Opi perustunteista: Häpeä on yksi peitellyimmistä tunteistamme

Häpeä on tunteista kenties vaikeimmin siedettävä. Häpeässä koemme itsemme typeräksi, osaamattomaksi, naurettavaksi ja arvottomaksi. Kukapa sellaista mielellään kokisi?

Kipeydestään johtuen mieluimmin vältämme tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa häpeää.

Välttely voi kuitenkin alkaa kapeuttaa elämäämme. Emme ehkä uskalla puhua tai esiintyä joukossa. Emme uskalla olla luonnollisesti oma itsemme emmekä tavoitella unelmia.

Häpeä saa siis vääränlaisena meidät kutistumaan ja pienentämään itseämme. Alamme ahtaa itseämme pienempään muottiin, mihin oikeasti kuuluisimme. Ettemme niin näkyisi tai kuuluisi.

Tai vastaavasti häpeässä saatamme koittaa täyttää itseämme isompaa muottia peitelläksemme sen, miten pieni ja osaamaton todellisuudessa koemme olevamme. Alamme tehdä suorituksia, jotka ovat voimavaroillemme liian suuria.

Lopulta vääränlaisessa koossa eläminen tekee kipeää. Elämätön elämä tai suorituksiin keskittynyt arki voi tuntua syvältäkin surulta siinä vaiheessa, kun oman toimintansa näkee todemmin. Näin olen itseni kanssa toiminut, näin olen todellista itseäni ohittanut, laiminlyönyt.

Häpeä on usein hyvin epämääräinen olotilan sävy, jonka rihmasto ulottuu kauas ja syvälle. Usein lapsuuteemme saakka. Sen vaikutuksia toimintaamme ja valintoihimme voi olla joskus vaikeakin yhdistää, niin syvällä alitajunnassa olemisen häpeä meissä voi olla.

Fyysisesti häpeä tekee kehomme ontoksi ja päämme sumuiseksi. Häpeän tunteessa alamme vetäytyä, jottei meitä nähtäisi.

Häpeä on myös tarpeellinen tunne. Se auttaa huomioimaan muita ja ymmärtämään, ettei toisille voi tehdä mitä tahansa. Siten häpeällä on myös empaattinen vivahteensa.

Häpeä auttaa terveellä tavalla arvioimaan, miten eri tilanteissa on sopiva käyttäytyä, jotta joukkoon liittyminen varmistuu ja siihen kuuluminen säilyy. Miten otan toisia huomioon niin, että he kokevat minut hyväksymisen arvoiseksi? Ilman häpeää toimisimme jopa röyhkeällä tavalla.

Joskus häpeän peittely voi kuitenkin ilmetä juurikin häpeämättömyydellä. Toimimme härskisti ja häpeilemättä, jottei kukaan näkisi, kuinka pieniä ja hauraita, häpeileviä todellisuudessa sisällämme olemme.

Koska häpeä syntyy kontaktittomuudessa, sen eheytyminen tapahtuu kontaktissa toiseen ihmiseen. Terveeseen peiliin, jota toinen ihminen voi meille itsestämme näyttää.

Häpeästä vapautumisen keinoja ovat kontaktiin kurottautuminen peloista huolimatta, itsensä rohkeampi asteittainen ilmaisu, häpeän tunteen kanssa kelluminen hengitellen ja itselle armollisesti, pyyntöjen ilmaisu toisille sekä itsensä katsominen myötätunnolla ja huumorillakin.

Katso videolta trauma- ja psykoterapeutti Heidi Valastin haastattelu häpeästä.

Lue myös muut Opi perustunteista! -sarjan jutut täältä!

HARJOITUS

Peilistä katsoo hyvä minä

Tämä harjoitus auttaa sinua katsomaan itseäsi arvokkaasti. Voi olla, että löydät helposti asioita, joihin et ole tyytyväinen.

Tee seuraavaa harjoitusta vaikka harjatessasi hampaita. Näin kerrot mielellesi omasta arvokkuudestasi ja tasaveroisuudestasi muiden kanssa.

Mene peilin eteen. Katso itseäsi hetken ajan. Katso itseäsi myös silmiin.

Jos huomaat, että mieleesi tulee ajatus, joka mitätöi sinua kuten apua, minkä näköinen tänäänkin olen, anna ajatuksen mennä menojaan ja keskity vain katsomaan itseäsi. Päätä, että nyt katsot itseäsi ilman yhtäkään moittivaa sanaa. Katsot vain.

Katso itseäsi kuin näkisit itsesi ensimmäisen kerran. Uteliaana ja mielenkiinnolla.

Sano itsellesi: Juuri tuollaisena olet hyvä. Ei haittaa, vaikka joskus teet virheitä tai et ole kaikkien mieleen. Olet silti hyvä juuri näin. Aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin.

Harjoitus kirjasta: Anne-Mari Jääskinen: Mitä sä rageet? # tunteita sikanolosta sairaan siistiin, 2017

Lue myös blogistamme kaksiosainen Anna Taipaleen kirjoitus Mikä ihmeen häpeä?