä.

– Nostan asioita esiin silloin, kun kohtaamme jonkun tunteikkaan tilanteen luokassa. Vaikkapa kun joku kertoo aamuriidasta äidin kanssa tai surusta koiran kuoltua. Tai kun oppilaat ovat riidelleet välitunnilla. Suostuminen tunteisiin ja niiden keholliseen kokemiseen on helpottanut ja vapauttanut myös itseäni ja näin voin toimia rehellisenä, inhimillisenä mallina oppilailleni.

Parhaillaan hän pitää lisäksi 4.-6. luokkalaisille Tunne- ja vuorovaikutustaitojen valinnaisaineryhmää, ja pian on tulossa myös kaksipäiväinen tunnetaitoleiri, jonne otettiin kahdeksan 5.-6. luokkalaista nuorta yhdessä huoltajansa kanssa. Leirin Perkiö järjestää yhdessä Lasten Tunnetaito-ohjaaja Minna Lahden kanssa.

– Leiri tuli täyteen ensimmäisen ilmoittautumispäivän aikana, Perkiö iloitsee.

Minna Perkiö rakensi yhdessä oppilaidensa kanssa luokan seinälle taulun, joka havainnollistaa ylöskohottavien ja alaspainavien ajatusten voimaa. Lauseet tulivat oppilailta itseltään, heidän kokemusmaailmastaan. Oppilaat kirjoittivat muun muassa seuraavanlaisia alaspainavia ajatuksia: “Mä oon ruma.” “Oon liian lapsellinen.” “Aina se syyllinen”. “Oon huono kaikessa.” Ylöskohottavia ajatuksia syntyi muun muassa tällaisia: “Kyl tää ny jotenkin toimii.” “Kyl mä pystyn tähän.” “Mä riitän.” “Oon tässä aika hyvä.”